Gerardo Machado
Gerardo Machado y Morales (s. 27. syyskuuta 1871 Santa Clara, Kuuba – 29. maaliskuuta 1939 Miami Beach, Florida) oli Kuuban itsenäisyystaistelun veteraani ja maan viides presidentti vuodesta 1925 vuoteen 1933. Hänet valittiin suurella äänimäärällä, mutta hänestä kehittyi yksi maan ankarimmista diktaattoreista.[1]
Nuoruus ja itsenäisyystaistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Machado oli lähtöisin hyvin köyhistä oloista ja ennen itsenäisyystaisteluun liittymistään hänellä oli pohjallaan ainoastaan hyvin lyhyt ja muodollinen koulutus. Ammatiltaan hän oli teurastaja mistä seurauksena hänellä oli ainoastaan kolme sormea vasemmassa kädessään.
Huolimatta köyhistä taustoistaan Machado nousi arvossa nopeasti ja hänestä tuli hieman yli parikymppisenä maansa itsenäisyystaistelun nuorin kenraali. Machado taisteli Kuuban keskisissä provinsseissa yhdessä José Miguel Gómezin kanssa joka myös tunnettiin lempinimellä Hai. Itsenäisyystaistelun päätyttyä Yhdysvaltojen maihinnousuun ja miehitykseen vuonna 1898 Machado toimi aluejohtajana synnyinkaupungissaan Santa Clarassa. Selvittämättömästi alkanut tulipalo tuhosi kaikki dokumentit Machadon (rikollisesta) menneisyydestä vain vähän sen jälkeen, kun hänet oli valittu virkaansa.
Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poliittisen uransa alussa Gerardo Machado pyrki kuvernööriksi Las Villasin provinssiin, mutta ei tullut valituksi. Samoihin aikoihin hän lähti mukaan yritystoimintaan ja toimi Compañía Cubana de Electricidad yrityksen toimitusjohtajana. Yritys hallitsi sähköntuotantoa ja jakelua maan pääkaupunki Havannan alueella. Samaan aikaan hän toimi aktiivisena jäsenenä Kuuban Liberaalisessa Puolueessa eri tehtävissä taistelutoverinsa José Miguel Gómezin hallinnossa. Gomez oli valittu vaaleilla Kuuban presidentiksi vuonna 1908.
Vuonna 1924 Gerardo Machado pyrki Kuuban presidentiksi vastaehdokkaanaan Mario G. Menocal ja tuli valituksi. Machadon teemoina ja ajavana voimana toimi maassa tuona aikana kukoistanut nationalismi sekä hänen edellisen presidentin Alfredo Zayasin taustatuki. Vaaleissa Machado voitti äänestyksen viidessä Kuuban kuudesta osavaltiosta.
Machadon presidenttikautta leimasi heti alusta alkaen hänen edeltäjiään paljon parempi organisointikyky. Presidenttikaudellaan Machado yksinkertaisti maan byrokraattista koneistoa ja verotti yhdysvaltalaisia sijoituksia maassa. Samaan aikaan hän sijoitti valtion varoja maantieverkon, kaivostoiminnan, teollisuuden ja turismin kehittämiseen. Hänen suurimpana saavutuksenaan pidetään, että samaan aikaan kun hän tuki Yhdysvaltojen sijoituksia maassa, hän piti myös kiinni maansa suvereenisuudesta.
Varjopuolena hallintonsa saavutuksille Machadon toimintaa Kuuban presidenttinä voidaan pitää lähes diktatuurina. Tästä selkeänä osoituksena olivat muun muassa poliittisten vastustajien vainot, sekä pyrkimys estää kansan vapaa tiedonsaanti. Hänen asenteensa oli niin patrioottinen, että kaikkia sitä vastustavia kommentteja pidettiin epäpatrioottisina. Toisena epäonnistumisen piirteenä pidetään, että hän unohti koko joukon maan perustavista ongelmista, tästä seurauksena monien mielestä maa oli paratiisi ulkomaalaisille ja orpokoti maan kansalaisille.
Ensimmäisellä äänestyskerrallaan Machado oli luvannut pyrkiä presidentiksi vain yhdelle kaudelle. Antamastaan lupauksesta huolimatta hän pyrki presidentiksi vuonna 1928 uudelle kuusivuotiskaudelle. Edellisellä kaudella tekemiensä poliittisten muutosten takia hänen uudelleenvalintansa oli selviö ja hänet valittiin uudelleen selvällä äänten enemmistöllä. Kuitenkin samaan aikaan hänen valtakoneistossaan alkoi esiintyä vakavia piirteitä, kuten pyrkimys matkia Italian johtajan Benito Mussolinin fasistista hallintoa. Tästä seurauksena oli entisestään pahenevat poliittiset vainot.
Vallan romahdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1929 tapahtuneet muutokset taloudessa ja poliittisessa ilmapiirissä merkitsivät lopun alkua Machadon hallinnolle. Ensimmäisenä oireena oli vasemmistolaisen oppositiojohtaja Julio Antonio Mellan murha Meksikossa. Machadon kerrotaan olleen murhan takana. Lisää ongelmia toi Wall Streetin pörssiromahdus. Tämän seurauksena ulkomaiset sijoitukset maahan romahtivat vuonna 1930 alle 10 prosenttiin edellisvuodesta ja maan talous ajautui kaaokseen. Kuuban pääasiallisena tulonlähteenä oli sokeri minkä hinta oli romahtanut Wall Streetin pörssiromahduksen seurauksena. Talouden romahduksen seurauksena Machadon hallitus ei pystynyt maksamaan palkkoja. Maan budjettivajetta paikatakseen ja vallassa pysyäkseen Machadon hallinto oli pakotettu lainaamaan rahaa ulkomailta. Kyseinen toimenpide ei kuitenkaan johtanut haluttuihin tavoitteisiin vaan yhdessä muiden poliittisten ja sosiaalisten ongelmien kanssa vain lisäsi maan talouden epävakautta.
Vuonna 1930 epävakaus oli edennyt jo vakavalle tasolle. Tästä seurasi että Machadon perustaman salaisen poliisin otteet vain kovenivat ja poliittinen vaino vain paheni entisestään. Vuonna 1931 muut itsenäisyystaistelun entiset johtohahmot nousivat kapinaan hallintoa vastaan. Samaan aikaan maan sosiaalisiin ongelmiin kyllästynyt kansa vaati vapaita vaaleja minkä seurauksena Machado ilmoitti pysyvänsä presidenttinä 20. toukokuuta 1935 asti. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vaientamaan kansaa ja vuonna 1933 asioiden saamasta käänteestä huolestunut Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt lähetti edustajansa Havannaan neuvottelemaan maan tilanteen rauhoittamiseksi.[1]
Edustajana toimi Sumner Welles. Wellesin toiminnan, kansan protestien sekä yleisen poliittisen ilmapiirin muutoksien seurauksena Machado suostui luopumaan vallasta. Muun ohella vallasta luopumiseen vaikutti keskeisesti vuoden 1933 yleislakko sekä seikka että maan kenraalikunta lakkasi tukemasta Machadon hallintoa.[1] Luovuttuaan vallasta Machadon pakeni maasta ja maan presidentiksi asettui itsenäisyystaistelun sankari Carlos Manuel de Céspedes y Quesadain. Hänenkin valtakautensa tosin jäi lyhyeksi ja hänet syöstiin vallasta Fulgencio Batistan johtamassa Kersanttien Vallankaappauksessa 5. syyskuuta 1933.
Machado lähti Floridaan, mutta kuubalaissiirtolaiset kävivät hänen kimppuunsa. Hän jatkoi Kanadaan ja Saksaan, ja palasi Floridaan 1930-luvun lopulla. Hän kuoli Miamissa 1939.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Gerardo Machado Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.3.2018.
- ↑ Latin American dictators love South Florida Miami New Times. Viitattu 17.3.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gerardo Machado Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
