Sinfonia nro 41 (Mozart)

Sinfonia no. 41 C-duuri (KV 551), lisänimeltään Jupiter, on Wolfgang Amadeus Mozartin viimeinen sinfonia. Teos on sävelletty muutamien viikkojen aikana kesällä 1788 ja se valmistui 10. elokuuta. Samana kesänä Mozart sävelsi myös sinfoniat nro 39 ja 40. Teosta ei ilmeisesti esitetty Mozartin elinaikana. Lisänimi Jupiter ei ole Mozartin antama, nimi on mahdollisesti impressaari Johann Peter Salomonin sinfonian varhaisiin pianosovituksiin lisäämä alaotsikko.

Osat

Ensimmäiselle osalle on tyypillistä trumpetin ja patarumpujen huomiota herättävä käyttö. Toinen osa Andante cantabile on syvämietteinen ja sitä seuraavassa menuetissa on kontrapunktista kehittelyä. Finaali alkaa yksinkertaisella neljän sävelen motiivilla, jota Mozart itse käytti useita kertoja aikaisemminkin. Sonaattimuotoisessa osassa on useita fuugajaksoja ja se kehittyy ideoiltaan runsaaksi ja yhdeksi musiikinhistorian monimutkaisimmista sävellyksistä. Finaali päättyy koodan viisiääniseen fuugaan.

Osat muodostavat tyypillisen klassisen sinfonian rakenteen:

1. Allegro vivace
2. Andante cantabile
3. Menuetto. Allegretto - Trio
4. Molto allegro

Finaalin pääteema: