Ero sivun ”Itsenäisyyden Liitto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
p →‎Lähteet: Eskelinen 2004 mallineelle
p siirsi sivun Itsenäisyyden liitto uudelle nimelle Itsenäisyyden Liitto: Nimi on ilmeisesti virallisesti kirjoitettu näin.
(ei mitään eroa)

Versio 10. joulukuuta 2011 kello 17.57

Itsenäisyyden liitto oli Suomessa 1920-luvulta 1940-luvulle toiminut järjestö, joka ilmoitti toimintansa tarkoitukseksi Suomen itsenäisyyden lujittamisen. Liiton keskeinen henkilö oli Akateemisesta Karjala-Seurasta eronnut kirjailija Erkki Räikkönen.

Itsenäisyyden liitto perustettiin syyskuussa 1924. Perustamisen vaikuttimena oli Akateemisen Karjala-Seuran jyrkkä suhtautuminen Suomen ruotsinkieliseen kansanosaan. Niinpä Itsenäisyyden liitto pyrkikin saamaan jäsenikseen ruotsinkielisiä aktivisteja sekä myös maltillisia vasemmistolaisia. Itsenäisyyden liiton 25-jäseniseen valtuuskuntaan kuului useita Suomen politiikan ja yhteiskuntaelämän huomattavia vaikuttajia. Kunniajäsenikseen Itsenäisyyden liitto kutsui presidentti P. E. Svinhufvudin, taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan ja säveltäjä Jean Sibeliuksen. Liitto järjesti maanpuolustus-, lippu- ja itsenäisyysjuhlia ja levitti Suomen lippuja. "Suur-Suomen" asemesta liitto kannatti enemmänkin pohjoismaista yhteistyötä Neuvostoliiton taholta Suomen itsenäisyyttä kohtaan odotettua uhkaa vastaan.

Liiton jäsenverkoston järjestelijänä ja valistussihteerinä toimi vuonna 1928 lyhyen aikaa majuri (evp.) Into Auer, joka monien muiden tavoin ajautui välirikkoon Räikkösen kanssa.[1]

Itsenäisyyden liitto keräsi 1930-luvulla rahaa marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan pystyttämiseksi Helsingin keskustaan. Hanke kuitenkin keskeytyi talvisodan sytyttyä.

Lapuan liikkeen voimakkaimpana aikana 1930-luvun alussa Itsenäisyyden liitto asettui julkisesti vastustamaan kommunismia ja suuntautui myöhemmin lähelle Isänmaallista Kansanliikettä. Näin järjestöstä tuli jopa oikeistolaisempi kuin AKS. Erkki Räikkönen itse asettui kannattamaan kansallissosialismia Adolf Hitlerin noustua valtaan Saksassa. Tässä vaiheessa Itsenäisyyden liiton vasemmistolaiset jäsenet ja suuri joukko maltillisia porvarillisia jäseniä jättäytyivät pois liitosta. Eronneisiin kuului mm. Helsingin Sanomien päätoimittaja Eljas Erkko, joka näki äärioikeistolaisen liikehdinnän vakavana uhkana Suomen sisäiselle järjestykselle ja turvallisuudelle ja hyökkäsi voimakkaasti sitä vastaan.

Itsenäisyyden liiton pää-äänenkannattaja oli vuodesta 1926 alkaen ilmestynyt lehti Itsenäinen Suomi.

Itsenäisyyden liitto lakkautettiin syksyn 1944 välirauhansopimuksen 21. kohdan nojalla "fasistisena" järjestönä.

Lähteet

  • Eskelinen, Heikki: Me tahdoimme suureksi Suomenmaan: Akateemisen Karjala-Seuran historia I. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-25056-2.
  • Otavan iso tietosanakirja, osa 3. Helsinki 1962.
  • Turpeinen, Tapio: Tapaus Into Auer: jääkäriliikkeen viimeinen näytös. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0488-5.

Viitteet

  1. Turpeinen 1996, 79-80