Ero sivun ”Dingo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
p Käyttäjän 81.209.65.57 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Samoasambia tekemään versioon. Merkkaukset: rv Pikapalautus Palauta-työkalulla |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 38: | Rivi 38: | ||
Dingo synnyttää yhden pentueen vuodessa. Lauman johtajapari pysyttelee yhdessä koko elämänsä ja huolehtii lisääntymisestä. Lauman muut jäsenet auttavat pentujen hoitamisessa. Naaras synnyttää pentunsa maakolossa tai ontossa puunrungossa veden lähellä. Pentuja on 1–10. Kolmiviikkoisina pennut lähtevät pesästä ja tutustuvat lähiympäristöön. Ne ovat luonnostaan uteliaita, kulkevat pitkiäkin matkoja aikuisten mukana ja syövät vanhempien tuomaa kiinteää ravintoa. Pennut itsenäistyvät 4–8 kuukauden iässä. Jos joku muu naaras saa pentuja, johtajanaaras tappaa ne. |
Dingo synnyttää yhden pentueen vuodessa. Lauman johtajapari pysyttelee yhdessä koko elämänsä ja huolehtii lisääntymisestä. Lauman muut jäsenet auttavat pentujen hoitamisessa. Naaras synnyttää pentunsa maakolossa tai ontossa puunrungossa veden lähellä. Pentuja on 1–10. Kolmiviikkoisina pennut lähtevät pesästä ja tutustuvat lähiympäristöön. Ne ovat luonnostaan uteliaita, kulkevat pitkiäkin matkoja aikuisten mukana ja syövät vanhempien tuomaa kiinteää ravintoa. Pennut itsenäistyvät 4–8 kuukauden iässä. Jos joku muu naaras saa pentuja, johtajanaaras tappaa ne. |
||
se ei päätynyt. Dingo on ympäristöönsä helposti sopeutuva laji, joka viihtyy den määrän on arveltu pysyneen tasaisena. |
|||
== Levinneisyys == |
|||
Dingon uskotaan saapuneen Australiaan noin 3 500–4 000 vuotta sitten. Aasialaiset merimiehet todennäköisesti toivat sen tullessaan ja käyttivät dingoja apuna metsästyksessä leiriytyessään väliaikaisesti rannikolle. Dingo oli kilpailukykyisempi saalistaja kuin paikalliset pussieläinpedot ja levisi nopeasti koko mantereelle. Vain [[Tasmania]]n saarelle se ei päätynyt. Dingo on ympäristöönsä helposti sopeutuva laji, joka viihtyy kaikkialla, missä sillä on ruokaa ja vettä. |
|||
Dingokanta kasvoi 1950-luvulle asti, jonka jälkeen niiden määrän on arveltu pysyneen tasaisena. |
|||
== Ravinto == |
== Ravinto == |
||
Versio 13. maaliskuuta 2018 kello 18.57
| Dingo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Koiraeläimet Canidae |
| Suku: | Koirat Canis |
| Laji: | Susi lupus |
| Alalaji: | dingo |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Canis lupus dingo |
|
 |
|
| Katso myös | |
Dingo eli australianvillikoira (Canis lupus dingo) on Australiassa ja Kaakkois-Aasiassa elävä suden alalaji. Dingo muistuttaa ensimmäisiä koiria ja saattaa periytyä eräistä koiran eli kesyn suden varhaisimmista muodoista, mutta käyttäytyy suden lailla. Dingot eivät hauku, vaan ulvovat kuten sudet. Ne myös elävät ja saalistavat laumana, ja koirista poiketen myös uros hoitaa pentuja. Kuten susilla, myös dingonaarailla on vain yksi lisääntymisaika vuodessa.[2]
Suhtautuminen dingoon vaihtelee: sitä pidetään lampaiden tappajana ja sitä on vainottu alusta asti. Vain suojelualueilla se saa elää rauhassa. Dingolauma elää noin 25 neliökilometrin laajuisella alueella, jota se puolustaa muilta laumoilta. Laumassa uroksilla on ylivalta naaraisiin, mutta johtajapari hallitsee muita alempiarvoisia lauman jäseniä. Jotkut Australian alkuasukasheimot pitivät dingoja lemmikkeinä, mutta nykyisin niitä pidetään harvoin seurakoirina.[2]
Lisääntyminen
Dingo synnyttää yhden pentueen vuodessa. Lauman johtajapari pysyttelee yhdessä koko elämänsä ja huolehtii lisääntymisestä. Lauman muut jäsenet auttavat pentujen hoitamisessa. Naaras synnyttää pentunsa maakolossa tai ontossa puunrungossa veden lähellä. Pentuja on 1–10. Kolmiviikkoisina pennut lähtevät pesästä ja tutustuvat lähiympäristöön. Ne ovat luonnostaan uteliaita, kulkevat pitkiäkin matkoja aikuisten mukana ja syövät vanhempien tuomaa kiinteää ravintoa. Pennut itsenäistyvät 4–8 kuukauden iässä. Jos joku muu naaras saa pentuja, johtajanaaras tappaa ne.
se ei päätynyt. Dingo on ympäristöönsä helposti sopeutuva laji, joka viihtyy den määrän on arveltu pysyneen tasaisena.
Ravinto
Dingoilla on useita pyyntistrategioita. Menetelmä riippuu saaliin koosta. Suuri osa ravinnosta koostuu pienistä pussieläimistä ja jyrsijöistä, nykyään myös kaneista ja lampaan haaskoista. Dingojen määrä Australiassa kasvoi, kun sinne tuotiin lampaita ja kaneja, ja karjalle tehtiin vesikuoppia. Tämä aiheutti sen, että dingot hävittivät alkuperäisiä lajeja. Dingot ovat kuitenkin muutoin hyödyksi, sillä siellä missä on dingoja, on vähän kettuja ja kaneja, jotka ovat alueen vitsaus.
Risteytyminen koiran kanssa
Dingot risteytyvät koirien kanssa. Ellei risteytymistä saada rajoitettua, puhtaat dingot kadonnevat vuoteen 2100 mennessä.lähde? Dingoa on myös käytetty 1800-luvulla jalostukseen kahden paimenkoiran kanssa, josta on pitkän jalostuksen seurauksena kehittynyt koirarotu Australiankarjakoira. Dingoon australiankarjakoiraa on risteytetty useita kertoja vielä 1900-luvullakin, joten dingon vaikutus on vahva rodussa.
Lähteet
- ↑ Corbett, L.K.: Canis lupus ssp. dingo IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Bruce Fogle: Suuri koirarotukirja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-21773-5.