Ero sivun ”234/50 Be” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
korjattava/Suomi |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Korjattava/Suomi}} |
|||
[[File:Finnish-russaro-234mm-coastalartillery-1930s.png|thumb|234/50 Be Russarössä 1930-luvulla]] |
[[File:Finnish-russaro-234mm-coastalartillery-1930s.png|thumb|234/50 Be Russarössä 1930-luvulla]] |
||
'''234/50 Be''' ('''234 millimetrin 50 kaliiperin järeä merikanuuna mallia Bethlehem Steel''') on suomalainen nimi [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaiselle]] [[kaliiperi]]ltaan 234 [[millimetri]]n tykille, jonka valmistaja oli [[Bethlehem Steel Corporation]]. |
'''234/50 Be''' ('''234 millimetrin 50 kaliiperin järeä merikanuuna mallia Bethlehem Steel''') on suomalainen nimi [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaiselle]] [[kaliiperi]]ltaan 234 [[millimetri]]n tykille, jonka valmistaja oli [[Bethlehem Steel Corporation]]. |
||
Versio 17. joulukuuta 2012 kello 16.05
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
234/50 Be (234 millimetrin 50 kaliiperin järeä merikanuuna mallia Bethlehem Steel) on suomalainen nimi yhdysvaltalaiselle kaliiperiltaan 234 millimetrin tykille, jonka valmistaja oli Bethlehem Steel Corporation.
234/50 Be:n kaliiperi oli 233,68 millimetriä eli 9,2 tuumaa. Putken pituus oli 11 684 millimetriä. Tykin toisen maailmansodan aikainen suurin kantama oli 25,5 kilometriä. Teoreettinen tulinopeus oli 2 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 1,5 laukausta minuutissa. Täysmiehistö oli 3 aliupseeria ja 25 miestä.
234/50 Be:t oli alun perin 1910-luvulla tilattu Chilen laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, ja 14 kyseistä tykkiä myytiin Venäjälle Pietari Suuren merilinnoituksen tarpeisiin. Tykit toimitettiin 1915, ja ne oli vuoteen 1917 mennessä sijoitettu linnakkeille. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin Russaröhön, neljä Naissaareen ja neljä Suurupiin.
Russarön 234/50 Be -patteri jäi Suomen itsenäistyttyä hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon 1920-luvun alussa. Russarön tykkien uudistus 1930-luvulla paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin talvisodan jälkeen, sillä tykkiasemat jäivät Neuvostoliiton vuokra-alueen sisäpuolelle. Kolme tykkiä palautettiin jatkosodan aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. 1960-luvulla loputkin tykit asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä 1983.
Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin 1970-luvulla vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen.
Lähteet
- Ove Enqvist: Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998. Sotamuseo, 1999. ISBN 951-25-1033-2.