Ero sivun ”234/50 Be” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
korjattava/Suomi |
Russaron tykkejen siirtoja sekä venäläisten käyttämiä tykkejä Russarossa ja heidän tarkoitusta asentaa isot 12 tuuman kolmoistykit linnakkeella. Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin [[1970-luku|1970-luvulla]] vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen. |
Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin [[1970-luku|1970-luvulla]] vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen. |
||
== Lähteet == |
|||
Kaksi tykkiä kuitenkin jätettiin keskijaokselle museotykeiksi jälkipolville.ja ne on kunnostuksessa Russaron järeä ryhmän toimesta. Venäläisten vuokrattua alue 1940 ehtivät suomalaiset kuljettaa nämä amerikkalaiset betlehemtykit pois.venäläiset toivat niiden tilalle pienemmät 4 tykin130mm patterit. Ja alkoivat kaivaa uusia asemia 30mx30m syvyys 20m kolmoistykeille.305mm eli 12 tuumaa , nämä oli tarkoitus ottaa panssarilaiva poltavasta. Tykit eivät ehtineet valmistua ja ne kuljetettiin sevastopoliin. Suuret kaivannon jäi Russaron. |
|||
* {{Kirjaviite | Tekijä = [[Ove Enqvist]] | Nimeke = Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998 | Julkaisija = Sotamuseo | Vuosi = 1999 | Tunniste = ISBN 951-25-1033-2}} |
* {{Kirjaviite | Tekijä = [[Ove Enqvist]] | Nimeke = Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998 | Julkaisija = Sotamuseo | Vuosi = 1999 | Tunniste = ISBN 951-25-1033-2}} |
||
Versio 23. marraskuuta 2014 kello 05.13
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
234/50 Be (234 millimetrin 50 kaliiperin järeä merikanuuna mallia Bethlehem Steel) on suomalainen nimi yhdysvaltalaiselle kaliiperiltaan 234 millimetrin tykille, jonka valmistaja oli Bethlehem Steel Corporation.
234/50 Be:n kaliiperi oli 233,68 millimetriä eli 9,2 tuumaa. Putken pituus oli 11 684 millimetriä. Tykin toisen maailmansodan aikainen suurin kantama oli 25,5 kilometriä. Teoreettinen tulinopeus oli 2 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 1,5 laukausta minuutissa. Täysmiehistö oli 3 aliupseeria ja 25 miestä.
234/50 Be:t oli alun perin 1910-luvulla tilattu Chilen laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, ja 14 kyseistä tykkiä myytiin Venäjälle Pietari Suuren merilinnoituksen tarpeisiin. Tykit toimitettiin 1915, ja ne oli vuoteen 1917 mennessä sijoitettu linnakkeille. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin Russaröhön, neljä Naissaareen ja neljä Suurupiin.
Russarön 234/50 Be -patteri jäi Suomen itsenäistyttyä hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon 1920-luvun alussa. Russarön tykkien uudistus 1930-luvulla paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin talvisodan jälkeen, sillä tykkiasemat jäivät Neuvostoliiton vuokra-alueen sisäpuolelle. Kolme tykkiä palautettiin jatkosodan aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. 1960-luvulla loputkin tykit asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä 1983.
Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin 1970-luvulla vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen.
Kaksi tykkiä kuitenkin jätettiin keskijaokselle museotykeiksi jälkipolville.ja ne on kunnostuksessa Russaron järeä ryhmän toimesta. Venäläisten vuokrattua alue 1940 ehtivät suomalaiset kuljettaa nämä amerikkalaiset betlehemtykit pois.venäläiset toivat niiden tilalle pienemmät 4 tykin130mm patterit. Ja alkoivat kaivaa uusia asemia 30mx30m syvyys 20m kolmoistykeille.305mm eli 12 tuumaa , nämä oli tarkoitus ottaa panssarilaiva poltavasta. Tykit eivät ehtineet valmistua ja ne kuljetettiin sevastopoliin. Suuret kaivannon jäi Russaron.
- Ove Enqvist: Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998. Sotamuseo, 1999. ISBN 951-25-1033-2.