Erkki Räikkönen (s. 1900)
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Erkki Räikkönen | |
|---|---|
 Erkki Räikkönen 4. huhtikuuta 1931. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. elokuuta 1900 Pietari |
| Kuollut | 30. maaliskuuta 1961 (60 vuotta) |
| Vanhemmat | Pekka Räikkönen ja Katri Raikkerus |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Ruth Idman |
Erkki Aleksanteri Räikkönen (13. elokuuta 1900 Pietari – 30. maaliskuuta 1961) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka oli pitkään presidentti P. E. Svinhufvudin yksityissihteerinä. Hän oli myös oikeistolainen aktivisti, joka toimi 1920-luvulla Akateemisessa Karjala-Seurassa ja Itsenäisyyden liitossa sekä 1930-luvulla ensin Lapuan liikkeessä ja Isänmaallisessa kansanliikkeessä ja sitten kansallissosialistisissa pienryhmissä.
Suku ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erkki Räikkösen vanhemmat olivat Pietarin Pyhän Marian kirkon kanttori Pekka Räikkönen ja Katri Raikkerus. Hänen veljiään olivat oopperalaulaja Sulo Räikkönen ja musiikkipedagogi Arvo Räikkönen. Räikkösen suku oli muuttanut 1800-luvulla Karjalankannaksen Kirvusta Inkerin Lempaalaan. Toimittaja Paavo Räikkönen oli Erkki Räikkösen setä.[1]
Räikkönen oli naimisissa vuodesta 1931 Ruth Alice Idmanin kanssa.
Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erkki Räikkönen pääsi ylioppilaaksi vuonna 1920 ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1927. Hän otti osaa Heimosotiin ja oli mukana Karjalan retkikunnassa vuosina 1920–1921. Inkeriläissyntyinen Räikkönen oli yksi Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) perustajista. Hän toimi järjestön sihteerinä vuodesta 1922 alkaen, mutta erosi siitä vuonna 1924. Eron syynä oli se, että Räikkönen ei hyväksynyt AKS:n uutta kansallisen eheyttämisen ohjelmaa, jonka tarkoituksena oli suomen kielen aseman vahvistaminen ja suomenkielisen väestönosan eheyttäminen. Räikkönen ei myöskään halunnut rikkoa välejä ruotsinkielisiin oikeistoradikaaleihin. Räikkönen ei hyväksynyt myöskään AKS:n puheenjohtajan Elmo Kailan ajamaa ns. "orjapykälää", joka vaati AKS:n jäseniä alistumaan kaikkiin AKS:n johdon päätöksiin ilman oikeutta ilmoittaa eriävää kantaa tai kirjata eriävää kantaa pöytäkirjaan.[2]
Eron jälkeen Räikkönen perusti kannattajineen uuden järjestön, Itsenäisyyden liiton, jonka sihteerinä hän toimi vuosina 1926–1928 ja puheenjohtajana 1930–1933. Räikkönen halusi kuitenkin edelleen korostaa Karjalan asiaa ja "ryssävihaa", jotka AKS:n uudessa ohjelmassa jäivät sivummalle. Itsenäisyyden Liittoon siirtyi Räikkösen ohella AKS:n vanhempaa kannattajakuntaa, ja se oli luonteeltaan elitistisempi ja sillä oli siteitä talouselämään. Lapuan liikkeen aikana Itsenäisyyden Liitto otti ohjelmaansa virallisesti kommunismin vastustamisen ja siirtyi myöhemmin poliittisesti lähelle Isänmaallista kansanliikettä.
Räikkönen oli päätoimittajana Itsenäinen Suomi -lehdessä vuosina 1926–1932 sekä kansallissosialistien Kustaa Vaasa -lehdessä vuosina 1939–1940. Vuosina 1927–1944 hän työskenteli presidentti P. E. Svinhufvudin yksityissihteerinä. 1930-luvulla Räikkönen oli Suomen Vapaussodan päätoimittajana 1932–1938 ja Kustannus Oy Sanattaren toimitusjohtajana 1932–1938. Jatkosodan aikana hän toimi Siniristi-järjestön hallituksen puheenjohtajana.
Sodan jälkeen Räikkönen siirtyi vuonna 1945 Ruotsiin perheensä kanssa moottorivenekuljetuksella Uumajan saaristoon. Internoinnin jälkeen hän pääsi perheensä kanssa siirtymään Uumajasta huvilaan Mälar-järven rannalle. Hän siirtyi vuonna 1948 Helsingborgiin, jossa hän perusti kustannusliike Finlandia Förlagin ja toimi sen johtajana. Poliittisen tilanteen selkiydyttyä Räikkönen lomaili 1950-luvulta lähtien Suomessa lomapaikan ollessa useimmiten Asikkalassa lähellä Vääksyn kanavaa. Räikkönen asui Ruotsissa kuolemaansa asti.[3]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heimokirja. Otava 1924
- Svinhufvudin kertomukset Siperiasta, toimittanut Erkki Räikkönen. Otava 1928
- Butterfly. Tekijä 1930
- Ukko-Pekka Siperiassa : pastorinrouva Johanna von Hörschelmannin päiväkirjan kertomus presidentti P. E. Svinhufvudin Siperian-matkan vaiheista, toimittanut Erkki Räikkönen. Otava 1931
- Suuri juhlapäivä : onnittelut ja kunnianosoitukset tasavallan presidentin P. E. Svinhufvudin täyttäessä 70 vuotta. Otava 1932
- Vapaussodan kertomuksia: muistelmia ja kokemuksia osa 1, toimitus Erkki Räikkönen, päätoimittaja; avustajakunta E. A. Fabritius ym. Sanatar 1934
- Metsäsissien parissa : kuvauksia Karjalan sodasta 1922. 1934
- Svinhufvud ja itsenäisyyssenaatti : piirteitä P. E. Svinhufvudin ja hänen johtamansa senaatin toiminnasta ja vaiheista syksyllä 1917 ja keväällä 1918. Otava 1935
- Vapaussodan kertomuksia: muistelmia ja kokemuksia osa 2, toimitus Erkki Räikkönen, päätoimittaja; avustajakunta E. A. Fabritius ym. Sanatar 1935
- Valkoinen upseeripartio Karjalan sodassa. Sanatar 1935
- Pehr Evind Svinhufvuds upplevelser under Finlands slälvständighetskamp. Sanatar 1936
- When Finland blocked the march route of Red Russia into Western Europe. Sanatar 1936
- Ukko-Pekka, kansanmies: tammikuun 5 p:nä 1937, toimittaneet Erkki Räikkönen, E. A. Fabritius, Tekla Hultin. Sanatar 1937
- "Pitkää ikää ja elinkautista linnaa" : piirteitä Ukko-Pekan elämäntien varrelta. 1937
- Ukko-Pekka, kansanmies: pieniä piirteitä Pehr Evind Svinhufvudin suuresta elämäntyöstä ja kuvaus Suomen kansan hänen merkkipäivinään hänelle esittämistä kunnianosoituksista. Sanatar 1937
- Als Gast des Kaiser Wilhelm auf Doorn ; Übersetzung von Hedwig Attila Dreissig. Sanatar 1937
- Svinhufvud the builder of Finland : an adventure in statecraft. Alan Wilmer Ltd, Lontoo 1938
- Vapaussodan kertomuksia: muistelmia ja kokemuksia osa 3, toimitus Erkki Räikkönen, päätoimittaja; avustajakunta E. A. Fabritius ym. Sanatar 1938
- Kustaa Vaasa : Nationalsozialistische politische Zeitschrift in Finnland. Tekijä 1941
- Poliittinen yhdistys Siniristi, tekijät Erkki Räikkönen, Gunnar Lindqvist, Olavi Linnove. 1942
- Kieliriita – tikarinisku Suomen kansan sydämeen. Kustaa Vaasa, Helsinki 1943
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eskelinen, Heikki: Me tahdoimme suureksi Suomenmaan: Akateemisen Karjala-Seuran historia I. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-25056-2.
- Suomen kirjailijat tietokanta[vanhentunut linkki]
- Tuomas Tepora: Lipun juureen – Suomen lippu toteemina nuoressa tasavallassa. Suomen historian pro gradu Helsingin yliopisto 2004 (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Anni-Meri Räikkönen: ”Räikköset Inkerinmaalla”, Inkeriläisten viesti 3/2014, s. 12–13 Viitattu 17.3.2018.
- ↑ Mikko Metsämäki ja Petteri Nisula, Aktivistit – Suomalaisen kansalaisliikkeen tarina, s. 83
- ↑ Lindstedt, Risto: Ukko-Pekka ja maisetri. Suomen Kuvalehti, 2020, nro 28, s. 28-33. Yhtyneet Kuvalehdet Oy. Suomen Kuvalehti Arkisto (vain tilaajille).
| ||||||||||||||||||
