Ero sivun ”Kiinalainen kalligrafia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
vähän lisää; ryhmittelyä
määritelmälause
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Wang Xianzi Imitation by Tang Dynasty.JPG|thumb|[[Tang-dynastia]]n aikainen kopio 300-luvulla eläneen kalligrafin [[Wang Xianzhi]]n teoksesta]]
[[Kuva:Wang Xianzi Imitation by Tang Dynasty.JPG|thumb|[[Tang-dynastia]]n aikainen kopio 300-luvulla eläneen kalligrafin [[Wang Xianzhi]]n teoksesta]]
'''Kiinalainen kalligrafia''' on [[Kiinan taide|Kiinassa taiteenlajeista]] maalaustaiteen ohella arvostetuin. [[Kalligrafia]]a näkee edelleen kaikkialla Kiinassa, sitä opetetaan koululaisille, alan lehtiä ja oppaita julkaistaan useita, ja kalligrafian tutkimus on oma oppialansa. Kalligrafian ja maalaustaiteen ikiaikainen yhteys Kiinassa perustuu siihen, että [[Kiinan kirjoitusjärjestelmä|kiinalaiset kirjoitusmerkit]] olivat alunperin [[Kuvamerkki|kuvamerkkejä]]. Kumpikin perustuu lisäksi samaan esteettiseen teoriaan, ja ne hyödyntävät myös samoja työvälineitä, sivellintä, tussia ja paperia sekä samaa sivellintekniikkaa. Moni kiinalainen taiteilija onkin ollut samalla sekä taidemaalari että kalligrafi.<ref>Seppälä 2005, s. 288–290.</ref>
'''Kiinalainen kalligrafia''' on [[Kiinan kirjoitusjärjestelmä|kiinalaisin kirjoitusmerkein]] luotua [[kalligrafia]]a. [[Kiinan taide|Kiinan taiteenlajeista]] se on maalaustaiteen ohella arvostetuinta. Kalligrafiaa näkee edelleen kaikkialla Kiinassa, sitä opetetaan koululaisille, alan lehtiä ja oppaita julkaistaan useita, ja kalligrafian tutkimus on oma oppialansa. Kalligrafian ja maalaustaiteen ikiaikainen yhteys Kiinassa perustuu siihen, että kiinalaiset kirjoitusmerkit olivat alunperin [[Kuvamerkki|kuvamerkkejä]]. Kumpikin perustuu lisäksi samaan esteettiseen teoriaan, ja ne hyödyntävät myös samoja työvälineitä, sivellintä, tussia ja paperia sekä samaa sivellintekniikkaa. Moni kiinalainen taiteilija onkin ollut samalla sekä taidemaalari että kalligrafi.<ref>Seppälä 2005, s. 288–290.</ref>


==Tavoite==
==Tavoite==

Versio 20. elokuuta 2015 kello 22.30

Tang-dynastian aikainen kopio 300-luvulla eläneen kalligrafin Wang Xianzhin teoksesta

Kiinalainen kalligrafia on kiinalaisin kirjoitusmerkein luotua kalligrafiaa. Kiinan taiteenlajeista se on maalaustaiteen ohella arvostetuinta. Kalligrafiaa näkee edelleen kaikkialla Kiinassa, sitä opetetaan koululaisille, alan lehtiä ja oppaita julkaistaan useita, ja kalligrafian tutkimus on oma oppialansa. Kalligrafian ja maalaustaiteen ikiaikainen yhteys Kiinassa perustuu siihen, että kiinalaiset kirjoitusmerkit olivat alunperin kuvamerkkejä. Kumpikin perustuu lisäksi samaan esteettiseen teoriaan, ja ne hyödyntävät myös samoja työvälineitä, sivellintä, tussia ja paperia sekä samaa sivellintekniikkaa. Moni kiinalainen taiteilija onkin ollut samalla sekä taidemaalari että kalligrafi.[1]

Tavoite

Tärkeää kiinalaisessa kalligrafiassa ovat yksittäisten kirjoitusmerkkien piirrot, rakenne ja painopiste, sekä kokonaissommittelu. Ehdottomia sommittelusääntöjä ei kuitenkaan ole.[2] Eteläisen Qi-dynastian (479–502) aikana eläneen maalari Xie Hen esittämien tunnettujen kriteerien mukaan kalligrafiassa tärkeintä on "elämänvoiman (qi) rytminen harmonia ja liike". Hänen mukaansa qi-elämänvoiman vangitseminen paperille viivojen keinoin on kalligrafin tärkein päämäärä.[3]

Välineet

Rasiassa kiinalaisen kalligrafin välineitä: siveltimiä, tussitanko, sinetti, sivellinteline, vesiastia ja hiomakivi.

Kiinalaisen kalligrafin työvälineitä ovat "neljä aarretta": sivellin, paperi, tussi ja tussinhankauskivi.[4] Kiinalaisiin kalligrafiateoksiin kuuluu oleellisesti taiteilijan punainen sinetti.[2] Itämainen sivellintekniikka eroaa länsimaisesta: kiinalainen kalligrafi pitää sivellintä sormenpäillään pystyasennossa ja käyttää vain harjaksen kärkeä.[5]

Kirjoitustyylit

Kiinalaisista kirjoitustyyleistä kalligrafien suosiossa ovat etenkin kursiivi xingshu sekä hyvin vapaamuotoinen ruohokirjoitus caoshu.[6] Xingshu kehittyi samoihin aikoihin niin sanotun normaalikirjoituksen eli kaishun kanssa noin 1800 vuotta sitten. Xingshu on kaunokirjoitustyylinä vapaamuotoisempaa kuin normaalikirjoitus, ja se on edelleen yksi kalligrafien suosikeista.[7] Caoshu, kiinan kalligrafiatyyleistä kaikkein vapaamuotoisin ja usein hyvin vaikeaselkoinen, kehittyi lopulliseen muotoonsa Tang-dynastian aikana 618–907.[7]

Mestareita

Kiinalaisen kalligrafian 1800 vuoden historian ajan mestareita tunnetaan nimeltä useita. Maineikkain heistä oli Wang Xizhi (321–379), jonka tunnetuimmat säilyneet teokset on sivelletty xingshulla ja caoshulla. Qing-dynastian (1644–1912) ajalta tunnetaan kalligrafi Deng Shiru (1743–1805), 'Qing-kalligrafian prinssi'. Yksi hänen erikoislajeistaan oli zhuanshu eli sinettikirjoitus, ja siinä etenkin pieni sinettikirjoitus; toinen hänen lempityylinsä oli lishu eli kirjurikirjoitus.[3]

Kuvia

Lähteet

  • Huotari, Tauno-Olavi & Seppälä, Pertti: Kiinan kulttuuri. Otava, 2005 (5. painos). ISBN 951-1-15943-7.

Viitteet

  1. ↑ Seppälä 2005, s. 288–290.
  2. ↑ a b Seppälä 2005, s. 300–302.
  3. ↑ a b Pertti Seppälä: Kirjoitusmerkkien taikaa – kiinalaisesta kalligrafiasta kolumbus.fi. Viitattu 10.10.2014.
  4. ↑ Seppälä 2005, s. 298.
  5. ↑ Smith, Ray: Taiteilijan käsikirja, s. 119. Otava, 1997 (alkuteos 1987). ISBN 951-1-111191-1.
  6. ↑ Seppälä 2005, s. 297.
  7. ↑ a b Seppälä 2005, s. 297.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiinalainen_kalligrafia&oldid=15151821”