Ero sivun ”Fulgencio Batista” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
lähde ja siitä lisätietoa |
||
| Rivi 33: | Rivi 33: | ||
'''Fulgencio Batista y Zaldívar''' ([[16. tammikuuta]] [[1901]] [[Banes]], [[Kuuba]] – [[6. elokuuta]] [[1973]] [[Marbella]], [[Espanja]]) oli Kuuban presidentti vuosina 1940–1944 ja 1952–1959. |
'''Fulgencio Batista y Zaldívar''' ([[16. tammikuuta]] [[1901]] [[Banes]], [[Kuuba]] – [[6. elokuuta]] [[1973]] [[Marbella]], [[Espanja]]) oli Kuuban presidentti vuosina 1940–1944 ja 1952–1959. |
||
Batista syntyi [[Banes]]issa vuonna 1901. Hän liittyi armeijaan 1921. Kersantti Batista johti vuoden 1933 [[kersanttien kapina]]a, joka korvasi Carlos Manuel de Céspedesin tilapäisen hallituksen, joka oli aikaisemmin syössyt |
Batista syntyi [[Banes]]issa vuonna 1901. Hänen koulunsa jäi kesken ja hän työskenteli muun muassa automekaanikkona ja vaatturinoppilaana. Hän liittyi armeijaan 1921 mutta toimi vähäpätöisissä tehtävissä vuoteen 1931 asti, jolloin liittyi [[Gerardo Machado]]n kukistamiseen pyrkiviin kapinalliseen.<ref name = huovinen>{{Kirjaviite | Tekijä = Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.) | Nimeke =Maailmanpolitiikan kasvot | Vuosi =1963 | Sivu =18 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Weilin & Göös }}</ref> Kersantti Batista johti vuoden 1933 [[kersanttien kapina]]a, joka korvasi Carlos Manuel de Céspedesin tilapäisen hallituksen, joka oli aikaisemmin syössyt Machadon vallasta. [[Ramón Grau]]sta tehtiin presidentti ja Batistasta tuli asevoimien komentaja, joka käytti valtaa presidentin takana. Grau toimi presidenttinä vain vähän yli sata päivää ennen kuin hänet korvattiin [[Carlos Mendieta]]lla (11 kuukautta vallassa), sitten [[José Agripino Barnet]]illa (5 kuukautta vallassa) ja sitten [[Miguel Mariano Gómez]]illa (7 kuukautta). Viimein presidentti [[Federico Laredo Brú]] onnistui pysymään virassa joulukuusta 1936 aina lokakuuhun 1940. |
||
Lokakuussa Batista valittiin Kuuban presidentiksi. Vuonna 1944 Batistaa estettiin lailla osallistumasta uudelleenvalintaan, ja häntä seurasi jälleen Ramon Grau. Batista siirtyi vapaaehtoiseen [[maanpako]]on [[Florida]]an, kunnes palasi vuonna |
Lokakuussa 1940 Batista valittiin Kuuban presidentiksi. Vuonna 1944 Batistaa estettiin lailla osallistumasta uudelleenvalintaan, ja häntä seurasi jälleen Ramon Grau. Batista siirtyi vapaaehtoiseen [[maanpako]]on [[Florida]]an, kunnes palasi vuonna 1948 ja valittiin senaattiin.<ref name = huovinen/> |
||
10. maaliskuuta 1952 Batista järjesti sotilasvallankaappauksen |
10. maaliskuuta 1952 Batista järjesti sotilasvallankaappauksen ja syöksi vallasta vuonna 1948 valitun presidentti [[Carlos Prío Socarrás]]in nousten diktaattorin asemaan.<ref name = huovinen/> Batistan hallitus oli äärimmäisen [[Korruptio|korruptoitunut]] sortohallitus, joka hylkäsi [[Perustuslaki|perustuslain]].{{lähde}} Se oli hyvissä väleissä [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] hallituksen ja myös mafian kanssa. Yhdysvaltalaiset yritykset menestyivät hyvin Kuubassa ja maasta tuli suuri turistikohde, mutta 1950-luvun suuret lamat lisäsivät syntyperäisten kuubalaisten vastarintaa, koska he kokivat itsensä omassa maassaan marginalisoiduiksi Yhdysvaltojen taloudellisen vallan ja turistien takia. |
||
Yksi Batistan vastustajista oli [[Fidel Castro]]. Hän oli yrittänyt haastaa vuoden 1952 sotilasvallankaappausta oikeuden kautta, mutta hänen haasteensa oli hylätty. Castro oli vangittu, kun hän oli johtanut epäonnistuneen iskun armeijan Moncadan parakeille heinäkuussa 1953, jolloin 60 kapinallista 135:stä sai surmansa. Castro vapautettiin yleisen armahduksen kautta toukokuussa 1955 ja hän siirtyi maanpakoon [[Meksiko]]on ja Yhdysvaltoihin. Castron paluuta Kuubaan [[26. heinäkuuta -liike|26. heinäkuuta -liikkeen]] johdossa leimasi uusi katastrofaalinen taistelu, jossa vain 11 Castron miestä jäi henkiin hänen itsensä lisäksi. Selviytyneet joukot pakenivat vuorille ja aloittivat sieltä [[Sissisota|sissisodan]] hallitusta vastaan. |
Yksi Batistan vastustajista oli [[Fidel Castro]]. Hän oli yrittänyt haastaa vuoden 1952 sotilasvallankaappausta oikeuden kautta, mutta hänen haasteensa oli hylätty. Castro oli vangittu, kun hän oli johtanut epäonnistuneen iskun armeijan Moncadan parakeille heinäkuussa 1953, jolloin 60 kapinallista 135:stä sai surmansa. Castro vapautettiin yleisen armahduksen kautta toukokuussa 1955 ja hän siirtyi maanpakoon [[Meksiko]]on ja Yhdysvaltoihin. Castron paluuta Kuubaan [[26. heinäkuuta -liike|26. heinäkuuta -liikkeen]] johdossa leimasi uusi katastrofaalinen taistelu, jossa vain 11 Castron miestä jäi henkiin hänen itsensä lisäksi. Selviytyneet joukot pakenivat vuorille ja aloittivat sieltä [[Sissisota|sissisodan]] hallitusta vastaan. |
||
Versio 26. lokakuuta 2014 kello 15.46
 |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Sävy asenteellinen |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Fulgencio Batista | |
|---|---|
[[Tiedosto: Fulgencio Batista vuonna 1952. |
|
| Kuuban presidentti | |
| Edeltäjä |
Federico Laredo Brú Carlos Prío Socarrás |
| Seuraaja |
Ramón Grau Carlos Manuel Piedra |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. tammikuuta 1901 Banes, Kuuba |
| Kuollut | 6. elokuuta 1973 (72 vuotta) Marbella, Espanja |
| Puoliso |
1. Elisa Godinez-Gómez 2. Marta Fernandez Miranda de Batista |
Fulgencio Batista y Zaldívar (16. tammikuuta 1901 Banes, Kuuba – 6. elokuuta 1973 Marbella, Espanja) oli Kuuban presidentti vuosina 1940–1944 ja 1952–1959.
Batista syntyi Banesissa vuonna 1901. Hänen koulunsa jäi kesken ja hän työskenteli muun muassa automekaanikkona ja vaatturinoppilaana. Hän liittyi armeijaan 1921 mutta toimi vähäpätöisissä tehtävissä vuoteen 1931 asti, jolloin liittyi Gerardo Machadon kukistamiseen pyrkiviin kapinalliseen.[1] Kersantti Batista johti vuoden 1933 kersanttien kapinaa, joka korvasi Carlos Manuel de Céspedesin tilapäisen hallituksen, joka oli aikaisemmin syössyt Machadon vallasta. Ramón Grausta tehtiin presidentti ja Batistasta tuli asevoimien komentaja, joka käytti valtaa presidentin takana. Grau toimi presidenttinä vain vähän yli sata päivää ennen kuin hänet korvattiin Carlos Mendietalla (11 kuukautta vallassa), sitten José Agripino Barnetilla (5 kuukautta vallassa) ja sitten Miguel Mariano Gómezilla (7 kuukautta). Viimein presidentti Federico Laredo Brú onnistui pysymään virassa joulukuusta 1936 aina lokakuuhun 1940.
Lokakuussa 1940 Batista valittiin Kuuban presidentiksi. Vuonna 1944 Batistaa estettiin lailla osallistumasta uudelleenvalintaan, ja häntä seurasi jälleen Ramon Grau. Batista siirtyi vapaaehtoiseen maanpakoon Floridaan, kunnes palasi vuonna 1948 ja valittiin senaattiin.[1]
10. maaliskuuta 1952 Batista järjesti sotilasvallankaappauksen ja syöksi vallasta vuonna 1948 valitun presidentti Carlos Prío Socarrásin nousten diktaattorin asemaan.[1] Batistan hallitus oli äärimmäisen korruptoitunut sortohallitus, joka hylkäsi perustuslain.lähde? Se oli hyvissä väleissä Yhdysvaltojen hallituksen ja myös mafian kanssa. Yhdysvaltalaiset yritykset menestyivät hyvin Kuubassa ja maasta tuli suuri turistikohde, mutta 1950-luvun suuret lamat lisäsivät syntyperäisten kuubalaisten vastarintaa, koska he kokivat itsensä omassa maassaan marginalisoiduiksi Yhdysvaltojen taloudellisen vallan ja turistien takia.
Yksi Batistan vastustajista oli Fidel Castro. Hän oli yrittänyt haastaa vuoden 1952 sotilasvallankaappausta oikeuden kautta, mutta hänen haasteensa oli hylätty. Castro oli vangittu, kun hän oli johtanut epäonnistuneen iskun armeijan Moncadan parakeille heinäkuussa 1953, jolloin 60 kapinallista 135:stä sai surmansa. Castro vapautettiin yleisen armahduksen kautta toukokuussa 1955 ja hän siirtyi maanpakoon Meksikoon ja Yhdysvaltoihin. Castron paluuta Kuubaan 26. heinäkuuta -liikkeen johdossa leimasi uusi katastrofaalinen taistelu, jossa vain 11 Castron miestä jäi henkiin hänen itsensä lisäksi. Selviytyneet joukot pakenivat vuorille ja aloittivat sieltä sissisodan hallitusta vastaan.
Vuoden 1958 toukokuussa Batista käynnisti massiivisen hyökkäyksen Castroa vastaan. Alivoimastaan huolimatta Castron joukot saavuttivat sarjan voittoja. Heitä auttoi suuri karkuruuden määrä Batistan taistelumoraaliltaan alhaisessa armeijassa. 1. tammikuuta 1959 Batista pakeni Kuubasta Dominikaaniseen tasavaltaan ja Castron joukot valtasivat Havannan. Batista otti mukaansa arvioita noin 300 miljoonaa dollaria sekä 700 miljoonan dollarin arvoista taidetta.
Batista siirtyi lopulliseen maanpakoon Portugaliin ja Espanjaan. Batista kuoli sydänkohtaukseen Guadalminassa Marbellan lähellä, väitetysti kaksi päivää ennen kuin ryhmä Castron agentteja olisi toteuttanut suunnitelman hänen murhaamisekseen.[2]
Lähteet
- ↑ a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 18. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ Fulgencio Batista (1901-1973) American Experience. PBS. Viitattu 29.10.2011.
Aiheesta muualla
- Kuuba ennen ja jälkeen vallankumouksen YLE Elävässä arkistossa.