Ero sivun ”Anita Snellman” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Korjattu Kansallisbiografian linkit |
w |
||
Rivi 35: | Rivi 35: | ||
=== Viitteet === |
=== Viitteet === |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
==Aiheesta muualla== |
|||
* [http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/1611/anita-snellman Anita Snellmanin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa] |
|||
{{DEFAULTSORT:Snellman, Anita}} |
{{DEFAULTSORT:Snellman, Anita}} |
Versio 28. lokakuuta 2011 kello 21.37
Anita Snellman | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. syyskuuta 1924 Helsinki |
Kuollut | 24. helmikuuta 2006 (81 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus | Suomi |
Taiteilija | |
Ala | Kuvataiteilija, taiteilijaprofessori |
Anita Snellman (4. syyskuuta 1924 Helsinki – 24. helmikuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari ja taiteilijaprofessori.
Snellman teki pitkän uran taiteilijana Suomessa ja ulkomailla. Hän opiskeli Suomen taideakatemian koulussa 1944–1948, Tukholman taidekorkeakoulussa 1948 ja Pariisin Académie Julianissa 1950. Suomessa Snellmanin töitä oli ensi kerran esillä Nuorten näyttelyssä 1947. Usean Pariisissa vietetyn vuoden jälkeen taiteilija löysi Ibizan, mistä hän hankki vuonna 1968 oman maatalon. Hän toimi taideopettajana Suomen taideakatemian koulussa 1971–1979.[1]
Snellman muutti vuonna 1955 Ibizalle, mistä tuli hänen tärkein asuinpaikkanasa koko elämän ajaksi. Juuri Ibizalla taiteilijan kerrotaan löytäneen maalauksiinsa luonnon, valon ja auringon. Hänen töitään on kuvailtu muun muassa paratiisillisiksi, esimerkiksi Sininen poika -triptyykki. Taiteilijan varhaista ekspressionismia edustaa Ateneumin kokoelmista löytyvä Tyttö ja kukko vuodelta 1962, jonka esittävälle linjalle rakentui museon kesänäyttely 2003. Snellmanin myöhäistuotannossa oli mukana kosmisia aineksia.
Snellman valittiin 1976 Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilijaksi. Hän oli myös Retretin kesän 1985 taiteilija suurella retrospektiivisella näyttelyllään sekä mukana Salmelan taidekeskuksen näyttelyssä 1994. Pariisin vuosinaan hän sai tyttären ja oli naimisissa lyhyen aikaa taiteilija George Gonneaun kanssa.
Vuonna 1976 hänet valittiin Helsingin Juhlaviikkojen vuoden taiteilijaksi ja palkittiin samana vuonna Pro Finlandialla[2] sekä professorin arvonimellä 1986. Anita Snellmanin taidesäätiö perustettiin vuonna 1979. Snellmanin teoksia on merkittävimpien suomalaisten taidemuseoiden ja säätiöiden kokoelmissa. Hän ehti eläessään pitää lukuisia näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuosikymmeniä kestäneen uransa aikana.[3]
»Minulla oli vain voimakas halu maalata, kaikki muu oli toisarvoista.»
(Anita Snellman[4])
Lähteet
- Yle: Anita Snellman kuollut
- Leena Ahtola-Moorhouse: Snellman, Anita (1924–2006) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Umami: Kolme maalaria
Viitteet
- ↑ Anita Snellman (1924–2006) (maksullinen) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 15.9.2010.
- ↑ Wilska, Liisa: Kolme maalaria Umami. 8.1.2009. Viitattu 15.9.2010.
- ↑ Anita Snellman kuollut 3.3.2006. YLE Uutiset. Viitattu 15.9.2010.
- ↑ Kohteen sisäistäminen on maalauksen ehto. Helsingin Sanomat, 4.9.1994. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.9.2010.