Ero sivun ”Viron vapaussotureiden liitto” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
p
tarpeetonta ylilinkitystä pois
p
p (tarpeetonta ylilinkitystä pois)
'''Viron vapaussotureiden liitto''' ({{k-et|Eesti Vabadussõjalaste Liit}}) oli kenraalimajuri [[Andres Larka]]n ja asianajaja [[Artur Sirk]]in [[1929]] perustama oikeistoradikaalinen järjestö, joka pyrki haastamaan ja muuttamaan parlamentaristisen poliittisen järjestelmän. Kannattajista ja liikkeestä käytettiin nimitystä '' '''vapsit''' '' ({{k-et|vapsid}}). Liike lakkautettiin vuonna 1934.
 
Järjestön tarkoituksena oli ajaa sotaveteraanien asiaa, mutta liike politisoitui nopeasti. Vuoden [[1932]] liittokokouksessaan vapsit arvostelivat Viron hallitusta sekä yleensä parlamentarismin heikkouksia.
 
==Historia==
Vapsien aattellinen edeltäjä oli [[Johan Pitka]]n perustama Valve Liit (Suojelusliitto), joka kiellettiin sen herjaavien lausuntojen vuoksi. Sen seuraajaksi Pitka perusti 1923 Kansallisvapaamielisen puolueen, joka pääsi neljällä edustajalla riigikoguun. Tosin Pitka itse jäi valitsematta.<ref name=tuomioja>Erkki Tuomioja, Jaan Tõnisson, Tammi, 2011, sivut 209–225</ref>
 
1921 perustettiin Viron demobilisoitujen sotilaiden liitto EDSL, joka oli alkuun puhtaasti veteraanijärjestö. Se kuitenkin osallistui 1923 riigikogun vaaleihin, mutta sai vain yhden paikan. EDSL:n toiminta hiipui, ja sen sijalle nousi sen paikallisjärjestöistä Tallinnan vapaussotilaiden liitto ja pari muuta paikallisosastoa, jotka yhdessä perustivat 1929 Eesti Vabadusõjalaste Keskliitin. Johtoon nousivat kenraali [[AndersAndres Larka]] ja Pitka, mutta vaikutusvaltaisimmaksi tuli kuitenkin karismaattinen [[Artur Sirk]]. Vapsien ensimmäinen ja ainoa esiintyminen puolueena yleisissä vaaleissa tapahtui kunnallisvaaleissa tammikuussa 1933.<ref name=tuomioja/>
 
==Perustuslakimuutosesitykset 1930-luvulla==
Virossa pyrittiin muuttamaan perustuslakia [[1932]] parlamentarismista toimeenpanovaltaa korostavaan suuntaan. Muutoksista järjestettiin useita kansanäänestyksiä. [[Riigikogu]]n eli parlamentin esittämä perustuslain muutosesitys torjuttiin kansanäänestyksessä kesäkuussa [[1932]] äänin 333&nbsp;107 vastaan–161&nbsp;595 puolesta. Agraaripuolueen ja kansanpuolueen jo [[1929]] tekemästä perustuslakiesityksestä suoritettiin kansanäänestys elokuussa [[1932]], mutta ehdotus hylättiin niukasti 330&nbsp;632–316&nbsp;338.
 
===Vapsien perustuslakiesitys ja suosion nousu===
Veteraanitoiminnasta jo avoimesti politiikan tielle 1931 siirtyneet vapsit harjoittivat painostusta riigikogun ulkopuolelta ja esittivät useaan otteeseen perustuslakiin muutoksia.<ref name=tuomioja/> Marraskuussa 1932 esitellyn ehdotuksen mukaan ''[[riigivanem]]'', parlamentin puhemies, saisi laajat valtaoikeudet. Riigivanemilla olisi oikeus järjestää uudet parlamenttivaalit ja antaa omilla asetuksillaan uusia lakeja sekä nimittää pääministerin johtama hallitus. Vapsit keräsivät riitävän määrän nimiä ja saivat oman esityksen kansanäänestykseen. Perustuslakiehdotuksesta äänestettiin lokakuussa [[1933]], jolloin selvä enemmistö, 72,7 prosenttia äänestäjistä kannatti muutosta. Poikkeustilan perusteella kielletty vapsien järjestö järjesti voittonsa kunniaksi katumielenosoituksia joihin viranomaiset eivät puuttuneet.<ref name=tuomioja/>
 
Vapsien suosio kasvoi. Tammikuun puolivälissä pidetyissä kunnallisvaaleissa vapsit menestyivät kaupungeissa.<ref name=tuomioja/> Tallinnan kaupunginvaltuuston 87 paikasta 47 meni vapseille, Tarton 65 paikasta vapsit saivat 33. Vapsien ehdottama perustuslaki astui voimaan [[24. tammikuuta]] [[1934]] ja huhtikuussa 1934 oli määrä järjestää riigikogun vaalit.
 
5. maaliskuuta alettiin kerätä nimiä viideksi vuodeksi valittavan riigivanemin vaaleja varten. Vapsien [[Andres Larka]] sai 11. maaliskuuta mennessä 52&nbsp;436 nimeä, [[Johan Laidoner]] 18&nbsp;220 nimeä, pääministeri Päts 8&nbsp;969 nimeä ja sosiaalidemokraattien [[August Rei]] 2&nbsp;786 nimeä. Näytti siltä että vapsit voittaisivat vaalit, Andres Larkasta tulisi ''riigivanem'' ja vapsit voisivat saada jopa yksinkertaisen enemmistön parlamentissa.
 
==Poikkeustila ja järjestön lakkauttaminen==
Päts määräsi nimien keruun riigivanemin vaaleja varten keskeytettäväksi siinä onnistumatta. Keskeyttämiseen saakka vapsien Larka oli saanut 64&nbsp;658 nimeä (51&nbsp;%), Laidoner 38&nbsp;493 nimeä (30&nbsp;%), Päts 18&nbsp;577 nimeä (15&nbsp;%) ja Rei 5&nbsp;071 nimeä (4&nbsp;%).
 
Päts nimitti JohannJohan Laidonerin ylipäälliköksi, vangitutti vapsien johdon ja lakkautti heidän toimintansa. Vapsien johtohenkilöt saivat lieviä vankeustuomioita, sillä vakavat syytteet raukesivat todisteiden puutteeseen.
 
==Parlamentarismin alasajo==
 
===Yksipuoluejärjestelmä ja vapsien vallankaappaushanke===
Keväällä [[1935]] Päts lakkaututti kaikki puolueet, ja puolueita korvaamaan perustettiin hallituksen ohjaama [[Isänmaan liitto|Isamaaliit]], jonka pää-äänenkannattaja oli sanomalehti [[Uus Eesti]].
 
Joulukuussa 1935 paljastui vapsien suunnittelema [[Viron vallankaappaushanke 1935|vallankaappaushanke]], ja sen suunnittelijat saivat ankaria tuomioita. Andres Larka tuomittiin 15 vuodeksi pakkotyöhön, mutta hänet armahdettiin joulukuussa 1937. Artur Sirk oli johtanut kaappaushankkeen suunnittelua Suomesta käsin ja saanut apua suomalaisilta heimoaktiiveilta. Hankkeen paljastuminen johti myös Suomessa tutkintaan, jonka seurauksena Suomen viranomaiset lakkauttivat [[Sinimustat]]-järjestön, koska sen eräät johtohenkilöt olivat sotkeentuneet tapaukseen.
 
[[Vuonna 1936]] Päts oli valmis normalisoimaan Viron poliittista tilannetta. Helmikuussa järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin, pitäisikö kutsua koolle ''perustuslakia säätävä kansalliskokous''. Ehdotus sai 2/3 kannatuksen. Kansalliskokous valittiin, mutta ilman lakkautettuja puolueita. Se kokoontui helmikuussa 1937 ja hyväksyi heinäkuussa [[1938]] voimaan astuvaksi uuden perustuslain, jota nimitettiin [[Pätsin perustuslaki|Pätsin perustuslaiksi]].
 
==Lähteet==

Navigointivalikko