Ero sivun ”Dizzy Gillespie” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p →‎Lähteet: {{Viitteet|sarakkeet}}
KielimiliisiBot (keskustelu | muokkaukset)
22 066 muokkausta
p →‎Suhde päihteisiin: kh, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB
Rivi 111: Rivi 111:
== Suhde päihteisiin ==
== Suhde päihteisiin ==


Nuorena Gillespie ei juonut eikä käyttänyt muitakaan päihteitä,<ref>Fraser, s. 63, 194</ref> ei ehkä tupakkaakaan. Kannabiksen polton hän aloitti vanhemman muusikon kehotuksesta 1937, mutta ns. koviin huumeisiin Gillespie ei kokaiinia lukuunottamatta<ref>Fraser, s. 194, 195</ref> lainkaan koskenut. Heroinistina tunnettu Parker ei tohtinut koskaan tunnustaa ankaralle Gillespielle käyttöään, vaikka jäikin kerran ystävänsä edessä siitä kiinni.<ref>Fraser, s. 171</ref>
Nuorena Gillespie ei juonut eikä käyttänyt muitakaan päihteitä,<ref>Fraser, s. 63, 194</ref> ei ehkä tupakkaakaan. Kannabiksen polton hän aloitti vanhemman muusikon kehotuksesta 1937, mutta ns. koviin huumeisiin Gillespie ei kokaiinia lukuun ottamatta<ref>Fraser, s. 194, 195</ref> lainkaan koskenut. Heroinistina tunnettu Parker ei tohtinut koskaan tunnustaa ankaralle Gillespielle käyttöään, vaikka jäikin kerran ystävänsä edessä siitä kiinni.<ref>Fraser, s. 171</ref>


Vuonna 1957 Gillespie tuki New Yorkin kaupunginvaltuuston huumeongelmaa tutkivaa toimikuntaa merkittävällä rahasummalla, tarkoituksenaan muistaa Charlie Parkeria ja Billie Holidayta.<ref>Fraser, s. 319</ref>
Vuonna 1957 Gillespie tuki New Yorkin kaupunginvaltuuston huumeongelmaa tutkivaa toimikuntaa merkittävällä rahasummalla, tarkoituksenaan muistaa Charlie Parkeria ja Billie Holidayta.<ref>Fraser, s. 319</ref>

Versio 1. marraskuuta 2014 kello 09.24

Dizzy Gillespie
[[Tiedosto:|250px|]]
Henkilötiedot
Syntynyt21. lokakuuta 1917
Kuollut6. tammikuuta 1993 (75 vuotta)
Ammatti muusikko, säveltäjä, orkesterinjohtaja
Muusikko
Aktiivisena 1935-1993
Tyylilajit jazz, bebop
Soittimet trumpetti, piano, pasuuna
Levy-yhtiöt Pablo Records, Verve Records, Savoy Records, RCA Victor Records, Milan Records, Douglas Records
Aiheesta muualla
www.dizzygillespie.com

John Birks "Dizzy" Gillespie (21. lokakuuta 1917 Cheraw, Etelä-Carolina, Yhdysvallat – 6. tammikuuta 1993 Englewood, New Jersey, Yhdysvallat) oli yksi kaikkien aikojen taitavimmista trumpetisteista ja jazzmuusikoista.[1] 1940-luvulla Gillespie oli aikakautensa parhaita oman instrumenttinsa soittajia ja hänessä henkilöityi 40-luvun Bebop-vallankumous. Hän opetti auliisti nuorempia muusikoita mikä osaltaan vaikutti bebopin vakiintumiseen jazzin päälinjaksi.

Gillespien tunnusmerkkejä olivat posket pullottaen soittaminen ja kulmaksi käännetty trumpetin torviosa. Gillespie oli myös hauska koomikko joka teki esiintymisistä yleisölle viihdyttäviä ja ymmärrettäviä.[2]

Gillespie oli ensimmäisiä latinorytmejä jazziin tuoneista muusikoista. Hän teki yhteistyötä kuubalaisen lyömäsoitintaiturin Chano Pozon kanssa.[2] Dizzy toimi uransa aikana monien big bandien johtajana. Yksi näistä yhtyeistä kiersi Yhdysvaltain kulttuurilähettiläänä vuosina 1956–1957. Dizzy esiintyi Suomessa, Pori Jazz festivaaleilla (vuosina 1979 ja 1990) ja Helsingissä UMO-yhtyeen vierailevana solistina.

Dizzy Gillespie tunnettiin äkkipikaisena, mutta toisin kuin useilla muilla hänen aikansa muusikoilla, hänellä ei ollut päihdeongelmia.

Elämä

Lapsuus

Gillespie syntyi köyhän yhdeksänlapsisen perheen kuopukseksi 21. 10. 1917 Cherawin kaupungissa Etelä-Carolinassa Yhdysvalloissa.[3] Kodissa oli isän soitinrakkauden vuoksi piano, kitara, rumpusetti ja "iso punainen yksikielinen bassoviulu".[4] Gillespie oli soittimista kiinnostunut, muttei varsinaisesti harjoitellut soittamista.[5] Nelivuotiaana Gillespie osasi pianolla yhden sävelmän, mutta hänen henkinen kypsyytensä näkyi siinä, että opettajanaapuriltaan saamansa opin vuoksi hän osasi jo viisivuotiaana, Robert Smallsin kansakouluun astuessaan aakkoset, laskea yli sataan ja lukeakin hieman.[6] Koulussa hän sai useasti ruumiillista kuritusta ja oli toisaalta voimakkaasti innostunut tappelemaan toisten lasten kanssa.[7]

Musiikkiharrastus alkaa

Gillespien kiinnostus musiikkiin heräsi kolmannella luokalla, ja hän alkoi osallistua koulun 'minstrel show'hin n. 13-vuotiaana.[8] Koulun orkesterissa hän soitti aluksi vetopasuunaa,[9] mutta ihastui eniten naapurissa asuvan opiskelutoverinsa trumpettiin.[10] Ennen nousemistaan maineeseen "kaupungin parhaana trumpetistina"[11] hän oli valkoisten keskuudessa "melkoisen tanssijan maineessa" ja ansaitsi sillä lama-aikaan nähden melko hyvin.[12] Trumpetistina hän ei maineestaan huolimatta aluksi kuitenkaan osannut soittaa kuin yhdessä sävellajissa, Bb:ssä.[13]

Nuoruus

Gillespie muutti kotoaan loppukesällä 1933, Rooseveltin virkaanastujaista seuraavana vuonna, opiskellakseen Laurinburg Institutessa Pohjois-Carolinassa. Gillespien pääasiallinen tehtävä oli täyttää koulun parhaan trumpetistin paikka, mutta hän sanoi myös oppineensa paljon maataloudesta, oppilaitoksen varsinaisesta oppiaineesta.[14] Bändin lisäksi Gillespie myös pelasi ahkerasti koulun amerikkalaisen jalkapallon joukkueessa, mutta lopetti, kun oivalsi hampaittensa saattavan vahingoittua. [15]

Ammattilaisura alkaa

Loppuvuodesta 1935 Gillespie muutti Philadelphiaan, sai ensimmäisen oman trumpettinsa[16] ja pääsi eri orkestereihin soittamaan. Tuolloin hän ei kuitenkaan aluksi improvisoinut soolojaan, vaan otti ne valmiina suurimmalta idoliltaan, Roy Eldridgeltä.[17] Kutsumanimen "Dizzy" hän sai myös näihin aikoihin.[18]

Philadelphiassa Gillespie pääsi "ensi kertaa sisälle latinalaisiin rytmeihin" jammailtuaan Chick Webbin orkesterin kanssa ja tutustuttuaan sen ykköstrumpetistiin, kuubalaiseen Mario Bauzaan, jonka kanssa hän myöhemmin soitti myös Cab Callowayn bändissä.[19] Vähän tämän jälkeen, hieman alle kaksikymmenvuotiaana, Gillespie pääsi Teddy Hillin orkesterin mukana ensimmäiselle Euroopan-kiertueelleen.[20]

Bebopin synty

Gillespien soiton edistyneisyyteen vaikutti hänen mukaansa erityisen paljon se, että hän oli jo varhaisessa vaiheessa niin hyvin perehtynyt pianoon ja sitä kautta jazzin harmoniaan.[21] Bebopissa erittäin tärkeä[22] alennettu kvintti oli ensimmäisiä harmonisia oivalluksia, joka vaikutti syvästi Gillespien musiikkiin. Tähän hän törmäsi vuonna 1938 Edgar Hayesin bändissä. [23]

Henkilötasolla ensi askelet bebopin historiassa otettiin, kun Gillespie ja Charlie Parker tapasivat ensimmäistä kertaa, Kansas Cityssä vuonna 1940. Ensikohtaamisestaan Parkerin kanssa Gillespie sanoo "siinä samassa kun kuulin [Parkerin] soittavan, minä tuumin että tässä minulla on hengenheimolainen. ... [Parker] ja minä olimme menossa samaan suuntaan, mutta kumpikaan meistä ei tiennyt sitä."[24] Gillespie oli tosin soittanut jo Thelonius Monkin kanssa vuosien 1937 ja 1938 paikkeilla.[25]

Ensimmäinen soittopaikka, jossa bebop alkoi toden teolla kehittyä, oli Minton's Playhouse New Yorkissa.[26] Gillespien mukaan hän ja Monk tekivät monia uraauurtavia keksintöjä Minton'silla vuonna 1942, mutta tuolloin voimassa olleen, muusikoiden liiton määräämän, levytyskiellon vuoksi niitä ei ole taltioituna.[27] Vuonna 1944 tapahtui jotain, josta Gillespie sanoi muistelmissaan: "Ensi-iltamme [52. kadun] Onyx-klubilla merkitsi bebop-kauden syntyä." Parker ei vielä tuolloin ollut ehtinyt mukaan, mutta myöhemmin Three Deuces'issa, jossa Gillespien mukaan bebop koki "huippuhetkensä", soitti mm. kvintetti, jossa olivat Gillespien lisäksi Parker, rumpali Max Roach, pianisti Bud Powell ja basisti Curley Russell.[28]

Huomattavimpina "modernin tyylin", s.o. bebopin alkuvaiheen muusikoina Gillespie piti Monkin ja Parkerin ohella rumpali Kenny Clarkea ja basisti Oscar Pettifordia, joista jälkimmäisen soitto pohjautui Gillespien mukaan kitaristi Charlie Christianin tyylille. Kitaristeista Gillespie arvosti John Collinsia C. Christiania korkeammalle.[29]

Oman panoksensa bebopin kehitykseen Gillespie koki antaneensa erityisesti afroamerikkalaisen ja latinalaisamerikkalaisen rytmin sekä uudenlaisen harmonian alalla.[30]

Latinalaisvaikutteet

1940-luvun vaihteessa ensi kertaa tapaamansa trumpetisti Mario Bauzan ansiosta Gillespie ryhtyi "toden teolla ymppäämään [latinalaisamerikkalaisia] ja erityisesti afrokuubalaisia vaikutteita" musiikkiinsa. Hän kuitenkaan ennen vuotta 1947 ollut valmis toden teolla toteuttamaan taipumustaan.[31] Tällöin hän juuri Bauzan suosituksesta sai bändiinsä aidon kuubalaisen congarumpalin. Tuo muusikko, Chano Pozo, oli Gillespien mukaan "ensimmäinen jazbändissä soittanut congarumpali".[32] Hän myös opetti Gillespien bändille polyrytmin salat.[33]

Gillespien mielestä "bossa nova on samban vesitetty muoto. Samba on aito asia."[34]

Euroopassa 1948

Gillespien oman orkesterin ensimmäinen Euroopan-kiertue kesti tammikuusta maaliskuuhun 1948. Ensin orkesteri soitti lukuisissa kaupungeissa Ruotsin puolella - "[yleisön] ikä vaihteli kuudesta kuuteenkymmeneen! Me näimme jopa kainalosauvojen varassa hoippuvien ukkojen taputtavan ja hihkuvan".[35] Seuraavaksi orkesteri soitti Ranskassa, jossa juuri Gillespien Parkerin kanssa levyttämät levyt olivat ensimmäisiä, jota ranskalaiset saivat vapautuksen jälkeen kuunneltavakseen. Molemmissa maissa valkoinen yleisö suhtautui mustiin muusikoihin nimenomaan autenttisina "modernin jazzin" esittäjinä, minkä reaktion vastakohta, valkoisten jäljittelijöiden tuomitseminen, nimettiin lehdistössä "crow-jimiksi" (vastakohtana rotuerottelulle, "jim-crowlle").[36]

Bebop ja julkisuus

Amerikkalainen lehdistö ei etenkään vuodesta 1946 "bebop-muodin" päättymiseen saakka Gillespien mukaan kohdellut bebopiksi nimittämäänsä ilmiötä hyvin.[37] Klisheet kertoivat kovasta huumeidenkäytöstä, "rotujen" välisistä epäsovinnaisista suhteista ja muusta aikakautta huolestuttavasta. Muistelmissaan Dizzy sanoo, että monissa syytöksissä oli paljon perääkin, mutta että itse musiikki uhkasi hukkua sensaatiouutisoinnin alle.[38]

"Diplomaattina"

Vuonna 1956 Gillespie oli Yhdysvaltain ulkoministeriön kulttuuriturneella Afrikassa, Lähi-Idässä ja Aasiassa. Gillespien omien sanojen mukaan tavallinen kansa piti hänestä, mitä ilmeisimmin siksi, että hän jakoi ilmaisia lippuja ja käski päästää köyhemmänkin väestönosan kuulemaan musiikkiaan.[39]

Newportin jazzfestivaalin sekä vuoden 1963 työpaikkoja ja vapautta ajavan marssin tukemisesta sai vakavammin alkunsa kampanja, jossa Dizzy Gillespie pyrki ensimmäistä kertaa presidentiksi.[40] Kampanja keskittyi lähinnä muusikkojen oikeuksiin ja rotuerottelun vastaisuuteen, mutta oli muuten varsin kevyt ja humoristinen.[41] Toisen kerran Gillespie pyrki maan johtavaan virkaan 1972, mutta peruutti kampanjansa konsultoituaan uskonnollisia neuvonantajiaan.[42] Hän sanoi, ettei ollut varsinaisesti tavoitellut poliittista asemaa, vaan halunnut ainoastaan "kiinnittää huomiota siihen, miten välttämätöntä on lähentää maailman kansoja toisiinsa, jotta kaikista sodista tulisi loppu."[43]

Yksityiselämä

Vuonna 1937 Gillespie tapasi ensimmäisen ja pysyvän vaimonsa Lorrainen.[44] He menivät virallisesti naimisiin 9. 5. 1940.[45]

Gillespie anoi Vapaamuurareiden jäsenyyttä, mutta vihkitodistuksessaan olleen silloisen epäselvyyden vuoksi ei tullut hyväksytyksi.[46]

Gillespie ei koskaan ollut muslimi, vaikka kerran hänet yllytettiinkin Life-lehden kuvaussessioissa esittämään Mekkaan päin kumartavaa rukoilevaa muhamettilaista, mitä hän sanoi myöhemmin hävenneensä.[47] Se, että niin monet yhdysvaltalaiset muusikot kääntyivät rotuerottelun voimassaoloaikana muslimeiksi, tapahtui Gillespien mukaan "enemmän yhteiskunnallisista kuin uskonnollisista syistä".[48]

Gillespie liittyi Bahá´í-uskoon noin vuonna 1968.[49]

Vaikutteet

Gillespie sanoi saaneensa "useimpien mustien muusikkojen tapaan" suuren osan varhaisista vaikutteistaan, "etenkin rytmin ja harmonian osalta", [mustien] kirkosta.[50] Trumpetissa Gillespien suurin esikuva oli Roy Eldridge[51] Gillespien mukaan vaikutteitten ottaminen oli esim. 1930-luvun lopulla hyvin helppoa, sillä muusikot "jakelivat tuolloin ideoitaan auliisti muiden tietoon".[52] Gillespie sanoi oppineensa paljon mm. Thelonius Monkilta,[53] ja Parkerista hän sanoo, että "rytmisesti [Parker] oli tosi pitkällä, siinä miten hän jakoi fraasit ja siirtyi sävelestä toiseen. ... minä aloin soittaa rytmisesti enemmän hänen tavallaan. "[54]

Gillespien mukaan "ehkä ainoa todellinen ero meidän musiikissamme [bebopissa] oli, että me fraseerasimme eri tavalla."[55] Myöhemmistä [=1980-luvun vaihteeseen saakka] muusikoista Gillespie sanoo muistelmissaan, että "esitystavassa, sävelten esitystavassa ja fraseerauksessa ei ole tapahtunut paljoakaan muutoksia ... eli se kuulostaa samalta kuin se mitä me soitimme. "[56]

"Vaikutteistaan ei koskaan pääse irti, ei koskaan. ... Juuristaan ei koskaan pääse irti. "[57]

Näkyvät erityispiirteet

Gillespien yksi tunnettu tavaramerkki olivat soittaessa pullistuvat posket - "yhtäkkiä minä näytin soittaessani sammakolta".[58]. Gillespie sanoo muistelmissaan, ettei hän suosittele posket pullollaan soittamista yhdellekään trumpetistille, mutta mainitsee myös, että ilmiössä oli etujakin. Lisäksi Gillespie väittää musiikkitieteilijöiden havainneen, että Pohjois-Nigeriassa ja Tŝadissa trumpetistit soittaisivat samalla tavalla.[59]

Toinen Dizzy Gillespien ulkoinen tunnusmerkki, ylöspäin taipuva trumpetin torviosa, syntyi vahingossa vääntyneen torven ideasta. Juhliessaan vaimonsa syntymäpäiviä 6. 1. 1953 New Yorkissa eräällä klubilla, oli eräs vieraista vahingossa kaatanut trumpettitelineen ja kaatunut torven päälle, vääntäen sen. Hetken mietittyään Gillespie päätti teettää Martin Companylla vastaavanlaisen torven. Hieman samankaltaisen Ranskassa 1860-luvulla tehdyn keksinnön vuoksi Gillespie ei kuitenkaan saanut torvelleen patenttia.[60]

Rodullinen identiteetti

Jo lapsuudestaan lähtien Gillespie tunsi itsensä samanarvoiseksi valkoisten kanssa.[61] Sen lisäksi hänellä oli mielestään monia muita mustia selvempi käsitys "mustasta tietoisuudestaan".[62] Gillespie sai apua taistelussaan rotuerottelua vastaan promoottori Norman Grantzilta, jonka Jazz at the Philharmonic [JATP]-kiertuesarja "perustettiin alunperin nimenomaan syrjinnän nujertamiseksi". Gillespie esiintyi kiertueella vuodesta 1946 lähtien.[63]

Suhde päihteisiin

Nuorena Gillespie ei juonut eikä käyttänyt muitakaan päihteitä,[64] ei ehkä tupakkaakaan. Kannabiksen polton hän aloitti vanhemman muusikon kehotuksesta 1937, mutta ns. koviin huumeisiin Gillespie ei kokaiinia lukuun ottamatta[65] lainkaan koskenut. Heroinistina tunnettu Parker ei tohtinut koskaan tunnustaa ankaralle Gillespielle käyttöään, vaikka jäikin kerran ystävänsä edessä siitä kiinni.[66]

Vuonna 1957 Gillespie tuki New Yorkin kaupunginvaltuuston huumeongelmaa tutkivaa toimikuntaa merkittävällä rahasummalla, tarkoituksenaan muistaa Charlie Parkeria ja Billie Holidayta.[67]

Lähteet

  1. ↑ Dizzy Gillespie ("To many, Gillespie ranks as the greatest jazz trumpeter of all time, with the possible exception of Louis Armstrong.") Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.5.2013.
  2. ↑ a b Dizzy Gillespie all music guide. Viitattu 2.5.2013.
  3. ↑ Al Fraser, Dizzy Gillespie: Dizzy muistelee, s. 14
  4. ↑ Fraser, s.16
  5. ↑ Fraser, s. 16 & 17
  6. ↑ Fraser, s. 18
  7. ↑ Fraser, s. 18-22
  8. ↑ Fraser, s. 32
  9. ↑ Fraser, s. 33
  10. ↑ ibid.
  11. ↑ Fraser, s. 39
  12. ↑ Fraser, s. 38
  13. ↑ Fraser, s.39
  14. ↑ Fraser, s. 44, 45, ???
  15. ↑ Fraser, s. 49
  16. ↑ Fraser, s. 63
  17. ↑ Fraser, s. 58
  18. ↑ Fraser, s. 59
  19. ↑ Fraser, s. 68, 99
  20. ↑ ibid.
  21. ↑ Fraser, s. 58, ???
  22. ↑ ???
  23. ↑ Fraser, s. 84, 85
  24. ↑ Fraser, s. 101
  25. ↑ Fraser, s. 110
  26. ↑ Fraser, s. 110
  27. ↑ Fraser, s. 111
  28. ↑ Fraser, s. 152, 168
  29. ↑ Fraser, s. 113, 114
  30. ↑ Fraser, s. 115
  31. ↑ Fraser, s. 99
  32. ↑ Fraser, s. 223
  33. ↑ Fraser, s. 225
  34. ↑ Fraser, s. 305
  35. ↑ Fraser, s. 232
  36. ↑ Fraser, s. 232
  37. ↑ Fraser, s. 189
  38. ↑ Fraser, s. 189
  39. ↑ Fraser, s. 293, 300, 302
  40. ↑ Fraser, s. 326
  41. ↑ Fraser, s. 330-332
  42. ↑ Fraser, s. 333
  43. ↑ Fraser, s. 333
  44. ↑ Fraser, s. 77
  45. ↑ Fraser, s. 106
  46. ↑ Fraser, s. 105
  47. ↑ Fraser, s. 204
  48. ↑ Fraser, s. 202
  49. ↑ Fraser, s. 339, 347
  50. ↑ Fraser, s. 41
  51. ↑ Fraser, s. ???
  52. ↑ Fraser, s. 89
  53. ↑ Fraser, s. 110
  54. ↑ Fraser, s. 142
  55. ↑ Fraser, s. 117
  56. ↑ Fraser, s. 89
  57. ↑ Fraser, s. 92
  58. ↑ Fraser, s. 221
  59. ↑ Fraser, s. 221
  60. ↑ Fraser, s. 274, 275
  61. ↑ Fraser, s. 29
  62. ↑ Fraser, s. 202
  63. ↑ Fraser, s. 286, 287
  64. ↑ Fraser, s. 63, 194
  65. ↑ Fraser, s. 194, 195
  66. ↑ Fraser, s. 171
  67. ↑ Fraser, s. 319

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dizzy Gillespie.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dizzy_Gillespie&oldid=14413728”