Ero sivun ”Helena Roerich” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Teakoo (keskustelu | muokkaukset)
1 672 muokkausta
ilmeisesti käännös en.wikistä, eikä lähteitä ilmeisesti ole tarkistettu; tein kielenhuoltoa ja joitakin korjauksia;
Rivi 11: Rivi 11:
| vaikutusalueet = [[Swami Vivekananda]], [[Ramakrishna]], [[Rabindranath Tagore]], [[Helena Blavatsky]]
| vaikutusalueet = [[Swami Vivekananda]], [[Ramakrishna]], [[Rabindranath Tagore]], [[Helena Blavatsky]]
| tunnetut työt =
| tunnetut työt =
* ''Leaves of Morya's Garden I''
* ''Leaves of Morya's Garden'' I–II
* ''Leaves of Morya's Garden II''
* ''New Era Community''
* ''New Era Community''
* ''Agni Yoga''
* ''Agni Yoga''
* ''Infinity I''
* ''Infinity'' I–II
* ''Infinity II''
* ''Hierarchy''
* ''Hierarchy''
* ''Heart''
* ''Heart''
* ''Fiery World I''
* ''Fiery World'' I–III
* ''Fiery World II''
* ''Fiery World III''
* ''Aum''
* ''Aum''
* ''Brotherhood''
* ''Brotherhood''
* ''Supermundane I''
* ''Supermundane'' I–IV
⚫
* ''Letters of Helena Roerich'', Vol. I-IX
* ''Supermundane II''
* ''Supermundane III''
* ''Supermundane IV''
⚫
* ''Letters of Helena Roerich, Vol. I-IX''
* ''On Eastern Crossroads''
* ''On Eastern Crossroads''
* ''Foundations of Buddhism''
* ''Foundations of Buddhism''
Rivi 34: Rivi 27:
}}
}}


⚫
'''Helena Ivanovna Roerich''' (s. '''Sapošnikova'''; {{K-ru|Елéна Ивáновна Рéрих}}; 12. helmikuuta 1879 – 5. lokakuuta 1955) oli venäläinen [[Teosofia|teosofi]],<ref>Helena Ivanovna: Roerich (born Shaposhnikova). Moscow, "Misl" Publishing, 2000. V. 1–4.</ref> kirjailija ja julkisuuden henkilö. Hän loi 1900-luvun alussa yhteistyössä kiistanalaisen<ref>Rebecca Bradley: [https://www.skepticink.com/lateraltruth/2017/10/27/sinking-atlantis-part-3/ Sinking Atlantis: Part 3, Skepticink.com]</ref> [[Masters of the Ancient Wisdom]] -ryhmän kanssa filosofisen opin [[Agni-jooga|Elävä etiikka]] ([[Agni-jooga]]).<ref name="s2">Helena Ivanovna: Roerich (born Shaposhnikova), New philosophical encyclopedia. Moscow, "Misl" publishing, 2000. V. 1–4.</ref> Hän järjesti kulttuuritoimintaa Yhdysvalloissa miehensä [[Nikolai Roerich]]in kanssa. Yhdessä he osallistuivat tutkimusmatkoille vaikeapääsyisille ja vähän tutkituille alueille [[Keski-Aasia]]ssa. Hän oli Intiassa sijaitsevan Institute of Himalayan Studies Urusvatin kunniapuheenjohtaja-perustaja ja yksi International Treaty for Protection of Artistic and Scientific Institutions and Historical Monuments -sopimuksen ([[Roerich-sopimus|Roerich-sopimuksen]]) laatijoista. Hän käänsi kaksi osaa [[H. P. Blavatsky]]n [[Salainen Oppi|''Salaisesta Opista'']] sekä valittuja [[Mahatmakirjeet|''Mahatmakirjeitä'']] (''Cup of the East'') englannista venäjäksi.
'''Helena Ivanovna Roerich''' (syntynyt '''Sapošnikova'''; {{K-ru|Елéна Ивáновна Рéрих}}; 12. helmikuuta 1879 – 5. lokakuuta 1955) oli venäläinen [[Teosofia|teosofi]],<ref>Roerich (born Shaposhnikova) / Helena Ivanovna / [[:ru:Новая философская энциклопедия|New philosophical encyclopedia]]. — Moscow, «Misl» Publishing, 2000. — V. 1–4.
</ref> kirjailija ja julkisuuden henkilö. 1900-luvun alussa hän loi yhteistyössä [[d:Q6785474|Idän Opettajien]] kanssa filosofisen opin ''[[Agni-jooga|Elävä Etiikka]] ([[Agni-jooga]])''.<ref name="s2">Roerich (born Shaposhnikova) / Helena Ivanovna / New philosophical encyclopedia. — Moscow, «Misl» publishing, 2000. — V. 1–4.
⚫
</ref> Hän järjesti kulttuuritoimintaa Yhdysvalloissa miehensä [[Nikolai Roerich|Nikolai Roerichin]] kanssa. Yhdessä he osallistuivat tutkimusmatkoille vaikapääsyisille ja vähän tutkituille alueille [[Keski-Aasia|Keski-Aasiassa]]. Hän oli Intiassa sijaitsevan ''Institute of Himalayan Studies'' ''Urusvatin'' kunniapresidentti-perustaja ja yksi ''International Treaty for Protection of Artistic and Scientific Institutions and Historical Monuments'' -sopimuksen ([[Roerich-paktin]]) laatijoista. Hän käänsi kaksi osaa [[H. P. Blavatsky|H. P. Blavatskyn]] [[Salainen Oppi|''Salaisesta Opista'']] sekä valittuja [[Mahatmakirjeet|''Mahatmakirjeitä'']] ''(Cup of the East'') englannista venäjäksi.


== Elämä ==
== Elämä ==


=== Varhainen elämä ===
=== Nuoruusvaiheet ===
Roerich syntyi tunnetun pietarilaisen arkkitehdin Ivan Ivanovitš Sapošnikovin perheeseen.
Roerich syntyi tunnetun pietarilaisen arkkitehdin Ivan Ivanovitš Sapošnikovin perheeseen.{{Lähde}}


Roerichin äiti Jekaterina Vassilijevna Saposnikova kuului vanhaan Goleništšev Kutuzov -sukuun, joka juontaa juurensa 1200-luvun [[Novgorod|Novgorodiiin]]. Tämän suvun merkittäviä jäseniä ovat sotamarsalkka [[Mihail Kutuzov]], tunnettu 1800-luvun lopun runoilija Arseni Arkadievitš Goleništšev Kutuzov ja säveltäjä [[Modest Musorgski]].<ref name="k4">S. Kluchnikov. Proclaimer of the fire epoch. Story and study about Helena Ivanovna Roerich. Novosibirsk, Siberia department of «Detskaya literature» publishing, 1991. — P.10.</ref>
Roerichin äiti Jekaterina Vasilijevna Saposnikova kuului vanhaan Goleništšev-Kutuzov-sukuun, joka juontaa juurensa 1200-luvun [[Novgorod|Novgorodiiin]]. Tämän suvun merkittäviä jäseniä ovat sotamarsalkka [[Mihail Kutuzov]], tunnettu 1800-luvun lopun runoilija [[Arseni Goleništšev-Kutuzov|Arseni Arkadievitš Goleništšev-Kutuzov]] ja säveltäjä [[Modest Musorgski]].<ref name="k4">S. Kluchnikov. Proclaimer of the fire epoch. Story and study about Helena Ivanovna Roerich. Novosibirsk, Siberia department of Detskaya literature publishing, 1991. P.10.</ref>
[[Tiedosto:H.Roerich_St.Petersburg_1900.jpg|pienoiskuva|284x284px|Helena Ivanovna Roerich. 1900. [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]]]
[[Tiedosto:H.Roerich_St.Petersburg_1900.jpg|pienoiskuva|284x284px|Helena Ivanovna Roerich. 1900. [[Pietari (kaupunki)|Pietari]].]]
Roerich kasvoi ja koulutettiin perheensä perinteikkäässä kulttuuriympäristössä. Hän oli lapsesta saakka utelias ja itsenäinen. Hän oli lahjakas monella alueella, soitti pianoa, ja osasi lukea ja kirjoittaa kolmea kieltä 7-vuotiaana. Hän alkoi jo hyvin varhain lukea [[Taide|taiteellisia]], [[Historia|historiallisia]], uskonnollisia ja filosofisia kirjoja.
Roerich kasvoi ja koulutettiin perheensä perinteikkäässä kulttuuriympäristössä. Hän oli lapsesta saakka utelias ja itsenäinen. Hän oli lahjakas monella alalla, soitti pianoa ja osasi lukea ja kirjoittaa kolmea kieltä seitsemänvuotiaana. Hän alkoi jo hyvin varhain lukea kirjoja, jotka käsittelivät [[taide]]tta, [[historia]]a, uskontoa ja filosofiaa.{{Lähde}}


Vuonna 1895 Roerich valmistui Pietarin Mariinski-Gymnasiumista ja sai menestyksekkäistä opinnoistaan tunnustuksena "kultamitalin". Vaikka koulutus oli korkeatasoista, Roerich usein opiskeli itsenäisesti. Hän opetteli maalaustaidetta, tunsi venäläistä ja eurooppalaista kirjallisuutta hyvin, opiskeli uskontohistoriaa ja filosofiaa ja kiinnostui intialaisista filosofeista [[Ramakrishna|Ramakrishnasta]], [[Vivekananda|Vivekanandasta]] ja Tagoresta.<ref>{{cite book|last2=Aunovsky|first2=O. K.|last1=[[Victor Skumin|Skumin]]|first1=V. A.|year=1995|script-title=ru: Светоносцы (о семье Рерихов)|trans-title=The Bringers of the Light (The story of the Roerich family)|url=http://www.theeuropeanlibrary.org/tel4/record/3000010561593?query=%D0%B2%D0%B8%D0%BA%D1%82%D0%BE%D1%80+%D1%81%D0%BA%D1%83%D0%BC%D0%B8%D0%BD+|isbn=5-88167-004-3|language=Russian|accessdate=May 13, 2015}}</ref>
Roerich valmistui 1895 Pietarin Mariinski-kimnaasista ja sai menestyksekkäistä opinnoistaan tunnustuksena kultamitalin. Vaikka koulutus oli korkeatasoista, Roerich usein opiskeli itsenäisesti. Hän opetteli maalaustaidetta, oli perehtynyt venäläiseen ja eurooppalaiseen kirjallisuuteen, opiskeli uskontohistoriaa ja filosofiaa ja kiinnostui intialaisista filosofeista [[Ramakrishna]]sta, [[Vivekananda]]sta ja [[Tagore]]sta.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä = O. K. Aunovsky, V. A. Skumin.|Vuosi =1995|Nimeke = Светоносцы (о семье Рерихов| osoite = http://www.theeuropeanlibrary.org/tel4/record/3000010561593?query=%D0%B2%D0%B8%D0%BA%D1%82%D0%BE%D1%80+%D1%81%D0%BA%D1%83%D0%BC%D0%B8%D0%BD+ |Isbn =5-88167-004-3| Kieli = {{ru}}| Viitattu =}}</ref>


Päätettyään opintonsa gymnasiumissa Roerich aloitti Pietarin yksityisessä musiikkiopistossa. Koulun johtaja I. A. Borovka oli pääkaupunkiseudun konservatorion seniori ja pianonsoiton professori. Hän oli merkittävä hahmo sen aikaisessa Pietarin musiikkikulttuurissa ja ohjasi Roerichiä henkilökohtaisesti.
Päätettyään opintonsa kimnaasissa Roerich aloitti Pietarin yksityisessä musiikkiopistossa. Koulun johtaja I. A. Borovka oli pääkaupunkiseudun konservatorion seniori ja pianonsoiton professori. Hän oli merkittävä hahmo sen aikaisessa Pietarin musiikkikulttuurissa ja ohjasi Roerichiä henkilökohtaisesti.{{Lähde}}


Valmistumisensa jälkeen, jonka tarkoituksena oli poimia lahjakkaimmat oppilaat korkeampaa musiikkikoulutusta varten, Roerichin oli tarkoitus jatkaa koulutustaan Pietarin konservatoriossa. Hänen sukulaisensa kuitenkin estivät häneltä pääsyn konservatorioon peläten hänen kiinnostuvan vallankumouksellisista ajatuksista, joita opiskelijoiden keskuudessa esiintyi. Näin ollen Roerich jatkoi opiskelua kotona, jossa hän täydensi vieraiden kielten taitojaan ja luki laajasti.
Valmistumisensa jälkeen, jonka tarkoituksena oli poimia lahjakkaimmat oppilaat korkeampaa musiikkikoulutusta varten,{{Selvennä}} Roerichin oli tarkoitus jatkaa opintoja Pietarin konservatoriossa. Hänen sukulaisensa kuitenkin estivät häneltä pääsyn konservatorioon pelätessään hänen kiinnostuvan vallankumouksellisista ajatuksista, joita opiskelijoiden keskuudessa esiintyi. Näin ollen Roerich jatkoi opiskelua kotona, jossa hän täydensi vieraiden kielten taitojaan ja luki laajasti.{{Lähde}}


=== Avioliitto ja perhe ===
=== Avioliitto ja perhe ===
[[Tiedosto:H.Roerich_with_her_sons.jpg|vasen|pienoiskuva|263x263px|Helena Roerich (oikealla) ja hänen poikansa]]
[[Tiedosto:H.Roerich_with_her_sons.jpg|vasen|pienoiskuva|263x263px|Helena Roerich (oikealla) ja hänen poikansa.]]
Roerich ja hänen äitinsä viettivät kesää usein [[Bologoje|Bologojessa]] [[Novgorod|Novgorodin]] alueella yhdessä tätinsä E. V. Putjatinan kanssa hänen miehensä prinssi P. A. Putjatinin tilalla. Vuonna 1899 hän tapasi taidemaalari ja arkeologi Nikolai Konstantinovits Roerichin Bologojessa. He rakastuivat, ja huolimatta hänen sukulaistensa vastusteluista hän ja Nikolai avioituivat vuonna 1901 Pietarissa.
Roerich ja hänen äitinsä viettivät kesää usein [[Bologoje|Bologoje]]ssa [[Novgorod]]n alueella yhdessä tätinsä E. V. Putjatinan kanssa tämän miehen prinssi P. A. Putjatinin tilalla. Vuonna 1899 hän tapasi Bologojessa taidemaalari ja arkeologi Nikolai Konstantinovits Roerichin. He rakastuivat, ja huolimatta sukulaisten vastusteluista hän ja Nikolai avioituivat vuonna 1901 Pietarissa.{{Lähde}}


Vuonna 2001 Bologojeen, siihen paikkaan, jossa he tapasivat ensimmäisen kerran, pystytettiin muistomerkki nimeltään ''Rakkauden monumentti''. Se sisältää lainauksen Nikolai Roerichin esseestä ''Yliopisto'': "Tapasin Ladan, elämänkumppani ja innoittajani Bologojessa, prinssi P. A. Putyatinin tilalla. Iloa!".<ref>Ivanov M.A. Roerichs and Tver region. Tver: GERS publishing. — 2007. P.33.</ref> Tämä oli vahva kahden toisiaan rakastavan ihmisen liitto. Heitä yhdisti syvä keskinäinen tunne ja yhteiset näkemykset.<ref name="s6">H.I. Roerich's biography at the website of Charitable Foundation named after H.I. Roerich.</ref> Nikolai Roerich kirjoitti heidän avioliitostaan vanhoilla päivillään: "Ohitimme sovinnollisesti kaikki esteet. Ja esteet muuttuivat mahdollisuuksiksi. Omistin kirjani ''Helenalle, vaimolleni, ystävälleni, kumppanilleni ja innoittajalleni''".<ref name="s7">N. K. Roerich. Diary leaves. Volume 2. — Moscow, ICR, 2000. — p.448.</ref> Monet Roerichin maalaukset olivat heidän yhteisen luomistyönsä tulosta. Nikolai kutsui häntä kirjoissaan nimellä "Hän, joka johtaa"<ref>L. V. Shaposhnikova. Wisdom of ages («Mudrost vekov», in Russian). — Moscow, International Centre of the Roerichs, 2000. — P.448.</ref>, ja väitti, että moniin maalauksiin kuuluisi kirjoittaa kaksi signeerausta: hänen omansa ja Roerichin. "Olemme luoneet yhdessä, ja perustellusti voidaan sanoa, että teoksissa täytyy olla kaksi nimeä, naisten ja miesten."
Sille paikalle Bologojeen, jossa he tapasivat ensimmäisen kerran, pystytettiin vuonna 2001 muistomerkki ''Rakkauden monumentti''. Se sisältää lainauksen Nikolai Roerichin esseestä ''Yliopisto'': "Tapasin Ladan, elämänkumppanini ja innoittajani Bologojessa prinssi P. A. Putyatinin tilalla. Iloa!".<ref>Ivanov M. A. Roerichs and Tver region. Tver: GERS publishing. 2007. P. 33.</ref> Tämä oli kahden toisiaan rakastavan ihmisen vahva liitto. Heitä yhdisti syvä keskinäinen tunne ja yhteiset näkemykset.<ref name="s6">H. I. Roerich's biography at the website of Charitable Foundation named after H. I. Roerich.</ref> Nikolai Roerich kirjoitti avioliitosta vanhoilla päivillään: "Ohitimme sovinnollisesti kaikki esteet. Ja esteet muuttuivat mahdollisuuksiksi. Omistin kirjani ''Helenalle, vaimolleni, ystävälleni, kumppanilleni ja innoittajalleni''".<ref name="s7">N. K. Roerich. Diary leaves. Volume 2. Moscow, ICR, 2000. p. 448.</ref> Monet Roerichin maalaukset olivat heidän yhteisen luomistyönsä tulosta. Nikolai kutsui häntä kirjoissaan nimellä "Hän, joka johtaa"<ref>L. V. Shaposhnikova. Wisdom of ages (Mudrost vekov. Moscow, International Centre of the Roerichs, 2000. P. 448. {{en}})</ref> ja väitti, että moniin maalauksiin kuuluisi kirjoittaa kaksi signeerausta: hänen omansa ja Roerichin. "Olemme luoneet yhdessä, ja perustellusti voidaan sanoa, että teoksissa täytyy olla kaksi nimeä, naisen ja miehen."{{Lähde}}
[[Tiedosto:Helena_Roerich_(V._Serov).jpg|oikea|pienoiskuva|294x294px|<center>"Helena Roerich". 1909. <br />[[Valentin Serov]]</center>]]
[[Tiedosto:Helena_Roerich_(V._Serov).jpg|oikea|pienoiskuva|294x294px|<center>"Helena Roerich". 1909. <br />[[Valentin Serov]]</center>]]
Nikolailla ja Roerichillä oli kaksi lasta. Elokuussa 1902 syntyi heidän vanhempi poikansa George. Hänestä tuli myöhemmin maailmankuulu tiedemies ja orientalisti. Heidän nuorempi poikansa Svetoslav syntyi lokakuussa 1904. Hänestä tuli taidemaalari.
Nikolailla ja Roerichillä oli kaksi lasta. Elokuussa 1902 syntyi heidän vanhempi poikansa George. Hänestä tuli myöhemmin tutkija ja orientalisti. Heidän nuorempi poikansa Svetoslav syntyi lokakuussa 1904. Hänestä tuli taidemaalari.{{Lähde}}


Roerich osallistui kaikkiin miehensä aloitteisiin ja paneutui hänen tutkimusaiheisiinsa. Vuosina 1903–1904 he matkustivat yhdessä 40 venäläisen kaupungin halki löytääkseen kansallisen historian ja taiteen lähteitä. Näillä matkoilla Roerich otti valokuvia kirkoista, arkkitehtonisista monumenteista, maalauksista ja ornamenteista. Hän hallitsi myös restauroinnin, ja yhdessä miehensä kanssa he löysivät maalikerrosten alta mestariteoksia sellaisilta taiteilijoilta kuten [[Rubens]], [[Bruegel|Brueghel]], [[van Dyck]] ja van Orley. Roerich myös keräsi taidetta ja antiikkia. Pariskunta keräsi yli 300 esineen perhekokoelman, jonka he myöhemmin lahjoittivat [[Eremitaaši|Eremitaasille]]. Roerich tunsi myös arkeologiaa. Yhdessä miehensä kanssa he kävivät usein kaivauksilla Novgorodissa ja [[Tverin alue|Tverissä]], ja osallistuivat arkeologiseen työhön.<ref>S. Kluchnikov. Proclaimer of the fire epoch. Story and study about Helena Ivanovna Roerich. Novosibirsk, Siberia department of «Detskaya literature» publishing, 1991. — P.25.</ref>
Roerich osallistui kaikkiin miehensä aloitteisiin ja paneutui hänen tutkimusaiheisiinsa. Vuosina 1903–1904 he matkustivat yhdessä 40 venäläisen kaupungin halki etsimässä Venäjän historian ja taiteen lähteitä. Matkoilla Roerich otti valokuvia kirkoista, arkkitehtonisista monumenteista, maalauksista ja ornamenteista. Hän hallitsi myös restauroinnin, ja yhdessä miehensä kanssa he löysivät maalikerrosten alta mestariteoksia sellaisilta taiteilijoilta kuin [[Rubens]], [[Bruegel|Brueghel]], [[van Dyck]] ja van Orley. Roerich myös keräsi taidetta ja antiikkia. Pariskunta keräsi yli 300 esineen yksityiskokoelman, jonka he myöhemmin lahjoittivat [[Eremitaaši]]lle. Roerich perehtyi myös arkeologiaan. Hän kävi miehensä kanssa usein kaivauksilla Novgorodissa ja [[Tverin alue|Tverissä]], ja he osallistuivat arkeologiseen työhön.<ref>S. Kluchnikov. Proclaimer of the fire epoch. Story and study about Helena Ivanovna Roerich. Novosibirsk, Siberia department of Detskaya literature publishing, 1991. P. 25.</ref>{{Lähde}}


Roerichin perhe piti häntä hengellisenä johtajanaan ja perheen perustana.<ref name="s11">H.I. Roerich's biography at the website of International Centre-Museum named after N.K. Roerich.</ref> Vuonna 1916 perhe muutti lääkärin suosituksesta vakavan keuhkosairauden takia [[Sortavala|Sortavalaan]] [[Laatokka|Laatokan]] rannalle. Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1918, rajat Venäjälle sulkeutuivat. Vuonna 1919 perhe muutti Englantiin ja asettui asumaan Lontooseen.
Roerichin perhe piti häntä hengellisenä johtajanaan ja perheen perustana.<ref name="s11">H. I. Roerich's biography at the website of International Centre-Museum named after N. K. Roerich.</ref> Vuonna 1916 perhe muutti lääkärin suosituksesta vakavan keuhkosairauden takia [[Sortavala]]an [[Laatokka|Laatokan]] rannalle. Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1918, rajat Venäjälle sulkeutuivat. Vuonna 1919 perhe muutti Englantiin ja asettui asumaan Lontooseen.{{Lähde}}


Vuonna 1920 Roerich aloitti työskentelyn ''Elävän Etiikan (Agni-joogan)'' parissa yhdessä nimettömien ajattelijoiden ja idän filosofien joukon kanssa, joka Intian hengellisen perinteen mukaisesti kutsui itseään nimellä ''Suuret opettajat (Mahatmat)''.
Vuonna 1920 Roerich aloitti työskentelyn Elävän etiikan (Agni-joogan) parissa yhdessä nimettömien ajattelijoiden ja idän filosofien ryhmän kanssa, joka Intian hengellisen perinteen mukaisesti kutsui itseään nimellä ''Suuret opettajat ([[mahatma]]t)''.{{Lähde}}


=== Matkat ===
=== Matkat ===
Vuonna 1920 Nikolai Roerich sai kutsun kiertueelle Yhdysvaltoihin, jossa oli esillä hänen maalauksiaan, ja Roerichin perhe muutti New Yorkiin. Nikolai ja Helena Roerich järjestivät Yhdysvalloissa kulttuuritoimintaa, joka huipentui kulttuuriorganisaatioiden kuten Nikolai Roerichin museon, The Master Institute of United Artsin, kansainvälisen taidemaalareiden yhdistyksen ''Cor Ardensin'' (Liekehtivät sydämet) ja kansainvälisen taidekeskuksen ''Corona Mundin'' (Maailman kruunu) perustamiseen.
Nikolai Roerich sai vuonna 1920 kutsun kiertueelle Yhdysvaltoihin, jossa oli esillä hänen maalauksiaan, ja Roerichin perhe muutti New Yorkiin. Nikolai ja Helena Roerich järjestivät Yhdysvalloissa kulttuuritoimintaa, joka huipentui kulttuuriorganisaatioiden, esimerkiksi Nikolai Roerichin museon, The Master Institute of United Artsin, kansainvälisen taidemaalareiden yhdistyksen Cor Ardensin (Liekehtivät sydämet) ja kansainvälisen taidekeskuksen Corona Mundin (Maailman kruunu) perustamiseen.{{Lähde}}


Joulukuussa 1923 Roerich muutti Intiaan perheineen. Maa oli aina kiinnostanut Roerichejä. Sen ajan venäläisten intellektuaalien keskuudessa Intian ja sen hengellisen kulttuurin palvonta ei ollut lainkaan epätavallista, ja he ajattelivat moraalisen etsintänsä noudattavan intialaista hengellistä perinnettä.<ref>14 L.V. Shaposhnikova. Wisdom of ages («Mudrost vekov», in Russian). — Moscow, International Centre of the Roerichs, 2000. — P.139.</ref>
Roerich muutti joulukuussa 1923 perheineen Intiaan. Maa oli aina kiinnostanut Roerichejä. Sen ajan venäläisten intellektuaalien keskuudessa Intian ja sen hengellisen kulttuurin palvonta ei ollut lainkaan epätavallista, ja he ajattelivat henkisen etsintänsä noudattavan intialaista hengellistä perinnettä.<ref>14 L. V. Shaposhnikova. Wisdom of ages («Mudrost vekov», in Russian). Moscow, International Centre of the Roerichs, 2000. P. 139.</ref>


Vuodesta 1924 vuoteen 1928 Helena Roerich osallistui miehensä järjestämään Keski-Aasian retkikuntaan, joka matkusti vaikeapääsyisten ja vähän tutkittujen alueiden läpi Intiassa, Kiinassa, Venäjän [[Altain tasavalta|Altaissa]], [[Mongolia|Mongoliassa]] ja [[Tiibet|Tiibetissä]]. Retkellä tutkittiin taidehistoriaa, arkeologiaa, kansatiedettä, historiaa, filosofiaa, taiteita, uskontoja ja maantiedettä. Aiemmin tuntemattomia vuorenhuippuja kartoitettiin, löydettiin harvinaisia käsikirjoituksia ja kerättiin rikasta kielitieteellistä aineistoa. Erityistä huomiota kiinnitettiin historiallisen yhtenäisyyden kysymykseen eri kansojen kulttuureissa.<ref>Museum named after N.K. Roerich. Museum guide. — Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. — P.262.</ref> Tutkimusretki tehtiin erittäin vaikeissa olosuhteissa. Matkalla kohdattiin hankalakulkuista maastoa, rosvojen hyökkäyksiä ja englantilaisten virkamiesten aiheuttamia esteitä, jotka lähestulkoon johtivat retkikunnan kuolemaan.<ref>L.V. Shaposhnikova. Wisdom of ages («Mudrost vekov», in Russian). — Moscow, International Centre of the Roerichs, 2000. — P.139.</ref> Huhtikuussa 1925, kun retkikunta jäi Gulmargiin, Roerich alkoi kääntää englannista venäjään laajaa valikoimaa ''Mahatmakirjeistä'', jonka hän oli julkaissut Lontoossa vuonna 1923. Hän myös kirjoitti kirjan nimeltä ''Chalice of the East'', joka julkaistiin nimimerkillä ''Iskander Khanum''.<ref>18 Chalice of the East. Mahatmas Letters. Third edition. — Riga-Moscow-Minsk, «Ligatma-Moga-N» publishing, 1995.</ref>
Helena Roerich osallistui vuosina 1924–1928 miehensä järjestämään Keski-Aasian retkikuntaan, joka matkusti vaikeapääsyisten ja vähän tutkittujen alueiden halki Intiassa, Kiinassa, Venäjän [[Altain tasavalta|Altaissa]], [[Mongolia]]ssa ja [[Tiibet]]issä. Retkellä tutkittiin taidehistoriaa, arkeologiaa, kansatiedettä, historiaa, filosofiaa, taiteita, uskontoja ja maantiedettä. Aiemmin tuntemattomia vuorenhuippuja kartoitettiin, löydettiin harvinaisia käsikirjoituksia ja kerättiin rikasta kielitieteellistä aineistoa. Erityistä huomiota kiinnitettiin historiallisen yhtenäisyyden kysymykseen eri kansojen kulttuureissa.<ref>Museum named after N. K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 262.</ref> Tutkimusretki tehtiin vaikeissa olosuhteissa. Matkalla kohdattiin hankalakulkuista maastoa, rosvojen hyökkäyksiä ja englantilaisten virkamiesten aiheuttamia esteitä, jotka olivat vähällä aiheutta retkikunnan jäsenten kuoleman.<ref>L. V. Shaposhnikova. Wisdom of ages (Mudrost vekov, in Russian). Moscow, International Centre of the Roerichs, 2000. P. 139.</ref> Kun retkikunta jäi huhtikuussa 1925 Gulmargiin, Roerich alkoi kääntää englannista venäjään laajaa valikoimaa ''Mahatmakirjeistä'', jonka hän oli julkaissut Lontoossa vuonna 1923. Hän myös kirjoitti kirjan nimeltä ''Chalice of the East'', joka julkaistiin nimimerkillä ''Iskander Khanum''.<ref>18 Chalice of the East. Mahatmas Letters. Third edition. Riga-Moscow-Minsk, Ligatma-Moga-N publishing, 1995.</ref>


Roerichin käsikirjoitus ''Foundations of Buddhism'' julkaistiin vuonna 1926 Urgassa, nykyisessä [[Ulan Bator|Ulan-Batorissa]], jossa retkikunta asui tuolloin. Kirjassa tulkitaan Buddhan opetusten perustavia filosofisia käsitteitä. Siinä puhutaan myös opetusten moraalisesta perustasta ja se osaltaan johti kiinnostuksen heräämiseen buddhalaisuutta kohtaan lännessä.
Roerichin käsikirjoitus ''Foundations of Buddhism'' julkaistiin vuonna 1926 Urgassa, nykyisessä [[Ulan Bator|Ulan-Batorissa]], jossa retkikunta asui tuolloin. Kirjassa tulkitaan Buddhan opetusten perustavia filosofisia käsitteitä. Siinä puhutaan myös opetusten henkisestä perustasta, ja se osaltaan johti kiinnostuksen heräämiseen buddhalaisuutta kohtaan lännessä.{{Lähde}}


Vuonna 1927 ''Yhteisö'', toinen ''Elävän Etiikan'' kirjoista, julkaistiin samassa paikassa Mongoliassa. Keski-Aasian tutkimusretken jälkeen Roerichit jäivät Intiaan, Kullu-laakson [[Himachal Pradesh|Himachal Pradeshiin]]. Vuonna 1928 he olivat perustaneet siellä ''Institute of Himalayan Studies "Urusvatin"'' ("Aamutähden valo" sanskritin kielellä). Se oli suunniteltu Aasian alueiden monitahoisille opinnoille, jotka edistivät maailmankulttuuria. Yksi "Urusvatin" tehtävistä oli ihmisen monialainen tutkimus, sen psyykkisiä ja fysiologisia ominaisuuksia. Roerichistä tuli instituutin kunniapresidentti-perustaja ja hän otti aktiivisesti osaa instituutin työn organisoimiseen.<ref>Museum named after N.K. Roerich. Museum guide. — Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. — P.281.</ref> Taiteen tuntijana ja filosofina hän myös osallistui instituutin tutkimustyöhön.<ref>H.I. Roerich commemoration meeting at the Centre-Museum named after N.K. Roerich.</ref> Roerichin tärkein tehtävä oli perinteisen itämaisen filosofisen ajattelun opiskelu.<ref>Museum named after N.K. Roerich. Museum guide. — Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. — P.283.</ref>
, Toinen Elävän etiikan kirjoista ''Yhteisö'' julkaistiin vuonna 1927 samassa paikassa Mongoliassa. Keski-Aasian tutkimusretken jälkeen Roerichit jäivät Intiaan Kullu-laakson [[Himachal Pradesh|Himachal Pradeshiin]]. Vuonna 1928 he olivat perustaneet siellä Institute of Himalayan Studies "Urusvatin" ("Aamutähden valo" sanskritiksi). Se oli suunniteltu Aasian alueiden monitahoisille opinnoille, jotka edistivät maailmankulttuuria. Yksi "Urusvatin" tehtävistä oli ihmisen psyykkissten ja fysiologisten ominaisuuksien monialainen tutkimus. Roerichistä tuli instituutin kunniapuheenjohtaja-perustaja, ja hän osallistui aktiivisesti instituutin työn organisoimiseen.<ref>Museum named after N. K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 281.</ref> Taiteen tuntijana ja filosofina hän myös osallistui instituutin tutkimustyöhön.<ref>H. I. Roerich commemoration meeting at the Centre-Museum named after N.K. Roerich.</ref> Roerichin tärkein tehtävä oli perinteisen itämaisen filosofisen ajattelun opiskelu.<ref>Museum named after N. K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 283.</ref>


Roerich oli haaveillut, että Kullu-laaksoon nousisi joskus tiedon kaupunki, josta tulisi kansainvälinen tiedekeskus. Myöhemmin Urusvatista tuli suuri kansainvälinen instituutti, joka yhdisti tunnettuja tutkijoita monista maista. Sen kanssa tekivät yhteistyötä mm. J. Bose, R. Tagore, [[Albert Einstein]], R. Millikan, L. de Broglie, R. Magoffin, S. Gedin, S. I. Metalnikov ja N. I. Vavilov.<ref>Museum named after N.K. Roerich. Museum guide. — Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. — P.285.</ref>
Roerich oli haaveillut, että Kullu-laaksoon nousisi joskus tiedon kaupunki, josta tulisi kansainvälinen tiedekeskus. Myöhemmin Urusvatista tuli suuri kansainvälinen instituutti, joka yhdisti tunnettuja tutkijoita monista maista. Sen kanssa tekivät yhteistyötä muun muassa J. Bose, R. Tagore, [[Albert Einstein]], R. Millikan, L. de Broglie, R. Magoffin, S. Gedin, S. I. Metalnikov ja N. I. Vavilov.<ref>Museum named after N.K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 285.</ref>


Kullussa Roerich jatkoi työtään Elävä Etiikan, elämäntyönsä, parissa. Vuonna 1929 hänen teoksensa ''Cryptograms of the East (On Eastern Crossroads) ''julkaistiin Pariisissa venäjäksi nimimerkillä Josephine Saint-Hilaire. Teos sisältää apokryfisiä legendoja ja vertauksia ihmiskunnan suurten ajattelijoiden ja opettajien, [[Buddha|Buddhan]], [[Kristus|Kristuksen]], [[Apollonios Tyanalainen|Apollonios Tyanalaisen]], [[Akbar Suuri|Akbar Suuren]] ja [[Sergei Radonezhilainen|Sergei Radonezilaisen]] elämästä. Roerich omisti erityisen esseen ''The Banner of St. Sergius of Radonezh'' Venäjän maan pelastajan ja puolustajan kuvalle. Tässä esseessä hän yhdisti tietonsa historiasta ja teologiasta syvään ja kunnioittavaan rakkauteen erakkoa kohtaan. Essee oli mukana kirjassa ''Banner of St. Sergius of Radonezh'', joka julkaistiin nimimerkillä N. Yarovskaya vuonna 1934.
Kullussa Roerich jatkoi työtään elämäntyönsä, Elävä etiikan, parissa. Vuonna 1929 hänen teoksensa ''Cryptograms of the East (On Eastern Crossroads)'' julkaistiin Pariisissa venäjäksi nimimerkillä Josephine Saint-Hilaire. Teos sisältää apokryfisiä legendoja ja vertauksia ihmiskunnan suurten ajattelijoiden ja opettajien, [[Buddha]]n, [[Kristus|Kristuksen]], [[Apollonios Tyanalainen|Apollonios Tyanalaisen]], [[Akbar Suuri|Akbar Suuren]] ja [[Sergei Radonežilainen|Sergei Radonežilaisen]] elämästä. Roerich omisti erityisen esseen ''The Banner of St. Sergius of Radonezh'' Venäjän maan pelastajan ja puolustajan kuvalle. Esseessä hän yhdisti tietonsa historiasta ja teologiasta syvään ja kunnioittavaan rakkauteen erakkoa kohtaan. Essee oli mukana kirjassa ''Banner of St. Sergius of Radonezh'', joka julkaistiin nimimerkillä N. Yarovskaya vuonna 1934.{{Lähde}}


=== Myöhempi elämä ===
=== Myöhempi elämä ===
1930-luvun ensimmäisellä puoliskolla Roerich käänsi kaksi nidettä H. P. Blavatskyn pääteoksesta ''[[Salainen Oppi]] ''englannista venäjäksi.
1930-luvun ensimmäisellä puoliskolla Roerich käänsi kaksi nidettä H. P. Blavatskyn pääteoksesta ''[[Salainen oppi]]'' englannista venäjäksi.{{Lähde}}


Roerichin tuotannon tärkeä osa ovat hänen kirjoittamansa kirjeet. Hän oli kirjeenvaihdossa yli 140 henkilön kanssa useilta mantereilta. Hänen kirjeenvaihtajiinsa kuului ystäviä, seuraajia, kulttuurialan työntekijöitä ja poliittisia vaikuttajia. Kirjeissään hän on vastannut lukuisiin kysymyksiin, selittänyt filosofisia ja tieteellisiä ongelmia ja ''Elävän Etiikan'' periaatteita. Hän kirjoitti kosmoksen laeista, ihmiselämän merkityksestä, kulttuurin merkityksestatä ihmisen kehitykselle ja Suurista Opettajista.
Roerichin tuotannon tärkeä osa ovat hänen kirjoittamansa kirjeet. Hän oli kirjeenvaihdossa yli 140 henkilön kanssa useilta mantereilta. Hänen kirjeenvaihtajiinsa kuului ystäviä, seuraajia, kulttuurialan työntekijöitä ja poliittisia vaikuttajia. Kirjeissään hän on vastannut lukuisiin kysymyksiin, selittänyt filosofisia ja tieteellisiä ongelmia ja Elävän etiikan periaatteita. Hän kirjoitti kosmoksen laeista, ihmiselämän merkityksestä, kulttuurin merkityksestatä ihmisen kehitykselle ja suurista opettajista.{{Lähde}}


Vuonna 1940 [[Riika|Riiassa]] julkaistiin kaksiosainen painos teoksesta ''Helena Roerichin kirjeet''. Roerichin kirjeiden täydellisen laitoksen on julkaissut ''International Centre of the Roerichs'', jossa hänen kirjeperintöään on säilytetty vuodesta 1990.
Teoksesta ''Helena Roerichin kirjeet'' julkaistiin vuonna 1940 [[Riika|Riiassa]] kaksiosainen painos. Roerichin kirjeiden täydellisen laitoksen on julkaissut International Centre of the Roerichs, jossa hänen kirjeperintöään on säilytetty vuodesta 1990.{{Lähde}}


Mantsurian tutkimusretken aikana Roerich oli ollut kirjeenvaihdossa kansainvälisten järjestöjen kanssa ja koordinoinut tukitoimintaa ''Roerich-paktille'' ''(International agreement for protection of artistic and scientific institutions and historical monuments)''. Työn johdosta Roerich-sopimuksen allekirjoitti 22 valtionpäämiestä 15. huhtikuuta 1935.
Mantsurian tutkimusretken aikana Roerich oli ollut kirjeenvaihdossa kansainvälisten järjestöjen kanssa ja koordinoinut tukitoimintaa Roerich-sopimukselle ''(International agreement for protection of artistic and scientific institutions and historical monuments)''. Työn johdosta Roerich-sopimuksen allekirjoitti 22 valtionpäämiestä 15. huhtikuuta 1935.{{Lähde}}


Miehensä kuoleman jälkeen tammikuussa 1948 Roerich muutti yhdessä vanhimman poikansa kanssa [[Delhi|Delhiin]] ja sitten Khandalaan, [[Bombay|Bombayn]] lähiöön. Siellä he odottivat Venäjältä saapuvan höyrylaivan tuovan heidän viisumeitaan Venäjälle, mutta Venäjä olikin evännyt heidän viisuminsa. He asettuivat asumaan Kalimpongiin, vaikka hän jatkuvasti toivoi palaavansa Venäjälle. Nikolai Roerichin tavoin hän ei ollut koskaan luopunut kansalaisuudesta. Hänen lukuisat hakemuksensa jäivät ilman vastausta.
Miehensä kuoleman jälkeen tammikuussa 1948 Roerich muutti yhdessä vanhimman poikansa kanssa [[Delhi]]in ja sitten Khandalaan, [[Bombay]]n lähiöön. Siellä he odottivat Venäjältä saapuvan höyrylaivan tuovan heidän viisumnsa Venäjälle, mutta Venäjä olikin evännyt heidän viisuminsa. He asettuivat asumaan Kalimpongiin, vaikka hän jatkuvasti toivoi voivansa palata Venäjälle. Nikolai Roerichin tavoin hän ei ollut koskaan luopunut kansalaisuudesta. Hänen lukuisat hakemuksensa jäivät ilman vastausta.{{Lähde}}


=== Kuolema ===
=== Kuolema ===
Roerich kuoli 5. lokakuuta 1955. Hänen kuolinpaikalleen laamat pystyttivät valkoisen [[Stupa|stupan]], johon kaiverrettiin seuraava muistokirjoitus: ''"Helena Roerich, Nikolai Roerichin vaimo, ajattelija ja kirjailija, Intian vanha ystävä."''<ref>Museum named after N.K. Roerich. Museum guide. — Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. — P.318,320.</ref>
Roerich kuoli 5. lokakuuta 1955. Hänen kuolinpaikalleen laamat pystyttivät valkoisen [[stupa]]n, johon kaiverrettiin seuraava muistokirjoitus: "Helena Roerich, Nikolai Roerichin vaimo, ajattelija ja kirjailija, Intian vanha ystävä."<ref>Museum named after N.K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 318, 320.</ref>


== Perintö ==
== Perintö ==

=== Roerichien mukaan nimetty pikkuplaneetta ===
=== Roerichien mukaan nimetty pikkuplaneetta ===
[[Tiedosto:Minor_planet_4426_Roerich.jpg|pienoiskuva|330x330px|Minor planet [[Luettelo pikkuplaneetoista: 4 001–5 000|4426 Roerich]] Aurinkokunnassa]]
[[Tiedosto:Minor_planet_4426_Roerich.jpg|pienoiskuva|330x330px|Minor planet [[Luettelo pikkuplaneetoista: 4 001–5 000|4426 Roerich]] Aurinkokunnassa.]]
15. lokakuuta 1969 Krimin astrofyysisen observatorion [[Tähtitieteilijä|tähtitieteilijät]] [[Nikolai Tšernyh|Nikolai Stepanovitš]] ja [[Ljudmila Tšernyh]] löysivät [[Aurinkokunta|Aurinkokunnasta]] [[Pikkuplaneetta|pikkuplaneetan]]. Planeetta nimettiin Roerichin perheen kunniaksi, ja sille annettiin numero 4426.<ref name="Малая планета">[http://lib.roerich-museum.ru/node/145 Minor planet «Roerich»] / «Lets protect the names and heritage of the Roerichs» («Zaschitim imya I nasledie Rerikhov») (in Russian) V.3. Documents, publications, essays. — Moscow, International Centre of the Roerichs, 2005.- 1094 p ─ [http://ssd.jpl.nasa.gov/sbdb.cgi?sstr=4426+Roerich Astronomic data of the minor planet «Roerich»] on [//en.wikipedia.org/wiki/NASA NASA] website.</ref>
15. lokakuuta 1969 Krimin astrofyysisen observatorion [[Tähtitieteilijä|tähtitieteilijät]] [[Nikolai Tšernyh|Nikolai Stepanovitš]] ja [[Ljudmila Tšernyh]] löysivät [[Aurinkokunta|Aurinkokunnasta]] [[Pikkuplaneetta|pikkuplaneetan]]. Planeetta nimettiin Roerichin perheen kunniaksi, ja sille annettiin numero 4426.<ref name="Малая планета">[http://lib.roerich-museum.ru/node/145 Minor planet ''Roerich''] ''Lets protect the names and heritage of the Roerichs'' (''Zaschitim imya I nasledie Rerikhov'') (in Russian) V.3. Documents, publications, essays. Moscow, International Centre of the Roerichs, 2005. 1094 p [http://ssd.jpl.nasa.gov/sbdb.cgi?sstr=4426+Roerich Astronomic data of the minor planet ''Roerich'']</ref>


=== Muuta ===
=== Muuta ===
6. heinäkuuta 1978 vuorikiipeilijöiden ryhmä nousi nimettömälle vuorenhuipulle ''Roerich-'' ja ''[[Belukha|Beluha]]-huippujen'' välisen solan kautta. Tämä sola ja nimetön huippu nimettiin ''Urusvatiksi'' Roerichin kunniaksi.<ref>Larichev V.E., Matochkin Ye.P. Roerich and Siberia. – Novosibirsk, 1993. – P.183.</ref>
6. heinäkuuta 1978 vuorikiipeilijöiden ryhmä nousi nimettömälle vuorenhuipulle Roerich- ja [[Beluha]]-huippujen välisen solan kautta. Tämä sola ja nimetön huippu nimettiin Roerichin kunniaksi Urusvatiksi.<ref>Larichev V. E., Matochkin Ye. P. Roerich and Siberia. Novosibirsk, 1993. P. 183.</ref>


9. lokakuuta 1999 Nikolai Roerichin kuoleman 25-vuotisjuhlallisuuksien ja Roerichin syntymän 120-vuosijuhlan aikana perustettiin muistomerkki Roerich-museon sisäänkäynnin läheisyyteen molempien muistoksi.<ref>Monument of N.K. and H.I. Roerichs / Website of ICR</ref>
Nikolai Roerichin kuoleman 25-vuotisjuhlallisuuksien ja Roerichin syntymän 120-vuosijuhlan aikana 9. lokakuuta 1999 perustettiin muistomerkki Roerich-museon sisäänkäynnin läheisyyteen molempien muistoksi.<ref>Monument of N. K. and H. I. Roerichs, Website of ICR</ref>


Vuonna 1999 The International Centre of the Roerichs laittoi vireille vuosijuhlamitalin ''Helena Roerich'', joka on omistettu Helena Roerichin syntymän 120-vuosijuhlalle.<ref>From resolution of International public and scientific conference "Jubilee Roerich's readings"/ Website of ICR.</ref>
The International Centre of the Roerichs pani vuonna 1999 vireille vuosijuhlamitalin ''Helena Roerich'', joka on omistettu Helena Roerichin syntymän 120-vuosijuhlalle.<ref>From resolution of International public and scientific conference "Jubilee Roerich's readings" Website of ICR.{{Lähde tarkemmin}}</ref>


Huhtikuussa 2003 Roerichin mukaan nimetty taidekoulu aloitti toimintansa Urusvati-instituutin rakennuksessa Intiassa.<ref>International Roerich Memorial Trust, India</ref>
Roerichin mukaan nimetty taidekoulu aloitti huhtikuussa 2003 toimintansa Urusvati-instituutin rakennuksessa Intiassa.<ref>International Roerich Memorial Trust, India{{Lähde tarkemmin}}</ref>


Vuonna 2005 Helena Roerich -museo avattiin Crookety House -nimisessä entisessä kaksikerroksisessa asuinrakennuksessa Kalinpongissa, missä Roerich oli työskennellyt viimeisten vuosiensa aikana. Museon avaaminen oli ajoitettu 50 vuotta hänen kuolemastaan.<ref>A Museum of Helena Roerich has opened in India / Website "Podrobnosti"</ref>
Helena Roerich -museo avattiin vuonna 2005 Crookety House -nimisessä entisessä kaksikerroksisessa asuinrakennuksessa Kalinpongissa, missä Roerich oli työskennellyt viimeisten vuosiensa aikana. Museon avaaminen oli ajoitettu 50 vuotta hänen kuolemastaan.<ref>A Museum of Helena Roerich has opened in India, Website "Podrobnosti"{{Lähde tarkemmin}}</ref>


Altailaisessa kylässä Ust-Koksassa perustettiin Roerichin mukaan nimetty kirjasto. Vuonna 2007 kirjastossa oli lähes 75 000 julkaisua ja yli 1600 henkilöä oli käyttänyt sen palveluja. Vuodesta 2003 alkaen kirjasto on ollut jäsenenä Russian Library Associationissa  ja yhteisöjäsenenä kansainvälisessä kirjastoalan järjestössä [[International Federation of Library Associations and Institutions|IFLAssa]].<ref>Public library named after H.I. Roerich, Altai Republic, Ust-Koksa.</ref>
Altailaiseen kylään Ust-Koksaan perustettiin Roerichin mukaan nimetty kirjasto. Vuonna 2007 kirjastossa oli lähes 75&nbsp;000 julkaisua ja sen palveluja oli käyttänyt yli 1&nbsp;600 henkilöä. Vuodesta 2003 alkaen kirjasto on ollut jäsenenä Russian Library Associationissa{{selvennä|mikähän sen nimi on oikeasti?}} ja yhteisöjäsenenä kansainvälisessä kirjastoalan järjestössä [[International Federation of Library Associations and Institutions|IFLAssa]].<ref>Public library named after H. I. Roerich, Altai Republic, Ust-Koksa.</ref>


Moskovassa perustettiin vuonna 2001 Roerichin mukaan nimetty yleishyödyllinen säätiö, joka rahoittaa Roerichin perinnön popularisoimiseen ja kulttuuritoiminnan kehittämiseen tähtääviä ohjelmia. Säätiö edistää toimintaa opetuksen, tieteen, kulttuurin, taiteen ja valaistumisen alalla. Yksi säätiön toimintasuunnista on eri taiteenalojen nuorien kykyjen löytäminen ja heidän auttamisensa kehittämään luovia kykyjään.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.found-helenaroerich.ru/eng/|nimeke=Charitable Foundation named after Helena Roerich|julkaisu=www.found-helenaroerich.ru|viitattu=2018-06-20}}</ref> Säätiö perusti myös hänen mukaansa nimetyn kansainvälisen palkinnon, jolla rohkaistaan Roerichin tieteelliseen ja filosofiseen perintöön liittyvää tieteellistä tutkimusta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.found-helenaroerich.ru/eng/programs/|nimeke=Programs|julkaisu=www.found-helenaroerich.ru|viitattu=2018-06-20}}</ref>
Moskovassa perustettiin vuonna 2001 Roerichin mukaan nimetty yleishyödyllinen säätiö, joka rahoittaa Roerichin perinnön popularisointiin ja kulttuuritoiminnan kehittämiseen tähtääviä ohjelmia. Säätiö edistää toimintaa opetuksen, tieteen, kulttuurin, taiteen ja valaistumisen alalla. Yksi säätiön toimintasuunnista on eri taiteenalojen nuorien kykyjen löytäminen ja heidän auttamisensa kehittämään luovia kykyjään.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.found-helenaroerich.ru/eng/|nimeke=Charitable Foundation named after Helena Roerich |julkaisu= found-helenaroerich.ru|viitattu=2018-06-20}}</ref> Säätiö perusti myös hänen mukaansa nimetyn kansainvälisen palkinnon, jolla rohkaistaan Roerichin tieteelliseen ja filosofiseen perintöön liittyvää tieteellistä tutkimusta.<ref>{{Verkkoviite|osoite= http://www.found-helenaroerich.ru/eng/programs/ |nimeke=Programs|julkaisu= found-helenaroerich.ru|viitattu=2018-06-20}}</ref>


== Nikolai Roerichin Helena Roerichille omistettuja maalauksia ==
== Nikolai Roerichin Helena Roerichille omistettuja maalauksia ==
Rivi 154: Rivi 144:


== Viitteet ==
== Viitteet ==
{{Viitteet|Sarakkeet}}
{{Reflist}}


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==

* [http://www.roerich-museum.ru/eng International Centre of the Roerichs]
* [http://www.roerich-museum.ru/eng International Centre of the Roerichs]
* [http://www.roerich-museum.ru/eng/family/hir Helena Ivanovna Roerich]
* [http://www.roerich-museum.ru/eng/family/hir Helena Ivanovna Roerich]
Rivi 164: Rivi 153:
* [http://www.roerich.org Nikolai Roerich -museo] (New York)
* [http://www.roerich.org Nikolai Roerich -museo] (New York)
* [http://irmtkullu.com Kansainvälinen Roerich Memorial Trust] (Intia)
* [http://irmtkullu.com Kansainvälinen Roerich Memorial Trust] (Intia)
* {{Verkkoviite|osoite=http://elamanlaki.fi/?page_id=36|nimeke=ROERICH KUVAT {{!}}|julkaisu=elamanlaki.fi|viitattu=2018-06-20|ietf-kielikoodi=fi}}
* {{Verkkoviite|osoite=http://elamanlaki.fi/?page_id=36|nimeke=Roerich kuvat |julkaisu=elamanlaki.fi|viitattu=2018-06-20 }}
* {{Verkkoviite|osoite=http://www.gallen-kallela.fi/nayttely_tapahtuma/taiteen-pyhiinvaeltajat-nikolai-roerich-ja-akseli-gallen-kallela/|nimeke=Taiteen pyhiinvaeltajat – Nikolai Roerich ja Akseli Gallen-Kallela|julkaisu=www.gallen-kallela.fi|viitattu=2018-06-20|ietf-kielikoodi=fi}}
* {{Verkkoviite|osoite=http://www.gallen-kallela.fi/nayttely_tapahtuma/taiteen-pyhiinvaeltajat-nikolai-roerich-ja-akseli-gallen-kallela/|nimeke=Taiteen pyhiinvaeltajat – Nikolai Roerich ja Akseli Gallen-Kallela|julkaisu=www.gallen-kallela.fi|viitattu=2018-06-20 }}
* {{Verkkoviite|osoite=https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kuvataide/vakooja-vai-guru-venalaistaiteilija-nikolai-roerich-oli-mahtimiesten-tuttu/|nimeke=Vakooja vai guru? Venäläistaiteilija Nikolai Roerich oli mahtimiesten tuttu - Suomenkuvalehti.fi|julkaisu=Suomenkuvalehti.fi|ajankohta=2015-02-20|viitattu=2018-06-20|ietf-kielikoodi=fi-FI}}
* {{Verkkoviite|osoite=https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kuvataide/vakooja-vai-guru-venalaistaiteilija-nikolai-roerich-oli-mahtimiesten-tuttu/|nimeke=Vakooja vai guru? Venäläistaiteilija Nikolai Roerich oli mahtimiesten tuttu - Suomenkuvalehti.fi|julkaisu=Suomenkuvalehti.fi|ajankohta=2015-02-20|viitattu=2018-06-20 }}


{{Käännös|:en:Helena Roerich}}
[[Luokka:Vuonna 1879 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1879 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1954 kuolleet]]
[[Luokka:Vuonna 1954 kuolleet]]

Versio 20. kesäkuuta 2018 kello 11.39

Helena Roerich
Henkilötiedot
Syntynyt12. helmikuuta 1879, Pietari
Kuollut5. lokakuuta 1955, Kalimpong
Koulutus ja ura
Koulukunta Elävä Etiikka, Agni-jooga
Vaikutusalueet Swami Vivekananda, Ramakrishna, Rabindranath Tagore, Helena Blavatsky
Tunnetut työt
  • Leaves of Morya's Garden I–II
  • New Era Community
  • Agni Yoga
  • Infinity I–II
  • Hierarchy
  • Heart
  • Fiery World I–III
  • Aum
  • Brotherhood
  • Supermundane I–IV
  • Letters of Helena Roerich, Vol. I-IX
  • On Eastern Crossroads
  • Foundations of Buddhism

Helena Ivanovna Roerich (s. Sapošnikova; ven. Елéна Ивáновна Рéрих; 12. helmikuuta 1879 – 5. lokakuuta 1955) oli venäläinen teosofi,[1] kirjailija ja julkisuuden henkilö. Hän loi 1900-luvun alussa yhteistyössä kiistanalaisen[2] Masters of the Ancient Wisdom -ryhmän kanssa filosofisen opin Elävä etiikka (Agni-jooga).[3] Hän järjesti kulttuuritoimintaa Yhdysvalloissa miehensä Nikolai Roerichin kanssa. Yhdessä he osallistuivat tutkimusmatkoille vaikeapääsyisille ja vähän tutkituille alueille Keski-Aasiassa. Hän oli Intiassa sijaitsevan Institute of Himalayan Studies Urusvatin kunniapuheenjohtaja-perustaja ja yksi International Treaty for Protection of Artistic and Scientific Institutions and Historical Monuments -sopimuksen (Roerich-sopimuksen) laatijoista. Hän käänsi kaksi osaa H. P. Blavatskyn Salaisesta Opista sekä valittuja Mahatmakirjeitä (Cup of the East) englannista venäjäksi.

Elämä

Nuoruusvaiheet

Roerich syntyi tunnetun pietarilaisen arkkitehdin Ivan Ivanovitš Sapošnikovin perheeseen.lähde?

Roerichin äiti Jekaterina Vasilijevna Saposnikova kuului vanhaan Goleništšev-Kutuzov-sukuun, joka juontaa juurensa 1200-luvun Novgorodiiin. Tämän suvun merkittäviä jäseniä ovat sotamarsalkka Mihail Kutuzov, tunnettu 1800-luvun lopun runoilija Arseni Arkadievitš Goleništšev-Kutuzov ja säveltäjä Modest Musorgski.[4]

Helena Ivanovna Roerich. 1900. Pietari.

Roerich kasvoi ja koulutettiin perheensä perinteikkäässä kulttuuriympäristössä. Hän oli lapsesta saakka utelias ja itsenäinen. Hän oli lahjakas monella alalla, soitti pianoa ja osasi lukea ja kirjoittaa kolmea kieltä seitsemänvuotiaana. Hän alkoi jo hyvin varhain lukea kirjoja, jotka käsittelivät taidetta, historiaa, uskontoa ja filosofiaa.lähde?

Roerich valmistui 1895 Pietarin Mariinski-kimnaasista ja sai menestyksekkäistä opinnoistaan tunnustuksena kultamitalin. Vaikka koulutus oli korkeatasoista, Roerich usein opiskeli itsenäisesti. Hän opetteli maalaustaidetta, oli perehtynyt venäläiseen ja eurooppalaiseen kirjallisuuteen, opiskeli uskontohistoriaa ja filosofiaa ja kiinnostui intialaisista filosofeista Ramakrishnasta, Vivekanandasta ja Tagoresta.[5]

Päätettyään opintonsa kimnaasissa Roerich aloitti Pietarin yksityisessä musiikkiopistossa. Koulun johtaja I. A. Borovka oli pääkaupunkiseudun konservatorion seniori ja pianonsoiton professori. Hän oli merkittävä hahmo sen aikaisessa Pietarin musiikkikulttuurissa ja ohjasi Roerichiä henkilökohtaisesti.lähde?

Valmistumisensa jälkeen, jonka tarkoituksena oli poimia lahjakkaimmat oppilaat korkeampaa musiikkikoulutusta varten,selvennä Roerichin oli tarkoitus jatkaa opintoja Pietarin konservatoriossa. Hänen sukulaisensa kuitenkin estivät häneltä pääsyn konservatorioon pelätessään hänen kiinnostuvan vallankumouksellisista ajatuksista, joita opiskelijoiden keskuudessa esiintyi. Näin ollen Roerich jatkoi opiskelua kotona, jossa hän täydensi vieraiden kielten taitojaan ja luki laajasti.lähde?

Avioliitto ja perhe

Helena Roerich (oikealla) ja hänen poikansa.

Roerich ja hänen äitinsä viettivät kesää usein Bologojessa Novgorodn alueella yhdessä tätinsä E. V. Putjatinan kanssa tämän miehen prinssi P. A. Putjatinin tilalla. Vuonna 1899 hän tapasi Bologojessa taidemaalari ja arkeologi Nikolai Konstantinovits Roerichin. He rakastuivat, ja huolimatta sukulaisten vastusteluista hän ja Nikolai avioituivat vuonna 1901 Pietarissa.lähde?

Sille paikalle Bologojeen, jossa he tapasivat ensimmäisen kerran, pystytettiin vuonna 2001 muistomerkki Rakkauden monumentti. Se sisältää lainauksen Nikolai Roerichin esseestä Yliopisto: "Tapasin Ladan, elämänkumppanini ja innoittajani Bologojessa prinssi P. A. Putyatinin tilalla. Iloa!".[6] Tämä oli kahden toisiaan rakastavan ihmisen vahva liitto. Heitä yhdisti syvä keskinäinen tunne ja yhteiset näkemykset.[7] Nikolai Roerich kirjoitti avioliitosta vanhoilla päivillään: "Ohitimme sovinnollisesti kaikki esteet. Ja esteet muuttuivat mahdollisuuksiksi. Omistin kirjani Helenalle, vaimolleni, ystävälleni, kumppanilleni ja innoittajalleni".[8] Monet Roerichin maalaukset olivat heidän yhteisen luomistyönsä tulosta. Nikolai kutsui häntä kirjoissaan nimellä "Hän, joka johtaa"[9] ja väitti, että moniin maalauksiin kuuluisi kirjoittaa kaksi signeerausta: hänen omansa ja Roerichin. "Olemme luoneet yhdessä, ja perustellusti voidaan sanoa, että teoksissa täytyy olla kaksi nimeä, naisen ja miehen."lähde?

"Helena Roerich". 1909.
Valentin Serov

Nikolailla ja Roerichillä oli kaksi lasta. Elokuussa 1902 syntyi heidän vanhempi poikansa George. Hänestä tuli myöhemmin tutkija ja orientalisti. Heidän nuorempi poikansa Svetoslav syntyi lokakuussa 1904. Hänestä tuli taidemaalari.lähde?

Roerich osallistui kaikkiin miehensä aloitteisiin ja paneutui hänen tutkimusaiheisiinsa. Vuosina 1903–1904 he matkustivat yhdessä 40 venäläisen kaupungin halki etsimässä Venäjän historian ja taiteen lähteitä. Matkoilla Roerich otti valokuvia kirkoista, arkkitehtonisista monumenteista, maalauksista ja ornamenteista. Hän hallitsi myös restauroinnin, ja yhdessä miehensä kanssa he löysivät maalikerrosten alta mestariteoksia sellaisilta taiteilijoilta kuin Rubens, Brueghel, van Dyck ja van Orley. Roerich myös keräsi taidetta ja antiikkia. Pariskunta keräsi yli 300 esineen yksityiskokoelman, jonka he myöhemmin lahjoittivat Eremitaašille. Roerich perehtyi myös arkeologiaan. Hän kävi miehensä kanssa usein kaivauksilla Novgorodissa ja Tverissä, ja he osallistuivat arkeologiseen työhön.[10]lähde?

Roerichin perhe piti häntä hengellisenä johtajanaan ja perheen perustana.[11] Vuonna 1916 perhe muutti lääkärin suosituksesta vakavan keuhkosairauden takia Sortavalaan Laatokan rannalle. Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1918, rajat Venäjälle sulkeutuivat. Vuonna 1919 perhe muutti Englantiin ja asettui asumaan Lontooseen.lähde?

Vuonna 1920 Roerich aloitti työskentelyn Elävän etiikan (Agni-joogan) parissa yhdessä nimettömien ajattelijoiden ja idän filosofien ryhmän kanssa, joka Intian hengellisen perinteen mukaisesti kutsui itseään nimellä Suuret opettajat (mahatmat).lähde?

Matkat

Nikolai Roerich sai vuonna 1920 kutsun kiertueelle Yhdysvaltoihin, jossa oli esillä hänen maalauksiaan, ja Roerichin perhe muutti New Yorkiin. Nikolai ja Helena Roerich järjestivät Yhdysvalloissa kulttuuritoimintaa, joka huipentui kulttuuriorganisaatioiden, esimerkiksi Nikolai Roerichin museon, The Master Institute of United Artsin, kansainvälisen taidemaalareiden yhdistyksen Cor Ardensin (Liekehtivät sydämet) ja kansainvälisen taidekeskuksen Corona Mundin (Maailman kruunu) perustamiseen.lähde?

Roerich muutti joulukuussa 1923 perheineen Intiaan. Maa oli aina kiinnostanut Roerichejä. Sen ajan venäläisten intellektuaalien keskuudessa Intian ja sen hengellisen kulttuurin palvonta ei ollut lainkaan epätavallista, ja he ajattelivat henkisen etsintänsä noudattavan intialaista hengellistä perinnettä.[12]

Helena Roerich osallistui vuosina 1924–1928 miehensä järjestämään Keski-Aasian retkikuntaan, joka matkusti vaikeapääsyisten ja vähän tutkittujen alueiden halki Intiassa, Kiinassa, Venäjän Altaissa, Mongoliassa ja Tiibetissä. Retkellä tutkittiin taidehistoriaa, arkeologiaa, kansatiedettä, historiaa, filosofiaa, taiteita, uskontoja ja maantiedettä. Aiemmin tuntemattomia vuorenhuippuja kartoitettiin, löydettiin harvinaisia käsikirjoituksia ja kerättiin rikasta kielitieteellistä aineistoa. Erityistä huomiota kiinnitettiin historiallisen yhtenäisyyden kysymykseen eri kansojen kulttuureissa.[13] Tutkimusretki tehtiin vaikeissa olosuhteissa. Matkalla kohdattiin hankalakulkuista maastoa, rosvojen hyökkäyksiä ja englantilaisten virkamiesten aiheuttamia esteitä, jotka olivat vähällä aiheutta retkikunnan jäsenten kuoleman.[14] Kun retkikunta jäi huhtikuussa 1925 Gulmargiin, Roerich alkoi kääntää englannista venäjään laajaa valikoimaa Mahatmakirjeistä, jonka hän oli julkaissut Lontoossa vuonna 1923. Hän myös kirjoitti kirjan nimeltä Chalice of the East, joka julkaistiin nimimerkillä Iskander Khanum.[15]

Roerichin käsikirjoitus Foundations of Buddhism julkaistiin vuonna 1926 Urgassa, nykyisessä Ulan-Batorissa, jossa retkikunta asui tuolloin. Kirjassa tulkitaan Buddhan opetusten perustavia filosofisia käsitteitä. Siinä puhutaan myös opetusten henkisestä perustasta, ja se osaltaan johti kiinnostuksen heräämiseen buddhalaisuutta kohtaan lännessä.lähde?

, Toinen Elävän etiikan kirjoista Yhteisö julkaistiin vuonna 1927 samassa paikassa Mongoliassa. Keski-Aasian tutkimusretken jälkeen Roerichit jäivät Intiaan Kullu-laakson Himachal Pradeshiin. Vuonna 1928 he olivat perustaneet siellä Institute of Himalayan Studies "Urusvatin" ("Aamutähden valo" sanskritiksi). Se oli suunniteltu Aasian alueiden monitahoisille opinnoille, jotka edistivät maailmankulttuuria. Yksi "Urusvatin" tehtävistä oli ihmisen psyykkissten ja fysiologisten ominaisuuksien monialainen tutkimus. Roerichistä tuli instituutin kunniapuheenjohtaja-perustaja, ja hän osallistui aktiivisesti instituutin työn organisoimiseen.[16] Taiteen tuntijana ja filosofina hän myös osallistui instituutin tutkimustyöhön.[17] Roerichin tärkein tehtävä oli perinteisen itämaisen filosofisen ajattelun opiskelu.[18]

Roerich oli haaveillut, että Kullu-laaksoon nousisi joskus tiedon kaupunki, josta tulisi kansainvälinen tiedekeskus. Myöhemmin Urusvatista tuli suuri kansainvälinen instituutti, joka yhdisti tunnettuja tutkijoita monista maista. Sen kanssa tekivät yhteistyötä muun muassa J. Bose, R. Tagore, Albert Einstein, R. Millikan, L. de Broglie, R. Magoffin, S. Gedin, S. I. Metalnikov ja N. I. Vavilov.[19]

Kullussa Roerich jatkoi työtään elämäntyönsä, Elävä etiikan, parissa. Vuonna 1929 hänen teoksensa Cryptograms of the East (On Eastern Crossroads) julkaistiin Pariisissa venäjäksi nimimerkillä Josephine Saint-Hilaire. Teos sisältää apokryfisiä legendoja ja vertauksia ihmiskunnan suurten ajattelijoiden ja opettajien, Buddhan, Kristuksen, Apollonios Tyanalaisen, Akbar Suuren ja Sergei Radonežilaisen elämästä. Roerich omisti erityisen esseen The Banner of St. Sergius of Radonezh Venäjän maan pelastajan ja puolustajan kuvalle. Esseessä hän yhdisti tietonsa historiasta ja teologiasta syvään ja kunnioittavaan rakkauteen erakkoa kohtaan. Essee oli mukana kirjassa Banner of St. Sergius of Radonezh, joka julkaistiin nimimerkillä N. Yarovskaya vuonna 1934.lähde?

Myöhempi elämä

1930-luvun ensimmäisellä puoliskolla Roerich käänsi kaksi nidettä H. P. Blavatskyn pääteoksesta Salainen oppi englannista venäjäksi.lähde?

Roerichin tuotannon tärkeä osa ovat hänen kirjoittamansa kirjeet. Hän oli kirjeenvaihdossa yli 140 henkilön kanssa useilta mantereilta. Hänen kirjeenvaihtajiinsa kuului ystäviä, seuraajia, kulttuurialan työntekijöitä ja poliittisia vaikuttajia. Kirjeissään hän on vastannut lukuisiin kysymyksiin, selittänyt filosofisia ja tieteellisiä ongelmia ja Elävän etiikan periaatteita. Hän kirjoitti kosmoksen laeista, ihmiselämän merkityksestä, kulttuurin merkityksestatä ihmisen kehitykselle ja suurista opettajista.lähde?

Teoksesta Helena Roerichin kirjeet julkaistiin vuonna 1940 Riiassa kaksiosainen painos. Roerichin kirjeiden täydellisen laitoksen on julkaissut International Centre of the Roerichs, jossa hänen kirjeperintöään on säilytetty vuodesta 1990.lähde?

Mantsurian tutkimusretken aikana Roerich oli ollut kirjeenvaihdossa kansainvälisten järjestöjen kanssa ja koordinoinut tukitoimintaa Roerich-sopimukselle (International agreement for protection of artistic and scientific institutions and historical monuments). Työn johdosta Roerich-sopimuksen allekirjoitti 22 valtionpäämiestä 15. huhtikuuta 1935.lähde?

Miehensä kuoleman jälkeen tammikuussa 1948 Roerich muutti yhdessä vanhimman poikansa kanssa Delhiin ja sitten Khandalaan, Bombayn lähiöön. Siellä he odottivat Venäjältä saapuvan höyrylaivan tuovan heidän viisumnsa Venäjälle, mutta Venäjä olikin evännyt heidän viisuminsa. He asettuivat asumaan Kalimpongiin, vaikka hän jatkuvasti toivoi voivansa palata Venäjälle. Nikolai Roerichin tavoin hän ei ollut koskaan luopunut kansalaisuudesta. Hänen lukuisat hakemuksensa jäivät ilman vastausta.lähde?

Kuolema

Roerich kuoli 5. lokakuuta 1955. Hänen kuolinpaikalleen laamat pystyttivät valkoisen stupan, johon kaiverrettiin seuraava muistokirjoitus: "Helena Roerich, Nikolai Roerichin vaimo, ajattelija ja kirjailija, Intian vanha ystävä."[20]

Perintö

Roerichien mukaan nimetty pikkuplaneetta

Minor planet 4426 Roerich Aurinkokunnassa.

15. lokakuuta 1969 Krimin astrofyysisen observatorion tähtitieteilijät Nikolai Stepanovitš ja Ljudmila Tšernyh löysivät Aurinkokunnasta pikkuplaneetan. Planeetta nimettiin Roerichin perheen kunniaksi, ja sille annettiin numero 4426.[21]

Muuta

6. heinäkuuta 1978 vuorikiipeilijöiden ryhmä nousi nimettömälle vuorenhuipulle Roerich- ja Beluha-huippujen välisen solan kautta. Tämä sola ja nimetön huippu nimettiin Roerichin kunniaksi Urusvatiksi.[22]

Nikolai Roerichin kuoleman 25-vuotisjuhlallisuuksien ja Roerichin syntymän 120-vuosijuhlan aikana 9. lokakuuta 1999 perustettiin muistomerkki Roerich-museon sisäänkäynnin läheisyyteen molempien muistoksi.[23]

The International Centre of the Roerichs pani vuonna 1999 vireille vuosijuhlamitalin Helena Roerich, joka on omistettu Helena Roerichin syntymän 120-vuosijuhlalle.[24]

Roerichin mukaan nimetty taidekoulu aloitti huhtikuussa 2003 toimintansa Urusvati-instituutin rakennuksessa Intiassa.[25]

Helena Roerich -museo avattiin vuonna 2005 Crookety House -nimisessä entisessä kaksikerroksisessa asuinrakennuksessa Kalinpongissa, missä Roerich oli työskennellyt viimeisten vuosiensa aikana. Museon avaaminen oli ajoitettu 50 vuotta hänen kuolemastaan.[26]

Altailaiseen kylään Ust-Koksaan perustettiin Roerichin mukaan nimetty kirjasto. Vuonna 2007 kirjastossa oli lähes 75 000 julkaisua ja sen palveluja oli käyttänyt yli 1 600 henkilöä. Vuodesta 2003 alkaen kirjasto on ollut jäsenenä Russian Library Associationissaselvennä ja yhteisöjäsenenä kansainvälisessä kirjastoalan järjestössä IFLAssa.[27]

Moskovassa perustettiin vuonna 2001 Roerichin mukaan nimetty yleishyödyllinen säätiö, joka rahoittaa Roerichin perinnön popularisointiin ja kulttuuritoiminnan kehittämiseen tähtääviä ohjelmia. Säätiö edistää toimintaa opetuksen, tieteen, kulttuurin, taiteen ja valaistumisen alalla. Yksi säätiön toimintasuunnista on eri taiteenalojen nuorien kykyjen löytäminen ja heidän auttamisensa kehittämään luovia kykyjään.[28] Säätiö perusti myös hänen mukaansa nimetyn kansainvälisen palkinnon, jolla rohkaistaan Roerichin tieteelliseen ja filosofiseen perintöön liittyvää tieteellistä tutkimusta.[29]

Nikolai Roerichin Helena Roerichille omistettuja maalauksia

Teoksia

  • Leaves of Morya's Garden I
  • Leaves of Morya's Garden II
  • New Era Community
  • Agni Yoga
  • Infinity I
  • Infinity II
  • Hierarchy
  • Heart
  • Fiery World I
  • Fiery World II
  • Fiery World III
  • Aum
  • Brotherhood
  • Supermundane I
  • Supermundane II
  • Supermundane III
  • Supermundane IV
  • Letters of Helena Roerich, Vol. I-IX
  • On Eastern Crossroads
  • Foundations of Buddhism

Katso myös

Viitteet

  1. ↑ Helena Ivanovna: Roerich (born Shaposhnikova). Moscow, "Misl" Publishing, 2000. V. 1–4.
  2. ↑ Rebecca Bradley: Sinking Atlantis: Part 3, Skepticink.com
  3. ↑ Helena Ivanovna: Roerich (born Shaposhnikova), New philosophical encyclopedia. Moscow, "Misl" publishing, 2000. V. 1–4.
  4. ↑ S. Kluchnikov. Proclaimer of the fire epoch. Story and study about Helena Ivanovna Roerich. Novosibirsk, Siberia department of Detskaya literature publishing, 1991. P.10.
  5. ↑ O. K. Aunovsky, V. A. Skumin.: Светоносцы (о семье Рерихов. {{{Julkaisija}}}, 1995. ISBN 5-88167-004-3. (venäjäksi)
  6. ↑ Ivanov M. A. Roerichs and Tver region. Tver: GERS publishing. 2007. P. 33.
  7. ↑ H. I. Roerich's biography at the website of Charitable Foundation named after H. I. Roerich.
  8. ↑ N. K. Roerich. Diary leaves. Volume 2. Moscow, ICR, 2000. p. 448.
  9. ↑ L. V. Shaposhnikova. Wisdom of ages (Mudrost vekov. Moscow, International Centre of the Roerichs, 2000. P. 448. (englanniksi))
  10. ↑ S. Kluchnikov. Proclaimer of the fire epoch. Story and study about Helena Ivanovna Roerich. Novosibirsk, Siberia department of Detskaya literature publishing, 1991. P. 25.
  11. ↑ H. I. Roerich's biography at the website of International Centre-Museum named after N. K. Roerich.
  12. ↑ 14 L. V. Shaposhnikova. Wisdom of ages («Mudrost vekov», in Russian). Moscow, International Centre of the Roerichs, 2000. P. 139.
  13. ↑ Museum named after N. K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 262.
  14. ↑ L. V. Shaposhnikova. Wisdom of ages (Mudrost vekov, in Russian). Moscow, International Centre of the Roerichs, 2000. P. 139.
  15. ↑ 18 Chalice of the East. Mahatmas Letters. Third edition. Riga-Moscow-Minsk, Ligatma-Moga-N publishing, 1995.
  16. ↑ Museum named after N. K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 281.
  17. ↑ H. I. Roerich commemoration meeting at the Centre-Museum named after N.K. Roerich.
  18. ↑ Museum named after N. K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 283.
  19. ↑ Museum named after N.K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 285.
  20. ↑ Museum named after N.K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 318, 320.
  21. ↑ Minor planet Roerich Lets protect the names and heritage of the Roerichs (Zaschitim imya I nasledie Rerikhov) (in Russian) V.3. Documents, publications, essays. Moscow, International Centre of the Roerichs, 2005. 1094 p Astronomic data of the minor planet Roerich
  22. ↑ Larichev V. E., Matochkin Ye. P. Roerich and Siberia. Novosibirsk, 1993. P. 183.
  23. ↑ Monument of N. K. and H. I. Roerichs, Website of ICR
  24. ↑ From resolution of International public and scientific conference "Jubilee Roerich's readings" Website of ICR.lähde tarkemmin?
  25. ↑ International Roerich Memorial Trust, Indialähde tarkemmin?
  26. ↑ A Museum of Helena Roerich has opened in India, Website "Podrobnosti"lähde tarkemmin?
  27. ↑ Public library named after H. I. Roerich, Altai Republic, Ust-Koksa.
  28. ↑ Charitable Foundation named after Helena Roerich found-helenaroerich.ru. Viitattu 20.6.2018.
  29. ↑ Programs found-helenaroerich.ru. Viitattu 20.6.2018.

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Helena Roerich
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helena_Roerich&oldid=17385372”