Ero sivun ”Operaatio Lachsfang” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
f /viite
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 2: Rivi 2:


Operaation suunnittelu alkoi [[Saksan XXXVI armeijakunta|Saksan XXXVI vuoristoarmejakunnassa]] 22. heinäkuuta 1942.
Operaation suunnittelu alkoi [[Saksan XXXVI armeijakunta|Saksan XXXVI vuoristoarmejakunnassa]] 22. heinäkuuta 1942.
Suunnitelman mukaan vuoristoarmejakunnan<!-- 20. vuoristoarmeijan?--> piti 80 000 miehen voimin hyökätä pohjoisessa Kantalahden suuntaan ja Suomen samalla vallata etelämpänä Belomorsk. Suomi oli ollut aiemmin poliittisista syistä vastahakoinen Muurmannin radan katkaisemiseen. Saksan yhteysupseeri [[Waldemar Erfurth|kenraali Erfurth]] tunnusteli aluksi Suomen kantaa Hitlerin päiväkäskyyn nro 44 ylieskuntapäällikkö [[Erik Heinrichs]]ilta, sitten ylipäällikkö [[Mannerheim]]ilta. Mannerheim suhtautui nyt elokuun alussa hankkeeseen muodollisesti pidättyvän myönteisesti, mutta asetti Suomen osallistumiselle korkeat ehdot. Ensinnäkin Saksan olisi ensin vallattava [[Leningrad]] (operaatio Nordlicht), jotta Suomi voisi vapauttaa [[Karjalankannaksen valtaus 1941|Kannaksella olleita joukkojaan]] Belomorskin operaatioon. Suomen piti myös saada [[Luftwaffe|Saksan ilmavoimien]] tuki ja runsaita polttoainetoimituksia. Lisäksi Mannerheim edellytti että Saksa Leningradin vallattuuaan olisi itse ensin hyökännyt [[Syväri]]n suunnassa antaen Suomelle selustatukea, mikä näytti vaikeasti toteutettavalta vaatimukselta. Näillä ehdoilla Mannerheim lupasi kymmenen suomalaisdivisioonan ja panssaroidun divisioonan aloittavan hyökkäyksen koilliseen [[Maaselän Ryhmä|Maanselän rintamalta]]. Nähtiin välttämättömäksi että operaatio saataisiin toteutetuksi ennen talven tuloa.<ref name=HL1>Henrik O. Lunde (2011) Finland's War of Choice: The Troubled German-Finnish Coalition in WWII. Casemate Publishers [http://books.google.fi/books?id=1izr3Cwhtz8C&printsec=frontcover&hl=fi#v=onepage&q&f=false Google Books]</ref>
Suunnitelman mukaan vuoristoarmejakunnan piti 80 000 miehen voimin hyökätä pohjoisessa Kantalahden suuntaan ja Suomen samalla vallata etelämpänä Belomorsk. Suomi oli ollut aiemmin poliittisista syistä vastahakoinen Muurmannin radan katkaisemiseen. Saksan yhteysupseeri [[Waldemar Erfurth|kenraali Erfurth]] tunnusteli aluksi Suomen kantaa Hitlerin päiväkäskyyn nro 44 yleisesikunnnan päällikkö [[Erik Heinrichs]]ilta, sitten ylipäällikkö [[Mannerheim]]ilta. Mannerheim suhtautui nyt elokuun alussa hankkeeseen muodollisesti pidättyvän myönteisesti, mutta asetti Suomen osallistumiselle korkeat ehdot. Ensinnäkin Saksan olisi ensin vallattava [[Leningrad]] (operaatio Nordlicht), jotta Suomi voisi vapauttaa [[Karjalankannaksen valtaus 1941|Kannaksella olleita joukkojaan]] Belomorskin operaatioon. Suomen piti myös saada [[Luftwaffe|Saksan ilmavoimien]] tuki ja runsaita polttoainetoimituksia. Lisäksi Mannerheim edellytti että Saksa Leningradin vallattuuaan olisi itse ensin hyökännyt [[Syväri]]n suunnassa antaen Suomelle selustatukea, mikä näytti vaikeasti toteutettavalta vaatimukselta. Näillä ehdoilla Mannerheim lupasi kymmenen suomalaisdivisioonan ja panssaroidun divisioonan aloittavan hyökkäyksen koilliseen [[Maaselän Ryhmä|Maanselän rintamalta]]. Nähtiin välttämättömäksi että operaatio saataisiin toteutetuksi ennen talven tuloa.<ref name=HL1>Henrik O. Lunde (2011) Finland's War of Choice: The Troubled German-Finnish Coalition in WWII. Casemate Publishers [http://books.google.fi/books?id=1izr3Cwhtz8C&printsec=frontcover&hl=fi#v=onepage&q&f=false Google Books]</ref>


Hitlerin päiväkäsky nro 45 heinäkuussa 1942 määräsi [[Pohjoinen armeijaryhmä|pohjoisen armeijaryhmän]] valmistautumaan Leningradin valtaukseen eli operaatio Nordlichtiin viimeistään syyskuussa 1942. Pohjoisen armeijaryhmään kuulunut [[Saksan 5. vuoristodivisioona]] oli tarkoitus vapauttaa 15. elokuuta osallistumaan Lachsfangiin. Tämän osoittauduttua vaikeaksi Hitler määräsi Norjasta [[Saksan 3. vuoristodivisioona|3. vuoristodivisioonan]] Suomeen. Neuvostoliiton aloitettua massiivisen hyökkäyksen pohjoista armeijaryhmää vastaan [[Vahriselkä|Vahriselässä]] 27. elokuuta 1942 Saksa joutui suuntaamaan tämänkin joukon Leningradin rintaman tueksi. Saksa päätyi hylkäämään operaatio Nordlichtin 20. lokakuuta, ja tämän myötä hautaamaan myös Lachsfangin.<ref name=HL2>Henrik O. Lunde (2013) Hitler's Wave-Breaking Concept: An Analysis of the German End-Game in the Baltic. Casemate Publishers [http://books.google.fi/books?id=6thybDfFTV0C&dq=operation+Lachsfang&hl=fi&source=gbs_navlinks_s Google Books] Sivut 82-84 ja 273.</ref> Suomalaiset eivät tämän jälkeen suunnitelleet uutta hyökkäystä Belomorskiin.
Hitlerin päiväkäsky nro 45 heinäkuussa 1942 määräsi [[Pohjoinen armeijaryhmä|pohjoisen armeijaryhmän]] valmistautumaan Leningradin valtaukseen eli operaatio Nordlichtiin viimeistään syyskuussa 1942. Pohjoisen armeijaryhmään kuulunut [[Saksan 5. vuoristodivisioona]] oli tarkoitus vapauttaa 15. elokuuta osallistumaan Lachsfangiin. Tämän osoittauduttua vaikeaksi Hitler määräsi Norjasta [[Saksan 3. vuoristodivisioona|3. vuoristodivisioonan]] Suomeen. Neuvostoliiton aloitettua massiivisen hyökkäyksen pohjoista armeijaryhmää vastaan [[Vahriselkä|Vahriselässä]] 27. elokuuta 1942 Saksa joutui suuntaamaan tämänkin joukon Leningradin rintaman tueksi. Saksa päätyi hylkäämään operaatio Nordlichtin 20. lokakuuta, ja tämän myötä hautaamaan myös Lachsfangin.<ref name=HL2>Henrik O. Lunde (2013) Hitler's Wave-Breaking Concept: An Analysis of the German End-Game in the Baltic. Casemate Publishers [http://books.google.fi/books?id=6thybDfFTV0C&dq=operation+Lachsfang&hl=fi&source=gbs_navlinks_s Google Books] Sivut 82-84 ja 273.</ref> Suomalaiset eivät tämän jälkeen suunnitelleet uutta hyökkäystä Belomorskiin.

Versio 13. joulukuuta 2014 kello 15.20

Operaatio Lachsfang ('lohenpyynti') oli toisessa maailmansodassa Saksan suunnitelma Kantalahden ja Belomorskin valtaamiseksi Suomen tuella. Tarkoitus oli katkaista Muurmannin rata kokonaan, jotta estettäisiin liittoutuneiden materiaalikuljetuksia Neuvostoliittoon Murmanskin sataman kautta.

Operaation suunnittelu alkoi Saksan XXXVI vuoristoarmejakunnassa 22. heinäkuuta 1942. Suunnitelman mukaan vuoristoarmejakunnan piti 80 000 miehen voimin hyökätä pohjoisessa Kantalahden suuntaan ja Suomen samalla vallata etelämpänä Belomorsk. Suomi oli ollut aiemmin poliittisista syistä vastahakoinen Muurmannin radan katkaisemiseen. Saksan yhteysupseeri kenraali Erfurth tunnusteli aluksi Suomen kantaa Hitlerin päiväkäskyyn nro 44 yleisesikunnnan päällikkö Erik Heinrichsilta, sitten ylipäällikkö Mannerheimilta. Mannerheim suhtautui nyt elokuun alussa hankkeeseen muodollisesti pidättyvän myönteisesti, mutta asetti Suomen osallistumiselle korkeat ehdot. Ensinnäkin Saksan olisi ensin vallattava Leningrad (operaatio Nordlicht), jotta Suomi voisi vapauttaa Kannaksella olleita joukkojaan Belomorskin operaatioon. Suomen piti myös saada Saksan ilmavoimien tuki ja runsaita polttoainetoimituksia. Lisäksi Mannerheim edellytti että Saksa Leningradin vallattuuaan olisi itse ensin hyökännyt Syvärin suunnassa antaen Suomelle selustatukea, mikä näytti vaikeasti toteutettavalta vaatimukselta. Näillä ehdoilla Mannerheim lupasi kymmenen suomalaisdivisioonan ja panssaroidun divisioonan aloittavan hyökkäyksen koilliseen Maanselän rintamalta. Nähtiin välttämättömäksi että operaatio saataisiin toteutetuksi ennen talven tuloa.[1]

Hitlerin päiväkäsky nro 45 heinäkuussa 1942 määräsi pohjoisen armeijaryhmän valmistautumaan Leningradin valtaukseen eli operaatio Nordlichtiin viimeistään syyskuussa 1942. Pohjoisen armeijaryhmään kuulunut Saksan 5. vuoristodivisioona oli tarkoitus vapauttaa 15. elokuuta osallistumaan Lachsfangiin. Tämän osoittauduttua vaikeaksi Hitler määräsi Norjasta 3. vuoristodivisioonan Suomeen. Neuvostoliiton aloitettua massiivisen hyökkäyksen pohjoista armeijaryhmää vastaan Vahriselässä 27. elokuuta 1942 Saksa joutui suuntaamaan tämänkin joukon Leningradin rintaman tueksi. Saksa päätyi hylkäämään operaatio Nordlichtin 20. lokakuuta, ja tämän myötä hautaamaan myös Lachsfangin.[2] Suomalaiset eivät tämän jälkeen suunnitelleet uutta hyökkäystä Belomorskiin.

Lähteet

  1. ↑ Henrik O. Lunde (2011) Finland's War of Choice: The Troubled German-Finnish Coalition in WWII. Casemate Publishers Google Books
  2. ↑ Henrik O. Lunde (2013) Hitler's Wave-Breaking Concept: An Analysis of the German End-Game in the Baltic. Casemate Publishers Google Books Sivut 82-84 ja 273.

Kirjallisuutta

  • Earl F. Ziemke: The German Northern Theater of Operations 1940-1945. Sivut 222-234 ja 333. (Teoksen suomennos: Saksalaisten sotatoimet Pohjolassa 1940-1945, suom. Matti Santavuori. WSOY, 1963
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Operaatio_Lachsfang&oldid=14509205”