Ero sivun ”Arvo Pärt” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p →Aiheesta muualla: toist. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 64: | Rivi 64: | ||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
{{Commons|Category:Arvo Pärt}} |
{{Commons|Category:Arvo Pärt}} |
||
* Poroila, Heikki: [http://www. |
* Poroila, Heikki: [http://www.musiikkikirjastot.fi/?p=10281 Yhtenäistetty Arvo Pärt] (koko sävellystuotanto vuoteen 2012 asti listattuna suomalaisia tiedonhakijoita ajatellen). |
||
* [http://www.imdb.com/title/tt0358947/combined Arvo Pärt 24 prelüüdi ühele fuugale (Internet Movie Database)] |
* [http://www.imdb.com/title/tt0358947/combined Arvo Pärt 24 prelüüdi ühele fuugale (Internet Movie Database)] |
||
Versio 4. tammikuuta 2017 kello 17.52
Arvo Pärt (s. 11. syyskuuta 1935 Paide) on aikamme merkittävimpiin luettu virolainen säveltäjä. Pärt tunnetaan keskiaikaisista musiikkivaikutteistaan sekä niin sanotun kulkustyylin sävellyksistä.
Henkilöhistoria
Pärt varttui Rakveressa ja opiskeli säveltämistä Tallinnassa vanhemman polven virolaisen säveltäjän Heino Ellerin oppilaana. Vuonna 1980 Pärt emigroitui silloisesta Neuvostoliitosta ja on nyttemmin asettunut Berliiniin. Viron presidentti Arnold Rüütel myönsi Pärtille 6. helmikuuta 2006 Viron Valtionvaakunan ritarikunnan 1. luokan kunniamerkin (suurristi).[1] Dorian Supin on ohjannut säveltäjästä dokumenttielokuvan Arvo Pärt: 24 Preludes for a Fugue.[2]
Suomessa säveltäjä on vieraillut muun muassa hiljentymismatkoilla Valamon luostarissa.
Pärtin musiikki
Vakiintuneen taidemusiikkiyleisön ulkopuoleltakin kuulijoita saanut Arvo Pärt on luettu myös "uusyksinkertaisen" tyylin edustajaksi. Neuvostoliiton aikana hänen hengellisiä elementtejä sisältänyt tuotantonsa ei ollut taideviranomaisten suosiossa.
Pärt nimittää omaa nykyistä musiikkityyliään tintinnabuliksi (lat. pienet kellot). Hän aloitti kyseisen tekniikkansa soveltamisen teoksissaan 1970-luvulla. Hänen uransa käsittää useita suuria tyylinmuutoksia.
Arvo Pärt omisti neljännen sinfoniansa (lisänimeltään Los Angeles) "kaikille Venäjän vangituille, joilta on viety heidän oikeutensa". Esa-Pekka Salonen johti sinfonian kantaesityksen Los Angelesin filharmonikkojen konsertissa 2009.
Pärtin persoonalliset, tunteisiin vetoavat teemat ovat kiehtoneet elokuvantekijöitä kautta maailman. Virolaissäveltäjän musiikkia onkin käytetty sadoissa elokuvissa.[3]
Teoksia
- Perpetuum mobile (1963)
- Sinfonia nro 1 (1964)
- Kollaasi teemasta B-A-C-H (1964)
- Sinfonia nro 2 (1966)
- Sellokonsertto Pro et Contra (1966)
- Credo (1968)
- Sinfonia nro 3 (1971)
- Alinale (1976)
- Tabula rasa kahdelle viululle, preparoidulle pianolle ja kamariorkesterille (1977)
- Fratres (1977)
- Cantus Benjamin Britteni mälestuseks (1977)
- Variatsioonid Arinuška tervekssaamise puhul (1977)
- Peegel peeglis (1978)
- Passio (1982)
- Te Deum (1984)
- Stabat Mater (1985)
- Magnificat (1989)
- 2 slawische Psalmen (1984)
- Stabat Mater (1985)
- Festina lente (1988)
- Miserere (1990)
- Berliner Messe (1990)
- Siluani laul (1991)
- Litaania (1994)
- Dopo la vittoria (1996)
- I am the true vine (1996)
- Kanon pokajanen kuorolle (1996)
- Missa syllabica kuorolle ja uruille (1996)
- Triodon (1998)
- Como anhela la cierva sopraanolle ja sinfoniaorkesterille (1999)
- ... which was the Son of... (2000)
- My heart's in the Highlands (2000)
- Nunc dimittis (2001)
- Littlemore Tractus (2001)
- Salve Regina (2002)
- Da pacem Domine (2004)
- Sinfonia nro 4 Los Angeles (2009)
Kirjallisuus
- Paul Hillier: Arvo Pärt. Oxford University Press, 1997. ISBN 0-19-816616-8.
Lähteet
- ↑ http://www.postimees.ee/140106/esileht/188704.php
- ↑ http://www.docpoint.info/content/p%C3%A4%C3%A4sky-poro-palava-kivi-ja-p%C3%A4rt
- ↑ http://www.docpoint.info/content/p%C3%A4%C3%A4sky-poro-palava-kivi-ja-p%C3%A4rt
Aiheesta muualla
- Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Arvo Pärt (koko sävellystuotanto vuoteen 2012 asti listattuna suomalaisia tiedonhakijoita ajatellen).
- Arvo Pärt 24 prelüüdi ühele fuugale (Internet Movie Database)