Ero sivun ”Sanoitus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p fix |
Korjattu virheitä. Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Sanoituksella''' tarkoitetaan musiikkikappaleessa olevaa lyriikkaa, jota [[Laulaja]] puolestaan tulkitsee. Tästä syystä sanoituksesta käytetään myös nimitystä laululyriikka. Vakavan musiikin sanoituksesta puhuttaessa taas käytetään tyypillisesti nimitystä [[Libretto]]. |
|||
'''Sanoituksella''' tarkoitetaan kevyen musiikin tai populaarimusiikin kappaleiden sanoja. Sanoitus voidaan kirjoittaa suoraan [[melodia]]<nowiki/>an laulun säveltämisen aikana, sitä ennen tai sen jälkeen. Sanoituksen tekijää kutsutaan [[sanoittaja]]ksi. Joskus musiikki kuitenkin sävelletään jo olemassa oleviin [[runo]]ihin tai tekstiin, joka on laadittu jo valmiiksi sopivaan mittaan ja jonka painot ja metriikka on toteutettu siten, että säveltäjän on helppo lähteä sitä säveltämään. Tätä on käytetty erityisesti [[taidemusiikki|taidemusiikissa]], mutta myös [[iskelmämusiikki|iskelmissä]] ja [[laulaja-lauluntekijä]]-tyyppisessä musiikissa. Laajemmassa asiayhteydessä kevyen musiikin sanoitukset ovat eräs erikoistapaus [[laululyriikka|laululyriikasta]], joka kattaa myös muut musiikin tyylilajit. |
|||
Sanoitus voidaan kirjoittaa ennen kappaleen säveltämistä tai suoraan [[melodia]]<nowiki/>an, joko laulun säveltämisen aikana tai sen jälkeen. Sanoituksen tekijää kutsutaan [[sanoittaja]]ksi. Joissakin musiikkikappalessa laulyriikkana on hyödynnetty myös [[runo|runoja]], joita ei välttämättä alkuaan ole tarkoitettu lauluteksteiksi ja etenkin [[Eino Leino|Eino Leinon]] ja [[Arto Melleri]]<nowiki/>n lukuisia runoteoksia on sävelletty. |
|||
| ⚫ | Sanoitus on [[lyriikka]]a, joka on tarkoitettu pääsääntöisesti kuultavaksi ja [[solisti]]n laulettavaksi. [[Heikki Salo (muusikko)|Heikki Salo]]n kirjoittaman laululyriikan käsikirjan ''Kahlekuningaslaji'' mukaan laululyriikka on oma kirjoittamisen lajinsa. [[Edu Kettunen]] on sanonut, ettei laulun sanoituksen tarvitse toimia pelkkänä tekstinä, vaan ainoastaan laulettuna<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.elvisry.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=65&Itemid=81|Nimeke=Oikea työote rentouttaa|Julkaisu=SELVIS|Ajankohta=3/2006|Viitattu=2.2.2010}}</ref> ja [[Samuli Koivulahti|Samuli Koivulahden]] mukaan jokaisessa laululyriikan |
||
Tätä on käytetty erityisesti [[taidemusiikki|taidemusiikissa]], mutta myös [[iskelmämusiikki|iskelmissä]] ja [[laulaja-lauluntekijä]]-tyyppisessä musiikissa. Laajemmassa asiayhteydessä kevyen musiikin sanoitukset ovat eräs erikoistapaus [[laululyriikka|laululyriikasta]], joka kattaa myös muut musiikin tyylilajit. |
|||
| ⚫ | Sanoitus on [[lyriikka]]a, joka on tarkoitettu pääsääntöisesti kuultavaksi ja [[solisti]]n laulettavaksi. [[Heikki Salo (muusikko)|Heikki Salo]]n kirjoittaman laululyriikan käsikirjan ''Kahlekuningaslaji'' mukaan laululyriikka on oma kirjoittamisen lajinsa. [[Edu Kettunen]] on sanonut, ettei laulun sanoituksen tarvitse toimia pelkkänä tekstinä, vaan ainoastaan laulettuna<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.elvisry.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=65&Itemid=81|Nimeke=Oikea työote rentouttaa|Julkaisu=SELVIS|Ajankohta=3/2006|Viitattu=2.2.2010}}</ref> ja [[Samuli Koivulahti|Samuli Koivulahden]] mukaan jokaisessa laululyriikan genressä ja alalajissa on oma estetiikkansa<ref name=":0" /><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.koivulahdenblogi.com/2009/04/jokaisessa-laululyriikan-alalajissa-on.html|nimeke=Jokaisessa laululyriikan alalajissa on täysin oma estetiikkansa|julkaisu=www.koivulahdenblogi.com|viitattu=2017-08-27}}</ref> ja eroaa pohjimmiltaan muusta mitallisesta runoudesta lähinnä fonetiikan ja melodiasidonnaisuutensa osalta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304295400|nimeke=Hittejä tiimityöllä : Musiikintekijöiden huipputiimin elementit|julkaisu=|julkaisija=Jyväskylän ammattikorkeakoulu|viitattu=1.9.2016|tekijä=Riipinen, Tomi|ajankohta=2013}}</ref> |
||
== Yleisimmät rakenteet == |
== Yleisimmät rakenteet == |
||
Versio 17. huhtikuuta 2018 kello 20.48
Sanoituksella tarkoitetaan musiikkikappaleessa olevaa lyriikkaa, jota Laulaja puolestaan tulkitsee. Tästä syystä sanoituksesta käytetään myös nimitystä laululyriikka. Vakavan musiikin sanoituksesta puhuttaessa taas käytetään tyypillisesti nimitystä Libretto.
Sanoitus voidaan kirjoittaa ennen kappaleen säveltämistä tai suoraan melodiaan, joko laulun säveltämisen aikana tai sen jälkeen. Sanoituksen tekijää kutsutaan sanoittajaksi. Joissakin musiikkikappalessa laulyriikkana on hyödynnetty myös runoja, joita ei välttämättä alkuaan ole tarkoitettu lauluteksteiksi ja etenkin Eino Leinon ja Arto Mellerin lukuisia runoteoksia on sävelletty.
Tätä on käytetty erityisesti taidemusiikissa, mutta myös iskelmissä ja laulaja-lauluntekijä-tyyppisessä musiikissa. Laajemmassa asiayhteydessä kevyen musiikin sanoitukset ovat eräs erikoistapaus laululyriikasta, joka kattaa myös muut musiikin tyylilajit.
Sanoitus on lyriikkaa, joka on tarkoitettu pääsääntöisesti kuultavaksi ja solistin laulettavaksi. Heikki Salon kirjoittaman laululyriikan käsikirjan Kahlekuningaslaji mukaan laululyriikka on oma kirjoittamisen lajinsa. Edu Kettunen on sanonut, ettei laulun sanoituksen tarvitse toimia pelkkänä tekstinä, vaan ainoastaan laulettuna[1] ja Samuli Koivulahden mukaan jokaisessa laululyriikan genressä ja alalajissa on oma estetiikkansa[2][3] ja eroaa pohjimmiltaan muusta mitallisesta runoudesta lähinnä fonetiikan ja melodiasidonnaisuutensa osalta.[4]
Yleisimmät rakenteet
Heikki Salon Kahlekuningaslajin ja Koivulahden kirjoittamien artikkelien mukaan laulun sanoituksen yleisimmät perusrakenteet ovat:
- aaa = ensimmäinen säkeistö, toinen säkeistö ja kolmas säkeistö.
- aaba = ensimmäinen säkeistö, toinen säkeistö, erilainen säkeistö ja kolmas säkeistö
- acacac = ensimmäinen säkeistö, kertosäkeistö, toinen säkeistö, kertosäkeistö, kolmas säkeistö ja kertosäkeistö.
- acacbc = (kahden ylemmän sekoitus) ensimmäinen säkeistö, kertosäkeistö, toinen säkeistö, kertosäkeistö, erilainen säkeistö ja lopuksi kertosäkeistö.
Näiden lisäksi on olemassa lukemattomia erilaisia muunnelmia ja kokeiluja toisenlaisista rakenteellisista ratkaisuista ja esimerkiksi progressiivinen rock suosii normaaleista populaarimusiikin rakenteista poikkeamista.
Yllä mainittujen lähteiden mukaan laulun sanoituksissa samaan ryhmään kuuluvilla säkeistöillä (esimerkiksi A1 ja A2) on yleensä samankaltaiseen metriikkaan perustuva muoto jossa tavujen painot ja kestot ovat toistensa kanssa idiomaattiset, joskin pari ylimääräistä tavua voidaan yleensä asettaa kohotahdille.
Laululyriikan estetiikasta
Etenkin iskelmämusiikin parissa ollaan erityisen tarkkoja klassisen runouden erityispiirteiden, kuten Helismaankin suosiman muoto-opin ja vokaalisoinnun, säilymisestä[2]. Rinnalle on kuitenkin noussut myös musiikkityylejä joissa laulutekstin sisältö on noussut riimittelyä ja idiomaattisuutta tärkeämmiksi tekijöiksi. Näin on esimerkiksi kantaaottavuuteen pyrkivien punk-sanoitusten kohdalla. Vastaavasti esimerkiksi Rap-lyriikassa on perinteisesti paljon riimejä, mutta riimien 'puhtaudessa' ja säkeistöjen tavurakenteissa ja painotuksissa otetaan usein hyvinkin paljon vapauksia. R&B-musiikissa taas melodiat saattavat vaihdella joskus runsaastikin toisiaan vastaavien säkeistöjen välillä, jolloin idiomaattisuus ei sanoituksenkaan osalta toteudu - ainakaan samalla tavalla kuin mitä esimerkiksi edellä mainitussa iskelmälyriikassa. R&B-musiikissa käytetään usein melismaattista laulutyyliä joka näkyy myös sanoituksissa siten että yksi tavu on saatettu jakaa useammalle tavulle. Vastaavasti iskelmälyriikassa, joka on luonteeltaan syllabinen (jokainen tavu vastaa yhtä tahtia) tätä pidetään usein virheenä[5]. Iskelmälyriikassa on perinteisesti pitäydytty ilmaisussa, joka ei ärsytä tai särähdä korvaan, kun taas punk- ja rap-lyriikoissa usein halutaankin shokeerata ja tietoisesti herätellä kuulijaa.
Suomalaisen laululyriikan historiaa
Yleisen luulon vastaisesti suomalainen laululyriikka ei alkuaan tuntenut riimejä, vaan niiden käyttö yleistyi lauluissamme vasta 1600-luvulla uskonpuhdistuksen ja Ruotsin nousukauden myötä. Tuolloin kalevalamittaista laulutapaa ja joikua alettiin pitää pakanallisina. Tilalle tulivat virret, ja niissä yleisesti käytetty loppusoinnullinen muotokieli vakiintui myös maallisiin lauluihin.[6][7][8]
Lähteet
- ↑ Oikea työote rentouttaa SELVIS. 3/2006. Viitattu 2.2.2010.
- ↑ a b Jokaisessa laululyriikan alalajissa on täysin oma estetiikkansa samulikoivulahti.net. Viitattu 2.5.2009.
- ↑ Jokaisessa laululyriikan alalajissa on täysin oma estetiikkansa www.koivulahdenblogi.com. Viitattu 27.8.2017.
- ↑ Riipinen, Tomi: Hittejä tiimityöllä : Musiikintekijöiden huipputiimin elementit 2013. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 1.9.2016.
- ↑ Löysiä lurituksia lemmestä Turun Sanomat. Viitattu 9.9.2009.
- ↑ Suomalaisen laululyriikan kehityksestä Oulun Lyseon lukio. Viitattu 1.5.2009.
- ↑ Lyriikan ominaispiirteitä Parkkinen. Viitattu 1.5.2009.
- ↑ Samuli Koivulahti: Biisit rahaksi - Lauluntekijän lyhyt oppimäärä 2016. 2016. Theseus. Viitattu 27.9.2017.