USS Saratoga (CV-3)

USS Saratoga (CV-3)
USS Saratoga
Aluksen vaiheet
Rakentaja	New York Shipbuilding Corporation, Camden, New Jersey
Kölinlasku	25. syyskuuta 1920
Laskettu vesille	7. huhtikuuta 1925
Palveluskäyttöön	16. marraskuuta 1927
Poistui palveluskäytöstä	15. elokuuta 1946
Tekniset tiedot
Uppouma	36 000 (kuiva) 38 746 t (kuormattu)
Pituus	259 m (vesiraja) 268 m (kokonaispituus)
Leveys	32,14 m (vesiraja) lentokansi 32,31 m
Syväys	7,39 m
Koneteho	180 000 shp
Nopeus	33,25 solmua
Miehistöä	2 122
Aseistus
Aseistus	8 8" (200 mm)/L55-tykkiä 12 5" (130 mm) tykkiä 91 lentokonetta
Infobox OK

USS Saratoga (runkonumero CV-3) oli Yhdysvaltain laivaston Lexington-luokan lentotukialus. Se tilattiin alun perin taisteluristeilijänä, mutta se muutettiin ennen valmistumistaan lentotukialukseksi. Alus palveli toisessa maailmansodassa

Sen köli laskettiin 25. syyskuuta 1920 New York Shipbuilding Companyltä Camdenista New Jerseystä taisteluristeilijänä runkonumerolla CC-3. Washingtonin laivastosopimuksen seurauksena 1. heinäkuuta 1922 tehdyn tilausmuutoksen jälkeen alus laskettiin vesille 7. huhtikuuta 1925 kumminaan laivastoministeri Curtis D. Wilburin puoliso. Alus otettiin palveluskäyttöön 16. marraskuuta 1927 ensimmäisenä komentajanaan Harry E. Yarnell.

Palvelus

USS Saratoga lähti 6. tammikuuta 1928 Philadelphiasta testeihin ja alukselle laskeutui 11. tammikuuta ensimmäinen lentokone. Kokeiden päätyttyä alus lähti 27. tammikuuta purjehtimaan Panaman kanavan kautta Tyynelle valtamerelle. Matkan aikana alus kuljetti 14.-16. helmikuuta merijalkaväen sotilaita Corintoon Nicaraguaan. Alus liittyi 21. helmikuuta taistelulaivastoon San Pedrossa Kaliforniassa. Vuoden lopun alus osallistui laivaston mukana erilaisiin harjoituksiin.

Alus lähti 15. tammikuuta 1929 laivaston mukana sotaharjoitukseen Fleet Problem IX. Harjoituksen aikana alus teki rohkean iskun Panaman kanavaa vastaan, minkä suojana olivat tiedustelulaivue sekä sen sisaralus USS Lexington. Operaatio osoittautui tuloksekkaaksi, vaikka USS Saratoga tuomittiin kolmasti upotetuksi hyökkäyksen aikana. USS Lexington tuhosi seuraavana vuonna Fleet Problem X -harjoituksessa Karibianmerellä yllätysiskulla USS Saratogan ja USS Langleyn muodostaman tukialusosaston, mikä osoitti lentotukialusten kyvyn muuttaa voimatasapainoa merellä. Sotaharjoituksen päätteeksi toukokuussa Yhdysvaltain presidentti tarkasti laivaston Norfolkissa pidetyssä katselmuksessa. Alus palasi 21. kesäkuuta San Pedroon.

USS Saratoga osallistui laivaston harjoituksiin San Diegon ja San Pedron alueilla sekä laivaston vuosittaisiin Fleet Problems -harjoituksiin. Se oli myös säännöllisesti huollettavana Bremertonissa. Vuoden 1932 ja 1933 Fleet Problem -harjoitukset pidettiin Havaijilla 31. tammikuuta - 19. maaliskuuta saman aikaisesti kuin Japani aloitti hyökkäyksensä Mantsuriaan, mikä aloitti Tyynenmeren sotaan johtaneet tapahtumat. Jälkimmäisestä harjoituksesta palatessaan lentotukialus teki yllätysiskun Long Beachiin.

Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksia Fleet Problem XIX -harjoituksessa

Vuoden 1934 harjoitukset Karibialla ja Atlantilla johtivat pitkään purjehdukseen 9. huhtikuuta - 9. marraskuuta ja seuraavana vuonna lähes vastaaviin harjoituksiin Tyynenmeren laivaston mukana. Alus osallistui 27. huhtikuuta 6. kesäkuuta 1936 Fleet Problem -harjoitukseen Panaman alueella ja seuraavana vuonna 16. huhtikuuta - 28. toukokuuta 1937 Havaijilla. USS Saratoga lähti 15. maaliskuuta 1938 San Diegosta Fleet Problem XIX -harjoitukseen Havaijille. Harjotuksen toisessa vaiheessa aluksen lentokoneet iskivät Pearl Harboriin 100 merimailia Oahulta, mikä vastasi japanilaisten hyökkäystä vain muutamaa vuotta myöhemmin. Paluumatkalla kotisatamaansa alus iski sisaraluksensa kanssa Mare Islandille ja Alamedaan.

USS Saratoga oli huollettavana Bremertonissa vuoden 1939 harjoituksen aikana, mutta 2. huhtikuuta - 21. kesäkuuta 1940 pidettyyn Fleet Problem XXI -harjoitukseen se osallistui. Alus kuljetti 14.-29. lokakuuta 1940 joukkoja San Pedrosta Havaijille. Se siirrettiin 6. tammikuuta 1941 Bremertonin laivastontelakalle modernisoitavaksi, jolloin sen lentokantta laajennettiin sekä ilmatorjuntaa vahvennettiin. Aluksen palattua palvelukseen 28. huhtikuuta se osallistui toukokuussa maihinnousuharjoitukseen ja teki kesäkuusta lokakuuhun kaksi matkaa Havaijille.

Toinen maailmansota

Japanilaisten hyökättyä 7. joulukuuta 1941 Pearl Harboriin USS Saratoga saapui San Diegoon palatessaan huollosta Bremertonin telakalta. Alus lähti merelle jo seuraavana päivänä kuormattuna merijalkaväen lentokoneilla, jotka sen piti toimittaa Wakelle. Alus ympärille oli muodostettu 3. lentotukialusosasto, jonka mukana se saapui 15. joulukuuta Pearl Harboriin. Alus pysähtyi ainoastaan tankkauksen ja täydennyksen ajaksi,, jonka jälkeen alukselta siirrettiin osa materiaalista vesilentokoneiden emälaiva USS Tangierille. Matkantekoa hidasti mukana ollut tankkeri sekä päätös tankata hävittäjät 21. joulukuuta. Seuraavana päivänä osasto sai määräyksen keskeyttää operaatio ja palata Havaijille, koska japanilaiset olivat aloittaneet maihinnousun Wakelle.

USS Saratogaan osui 11. tammikuuta 1942 keisarillisen Japanin laivaston sukellusveneen I-16 laukaisema torpedo. Kuusi miehistönjäsentä sai surmansa ja kolme osastoa täyttyi vedellä, mutta alus pääsi Oahulle omin voimin. Aluksen kahdeksan tuumaiset tykit poistettiin ja ne asennettiin saaren rannikkolinnakkeiksi, minkä jälkeen alus lähti Bremertoniin korjattavaksi. Aluksen ilmatorjunta-aseiden määrää lisättiin korjausten aikana. Alus lähti 22. toukokuuta telakalta San Diegoon, jonne se saapui 25. toukokuuta. San Diegossa aluksen lentomiehistöt saivat täydennyskoulutusta, kun saatiin tieto japanilaisten hyökkäyksestä Midwaylle. Saattueen, varastojen ja lentokoneiden puutteen vuoksi alus pääsi lähtemään vasta 1. kesäkuuta Pearl Harboriin, jonne se saapui 6. kesäkuuta Midwayn taistelun päätyttyä.

Alus lähti seuraavana päivänä tankkauksen jälkeen Pearl Harborista ja se siirsi 11. kesäkuuta 34 kuljettamaansa lentokonetta USS Hornetille ja USS Enterpriselle, joiden lentolaivueet olivat pahasti kuluneet käydyissä taisteluissa. Lentotukialukset suuntasivat pohjoiseen torjuakseen Aleutteihin kohdistuvan uhan, mutta operaatio keskeytettiin. USS Saratoga palasi 13. kesäkuuta Pearl Harboriin.

USS Saratoga elokuussa 1942 ennen Guadalcanalia

USS Saratoga kuljetti 22.-29. kesäkuuta merijalkaväen ja maavoimien lentokoneita Midwayn varuskunnan täydennykseksi. Alus siirtyi 7. heinäkuuta lounaiselle Tyynellemerelle ja se suojasi 28.-30. heinäkuuta Fidzin maihinnousua luotaessa sillanpäätä Guadalcanalin maihinnousulle. Kontra-amiraali Fletcherin lippulaivana alus aloitti Guadalcanalin hyökkäyksen varhain aamulla 7. elokuuta kääntyessään tuuleen lentokoneiden laukaisua varten. Alus suojasi maihinnousua, mutta japanilaisten lentokoneiden pelon vuoksi alus määrättiin pois alueelta iltapäivällä 8. elokuuta. Alus oli liian kaukana suojatakseen liittoutuneiden risteilijäosastoa, joka joutui ylivoimaisen vihollisen yllättämäksi Savonsaaren taistelussa.

USS Enterprise ja USS Saratoga (taka-alalla) Guadalcanalilla 1942. Lentokone on SBD Dauntless

Alus hyökkäsi 23. elokuuta Guadalcanalille täydennysjoukkoja toimittavaa japanilaissaattuetta vastaan. Lentokoneet eivät kuitenkaan löytäneet kohdettaan. Koneiden palattua saatiin tieto Japanin laivaston lentotukialusosastosta, jota vastaan aloitettiin lentotukialus Ryujon upottanut hyökkäys. Seuraavassa hyökkäyksessä USS Saratogan koneet vaurioittivat vesilentokoneiden emälaiva Chitosea. Pilviverhot estivät saman aikaisesti japanilaisten lentäjien havainnon, ja USS Saratoga pääsi pakoon, mutta USS Enterprise vaurioitui. Taistelu kulutti kuitenkin japanilaisten voimavaroja niin, että Japanin johto määräsi lentotukialusosaston vetäytymään.

USS Saratoga vastaanotti 24. elokuuta koneensa laskuun ja seuraavan päivän se oli tankattavana, minkä jälkeen se palasi partiointialueelleen Salomonien itäpuolelle. Viikkoa myöhemmin alukseen osui keisarillisen Japanin laivaston sukellusveneen I-26 laukaisema torpedo, vaikka saattaneelta hävittäjältä olikin annettu varoitus hieman aiemmin. Räjähdys ei surmannut ketään ja ainoastaan yksi osasto täyttyi vedellä, mutta sähköjärjestelmä kärsi pahoja vaurioita. Aluksen turbosähköinen koneisto lakkasi toimimasta ja alus pysähtyi. Risteilijä USS Minneapolis otti lentotukialuksen hinaukseen samalla kuin lentotukialuksen lentokoneet siirtyivät maakentälle. Iltaan mennessä aluksen koneisto saatiin jälleen toimimaan ja se kykeni omin avuin kulkemaan 10 solmun nopeudella. Tongatabulla 6. - 12. syyskuuta tehtyjen korjausten jälkeen alus saapui 21. syyskuuta Pearl Harboriin korjattavaksi.

Alus lähti 10. marraskuuta Pearl Harborista Fidzin kautta Noumeauhun, jonne se saapui 5. joulukuuta. Se oli Noumean vesillä seuraavat kaksitoista kuukautta suojaten Yhdysvaltain joukkoja itäisillä Salomoneilla. Sen tukena oli 17. toukokuuta - 31. heinäkuuta 1943 HMS Victorious ja 20. lokakuuta alkaen USS Princeton. Merijalkaväen noustessa maihin Bougainvilleen lentotukialusten koneet iskivät läheisen Bukan lentokentille. Saatuaan tiedon Japanin laivaston keskityksestä Rabauliin USS Saratogan koneet iskivät satamaan vaurioittaen siellä olleita aluksia ja siten poistaen Bougainvilleen kohdistuneen uhan. Alus toisti iskunsa Rabauliin 11. marraskuuta.

Lentotukialukset USS Saratoga ja USS Princeton muodostivat osaston Gilbertin hyökkäystä varten ja 19. marraskuuta Naurulle tehtyyn iskuun. Osasto kohtasi 23. marraskuuta Makinille ja Tarawalle joukkoja kuljettaneen saattueen, jonka ne suojasivat määränpäähänsä. Saattueesta vapauduttuaan osasto valvoi Tarawan ilmatilaa. USS Saratoga lähti 30. marraskuuta Yhdysvaltoihin huollettavaksi oltuaan vuoden merellä. Alus huollettiin 9. joulukuuta 1943 - 3. tammikuuta 1944 San Franciscossa, jonka päätteeksi aluksen ilmatorjunta-aseistukseen kuului kaikkiaan 60 40 millimetrin ja 36 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.

Alus saapui 7. tammikuuta Pearl Harboriin ja lyhyen koulutuksen päätteeksi se lähti 19. tammikuuta USS Langleyn ja USS Princetonin kanssa (Task Group 58.4) tukemaan etenemistä Marshalleille. Lentokoneet pommittivat 29.-31. tammikuuta Wotjea ja Taroa, Engebiä 3.-6. helmikuuta ja Eniwetokin pääsaarta 10.-12. helmikuuta. Koneet iskivät viimeisen kerran 16. helmikuuta vain vuorokautta ennen maihinnousun aloittamista, minkä jälkeen ne suojasivat maihinnousua sekä antoivat lähitukea maihinnousseelle jalkaväelle aina 28. helmikuuta saakka.

USS Saratoga jätti operaatiosta vapauduttuaan Tyynenmeren pääsotanäyttämön lähes vuodeksi, kun se siirrettiin tukemaan Britannian laivastoa. Alus lähti 4. maaliskuuta Majurosta suojanaan kolme hävittäjää ja se purjehti Espiritu Santon, Tasmanian Hobartin ja Australian Fremantlen kautta liittyäkseen Britannian itäiseen laivastoon Intian valtamerellä. Se kohtasi 27. maaliskuuta merellä brittien laivaston, johon kuuluivat HMS Illustrious, neljä taistelulaivaa suojueineen. Yhdistynyt laivasto saapui Trincomaleehen 31. maaliskuuta. Seuraavien päivien aikana lentotukialukset kouluttautuivat yhteistoimintaan Intian valtamerellä.

Britannian itäinen laivasto ja USS Saratoga lähtivät 16. huhtikuuta Trincomaleesta ja lentotukialusten koneet iskivät 19. huhtikuuta Sabangiin. Isku yllätti japanilaiset ja iskussa aiheutettiin vaurioita satamalle ja öljynjalostamolle. Onnistuneen iskun seurauksena USS Saratogan paluumatka viivästyi, kun päätettiin tehdä toinen isku. Osasto lähti 6. toukokuuta Trincomaleesta iskien 17. toukokuuta Surabajaan samanlaisin tuloksin. USS Saratoga lähti paluumatkalle seuraavana päivänä ja se saapui 10. kesäkuuta Bremertoniin modernisoitavaksi.

Alus saapui korjausten jälkeen 24. syyskuuta Pearl Harboriin, jossa se määrättiin jälleen erityistehtävään kouluttamaan yöhävittäjiä. Alus määrättiin palaamaan operaatioihin ja se lähti 29. tammikuuta Pearl Harborista muodostaakseen Iwo Jiman operaatioihin yölentorykmentin USS Enterprisen kanssa.

USS Saratoga saapui 7. helmikuuta Ulithiin, josta se lähti kolme päivää myöhemmin USS Enteprisen sekä neljän muun lentotukialusryhmän kanssa. Merijalkaväen noustua maihin Tinianilla 12. helmikuuta lentotukialukset iskivät 16.-17. helmikuuta Japanin kotisaarille ennen Iwo Jiman maihinnousua. USS Saratoga suojasi maihinnousualuetta muiden lentotukialusten iskiessä uudelleen Japaniin. Laivasto-osasto oli tankattavana 18.-19. helmikuuta. USS Saratoga suojanaan kolme hävittäjää erkani lentotukialusosastosta liittyäkseen maihinnousulaivastoon. Sen lentokoneet partioivat öisin Iwo Jiman ja läheisen Chi-chi Jiman ilmatilassa. Siirtyessään uudelle toiminta-alueelleen alus joutui kuuden japanilaisen lentokoneen yllättämäksi ja siihen osui viisi pommia muutamassa minuutissa. Lentokannen etuosa romuttui, kylkeen tuli kaksi reikää ja aluksen lentokonesuojassa syttyi tulipalo. Aluksella sai surmansa tai katosi 123 miehistönjäsentä. Se joutui uuden hyökkäyksen maaliksi, jolloin siihen osui vielä yksi pommi. Iltaan mennessä tulipalo oli saatu hallintaan ja alus kykeni vastaanottamaan lentokoneita. Alus määrättiin Eniwetokille ja sieltä edelleen Yhdysvaltain länsirannikolle korjattavaksi ja se saapui 16. maaliskuuta Bremertoniin.

Alus palasi palvelukseen 22. toukokuuta, minkä jälkeen se aloitti jälleen 3. kesäkuuta Pearl Harborissa lentäjien kouluttamisen. Koulutus keskeytettiin 6. syyskuuta Japanin antauduttua ja se lähti 9. syyskuuta Havaijilta kuljettaen 3712 veteraania Yhdysvaltoihin osana joukkojen kotiuttamista operaatio Magic Carpetia. Operaatiosta vapauduttuaan se oli kuljettanut kaikkiaan 29204 sotilasta kotiin, mikä oli enemmän kuin mikään muu alus.

Uusien Essex-luokan lentotukialusten tultua palvelukseen USS Saratoga siirrettiin reserviin. Alus sijoitettiin Bikinin atollille operaatio Crossroadsiin testattaessa ydinaseen vaikutusta sotalaivoihin. Alus selvisi vähäisin vaurioin ensimmäisestä leimahduksesta ja paineaallosta 1. heinäkuuta, mutta 25. heinäkuuta toisessa vedenalaisessa kokeessa se upposi. Ydinsäteily esti pelastusyritykset. Alus poistettiin luetteloista 15. kesäkuuta 1946.

Lähteet

• Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet

Lexington-luokan lentotukialukset

USS Lexington – USS Saratoga

Edeltäjä: USS Langley – Seuraaja: USS Ranger