Ero sivun ”Joukkotiedotusväline” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti muokkasi: tr:Basın-Yayın→tr:Basın-yayın |
Thi (keskustelu | muokkaukset) Fix, osa tekstistä ei kovin merkittävää sisältöä |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Joukkotiedotusväline |
'''Joukkotiedotusväline''' tarkoittaa viestintäkanavaa tai laitetta, jolla voidaan [[Viestintä|viestiä]] suurille joukoille toistuvasti. Sanalla tarkoitetaan teknisten laitteiden ja järjestelmien lisäksi myös [[organisaatio]]ita, jotka harjoittavat joukkoviestintää. Joukkotiedotusvälineitä ovat [[lehdistö]], [[elokuva]], [[radio]], [[televisio]] ja [[World Wide Web|internet]]. |
||
== Joukkotiedotusvälineitä == |
|||
* [[Lehdistö]]: päivälehdet ja aikakauslehdet |
|||
* [[Elokuvat]]: elokuvateattereissa, videoina ja DVD-levyinä, digitaalisessa muodossa |
|||
* [[Radio]] |
|||
* [[TV]]: satelliitti-TV, kaapeli-TV ja maanpäällinen TV |
|||
* [[World Wide Web|WWW]] |
|||
== Joukkotiedotusvälineiden vaikutus == |
== Joukkotiedotusvälineiden vaikutus == |
||
Joukkotiedotusvälineitä on käytetty |
Joukkotiedotusvälineitä on käytetty informaation jakamiseen. Laajettuaan joukkotiedotusvälineet ovat ryhtyneet myös viihdyttämään vastaanottajiaan, jolloin on herännyt kysymys joukkotiedotusvälineiden tiedotusluonteesta. [[Alvin Toffler]] jakaa kirjassaan ''[[Third Wave]]'' tiedotuksen agraariin, teolliseen ja jälkiteolliseen. Eurooppalais-yhdysvaltalaisesta näkökulmasta ensimmäinen kattava joukkotiedotus olivat katolilaisen kirkon saarnastuolista luetut kuulutukset, jossa kirkko pystyi säätelemään tiedotuskanavan käyttöä. Toisessa vaiheessa tuli protestanttinen vallankumous, [[kirjapainotaito]] sekä 1700-luvulla [[Sanomalehti|sanomalehdet]], mikä jatkui radiolla ja televisiolla. Jo ennen sähköistä viestintää on merkittävää viestimien osaa, painettua sanaa pääasiassa päivälehdistöä tarkoittaen kutsuttu [[Neljäs valtiomahti|neljänneksi valtiomahdiksi]]. Kolmannessa aallossa joukkotiedottaminen laajenee omaehtoisemmiksi kustanteiksi ja verkottuu. |
||
Tiedotusvälineitä voidaan käyttää erilaisiin tarkoitusperiin vaikutuskanavana: kaupallisiin tarkoituksiin |
Tiedotusvälineitä voidaan käyttää erilaisiin tarkoitusperiin vaikutuskanavana: kaupallisiin tarkoituksiin tai poliittisiin tarkoituksiin mielipidemuokkaajina. Vapaat tiedotusvälineet voivat olla vallanpitäjien ”vartijoita” tuomalla esiin epäkohtia. |
||
Massatiedotusvälineillä on myös |
Massatiedotusvälineillä on myös kulttuurisia vaikutuksia. Kaikkialle yhtenäisenä levitettävä kaupallinen tiedotus ja viihde on nähty usein kulttuurien monimuotoisuutta uhkaavana tekijänä. |
||
== Joukkotiedotusvälineet |
== Joukkotiedotusvälineet Suomessa == |
||
Suomessa |
Suomessa huomattava osa merkittävistä tiedotusvälineistä kuuluu suurille viestintäalan yhtymille [[Sanoma]]lle tai [[Alma Media]]lle. Toinen merkittävä taho on [[Yleisradio]]. Kolmantena vaikuttavana tekijänä ovat maakuntalehdet. Maakuntalehtien kansainvälisten uutisten uutisvalikoimaan vaikuttaa merkittävästi [[STT]], jonka suurin lehtiomistaja on Sanoma, joka kustantaa muun muassa ''[[Helsingin Sanomat]]'' -päivälehteä. Näin ollen kansainvälisten uutisten osalta lehdistön [[Reuters]]ilta tuleva uutisvirta on [[STT]]:n toimittamaa. Sen sijaan kotimaisissa aiheissa voi olla erilaisia painotuksia. |
||
Kaupallisesti vähälevikkisiä aatteellisia lehtiä tuetaan parlamentaarisella lehdistötuella, mikä tukee |
Kaupallisesti vähälevikkisiä aatteellisia lehtiä tuetaan parlamentaarisella lehdistötuella, mikä tukee muun muassa eduskuntapuolueiden pää-äänenkannattajajien kustantamista. |
||
Joukkotiedotusvälineiden ja valtiovallan välistä vuorovaikutteista suhdetta kuvaa se, että monet kansanedustajat ja ministerit |
Joukkotiedotusvälineiden ja valtiovallan välistä vuorovaikutteista suhdetta kuvaa se, että monet kansanedustajat ja ministerit ovat ammatiltaan toimittajia. Kaikkiaan noin 15% kansanedustajista on toiminut jollain lailla toimittajina. |
||
Merkittäviä suomalaisia poliittisia toimittajia ovat puoluelehtien |
Merkittäviä suomalaisia poliittisia toimittajia ovat puoluelehtien [[päätoimittaja]]t, Yleisradion poliittiset toimittajat sekä poliittisia asioita käsittelevät ajankohtaisohjelmien toimittajat, suurimpien päivälehtien pääkirjoittajat sekä vakio[[kolumni]]stit. Poliittisia toimittajia toimii myös ministereiden erityisavustajina eli poliittisina sihteereinä. |
||
| ⚫ | |||
'''Tunnetuimpia toimijoita media-alalla:''' |
|||
* [[Alma Media]] |
|||
* [[Sanoma]] |
|||
* [[Yleisradio]] |
|||
* [[Talentum]] |
|||
* [[Janton]] |
|||
== Suurimmat mediaryhmät suuruusjärjestyksessä == |
|||
{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} |
|||
#[[Sanomalehti|Sanomalehdet]] 49,8% |
|||
#[[Televisio]] 19,1% |
|||
#[[Aikakauslehti|Aikakauslehdet]] 17% |
|||
#[[Kaupunkilehti|Kaupunki]]- ja noutopistelehdet 5,3% |
|||
#[[Radio]] 4,2% |
|||
#[[Ulkomainonta]] 3,2% |
|||
#[[Verkkomedia]] 1,4% |
|||
#[[Elokuva]]t 0,2% |
|||
== Medioiden parissa vietetty aika == |
|||
{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} |
|||
#Televisio 38,3% |
|||
#Radio 32,9% |
|||
#Sanomalehdet 8,5% |
|||
#Aikakauslehdet 4,4% |
|||
#[[Kirja]]t 5,3% |
|||
Suomalaiset viettävät päivittäin eri medioiden parissa peräti 9 tuntia 22 minuuttia. |
|||
Suomessa käytettiin vuonna 2002 mediamainontaan 1 053 miljoonaa euroa. |
|||
| ⚫ | |||
* [[Media]] |
* [[Media]] |
||
| ⚫ | |||
* [[Sosiaalinen media]] |
* [[Sosiaalinen media]] |
||
* [[Internet]] |
|||
| ⚫ | |||
* [[Psykologinen sodankäynti]] |
|||
== Aiheesta muualla == |
|||
*[http://www.yleradio1.fi/punainenheinakuu/punainenradio/# Näytteitä Yleisradion yhteiskunnallisista ohjelmista 1970-luvulta] |
|||
*[http://194.252.88.3/radiouut.nsf/sivut/historia [[Paavo Lipponen]] radiotoimittajana] |
|||
==Lähteet== |
|||
<references /> |
|||
[[Luokka:Joukkotiedotus]] |
[[Luokka:Joukkotiedotus]] |
||
Versio 5. maaliskuuta 2013 kello 00.07
Joukkotiedotusväline tarkoittaa viestintäkanavaa tai laitetta, jolla voidaan viestiä suurille joukoille toistuvasti. Sanalla tarkoitetaan teknisten laitteiden ja järjestelmien lisäksi myös organisaatioita, jotka harjoittavat joukkoviestintää. Joukkotiedotusvälineitä ovat lehdistö, elokuva, radio, televisio ja internet.
Joukkotiedotusvälineiden vaikutus
Joukkotiedotusvälineitä on käytetty informaation jakamiseen. Laajettuaan joukkotiedotusvälineet ovat ryhtyneet myös viihdyttämään vastaanottajiaan, jolloin on herännyt kysymys joukkotiedotusvälineiden tiedotusluonteesta. Alvin Toffler jakaa kirjassaan Third Wave tiedotuksen agraariin, teolliseen ja jälkiteolliseen. Eurooppalais-yhdysvaltalaisesta näkökulmasta ensimmäinen kattava joukkotiedotus olivat katolilaisen kirkon saarnastuolista luetut kuulutukset, jossa kirkko pystyi säätelemään tiedotuskanavan käyttöä. Toisessa vaiheessa tuli protestanttinen vallankumous, kirjapainotaito sekä 1700-luvulla sanomalehdet, mikä jatkui radiolla ja televisiolla. Jo ennen sähköistä viestintää on merkittävää viestimien osaa, painettua sanaa pääasiassa päivälehdistöä tarkoittaen kutsuttu neljänneksi valtiomahdiksi. Kolmannessa aallossa joukkotiedottaminen laajenee omaehtoisemmiksi kustanteiksi ja verkottuu.
Tiedotusvälineitä voidaan käyttää erilaisiin tarkoitusperiin vaikutuskanavana: kaupallisiin tarkoituksiin tai poliittisiin tarkoituksiin mielipidemuokkaajina. Vapaat tiedotusvälineet voivat olla vallanpitäjien ”vartijoita” tuomalla esiin epäkohtia.
Massatiedotusvälineillä on myös kulttuurisia vaikutuksia. Kaikkialle yhtenäisenä levitettävä kaupallinen tiedotus ja viihde on nähty usein kulttuurien monimuotoisuutta uhkaavana tekijänä.
Joukkotiedotusvälineet Suomessa
Suomessa huomattava osa merkittävistä tiedotusvälineistä kuuluu suurille viestintäalan yhtymille Sanomalle tai Alma Medialle. Toinen merkittävä taho on Yleisradio. Kolmantena vaikuttavana tekijänä ovat maakuntalehdet. Maakuntalehtien kansainvälisten uutisten uutisvalikoimaan vaikuttaa merkittävästi STT, jonka suurin lehtiomistaja on Sanoma, joka kustantaa muun muassa Helsingin Sanomat -päivälehteä. Näin ollen kansainvälisten uutisten osalta lehdistön Reutersilta tuleva uutisvirta on STT:n toimittamaa. Sen sijaan kotimaisissa aiheissa voi olla erilaisia painotuksia.
Kaupallisesti vähälevikkisiä aatteellisia lehtiä tuetaan parlamentaarisella lehdistötuella, mikä tukee muun muassa eduskuntapuolueiden pää-äänenkannattajajien kustantamista.
Joukkotiedotusvälineiden ja valtiovallan välistä vuorovaikutteista suhdetta kuvaa se, että monet kansanedustajat ja ministerit ovat ammatiltaan toimittajia. Kaikkiaan noin 15% kansanedustajista on toiminut jollain lailla toimittajina.
Merkittäviä suomalaisia poliittisia toimittajia ovat puoluelehtien päätoimittajat, Yleisradion poliittiset toimittajat sekä poliittisia asioita käsittelevät ajankohtaisohjelmien toimittajat, suurimpien päivälehtien pääkirjoittajat sekä vakiokolumnistit. Poliittisia toimittajia toimii myös ministereiden erityisavustajina eli poliittisina sihteereinä.