Ero sivun ”Marco Casagrande (arkkitehti)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
ympäristötaiteilija
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[File:Marco Casagrande WEAK!.jpg|thumb|right|200px|Marco Casagrande at SZHK Biennale 2009]]
[[File:Marco Casagrande WEAK!.jpg|thumb|right|200px|Marco Casagrande at SZHK Biennale 2009]]


'''Marco Casagrande''' (s. [[7. toukokuuta]] [[1971]] [[Turku]]) on suomalainen [[ympäristötaiteilija]] ja [[arkkitehti]]. Hänet tunnetaan myös entisenä [[palkkasotilas|palkkasotilaana]].
'''Marco Casagrande''' (s. [[7. toukokuuta]] [[1971]] [[Turku]]) on suomalainen [[ympäristötaide|ympäristötaiteilija]] ja [[arkkitehti]]. Hänet tunnetaan myös entisenä [[palkkasotilas|palkkasotilaana]].
Casagrande on toiminut vuosina 2004–2009 ekologisen [[kaupunkisuunnittelu]]n [[professori]]na Taiwanissa.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Marco Casagrande | Tekijä = | Julkaisu =Helsingin Sanomat | Ajankohta =11.4.2006 | www =http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Marco+Casagrande/HS20060411SI1KU01722 | www-teksti =Maksullinen artikkeli | Viitattu = 27.6.2009 }}</ref>
Casagrande on toiminut vuosina 2004–2009 ekologisen [[kaupunkisuunnittelu]]n [[professori]]na Taiwanissa.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Marco Casagrande | Tekijä = | Julkaisu =Helsingin Sanomat | Ajankohta =11.4.2006 | www =http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Marco+Casagrande/HS20060411SI1KU01722 | www-teksti =Maksullinen artikkeli | Viitattu = 27.6.2009 }}</ref>


Versio 22. elokuuta 2011 kello 10.45

Marco Casagrande at SZHK Biennale 2009

Marco Casagrande (s. 7. toukokuuta 1971 Turku) on suomalainen ympäristötaiteilija ja arkkitehti. Hänet tunnetaan myös entisenä palkkasotilaana. Casagrande on toiminut vuosina 2004–2009 ekologisen kaupunkisuunnittelun professorina Taiwanissa.[1]

Kirjallinen toiminta

Casagrande julkaisi vuonna 1997 taiteilijanimellä Luca Moconesi kirjan Mostarin tien liftarit kertoen kirjan kuvaavan hänen kokemuksiaan palkkasotilasryhmän johtajana Bosnian sodassa. Kuvaukset sisältävät sotarikoksiksi luokiteltavia tapahtumia, kirjan päähenkilö muun muassa ampuu joukon haavoittuneita sotilaita.[2][3] Kirjan kuvausten vuoksi Ulkoministeriö selvitti Casagranden mahdollista osuutta sotarikoksiin, ja välitti asian Haagin sotarikostuomioistuimelle. Tuomioistuin ei ryhtynyt tutkimaan asiaa todisteaineiston epäselvyyden vuoksi[3], ja Casagrande itse väitti tapahtumien olevankin fiktiota. Vuonna 2001 Casagrande tuli uudelleen julkisuuteen, väittäen tapahtumien olevan sittenkin totuudenmukaisia. Asiasta käynnistettiin poliisitutkinta, joka lopetettiin riittävän todenperäisten tietojen puutteessa.[4]

Toiminta arkkitehtina

Maaltapako, Casagrande & Rintala (1999)
Treasure Hill, Taiwan (2003)
Chen House, Taiwan (2008)
Bug Dome, Shenzhen Kiina (2009)
Raunioakatemia, leikkaus
Cover of the Anarchist Gardener issue 1.

Myöhemmin Casagrande on valmistunut arkkitehdiksi Suomessa. Hänet nimitettiin ekologisen kaupunkisuunnittelun professoriksi taiwanilaiseen Tamkangin yliopistoon vuonna 2004.[5] Casagrande työ on poikkitieteellistä, ja hän yhdistelee teoksissaan vapaasti elementtejä arkkitehtuurista, ympäristötaiteesta ja kaupunkisuunnittelusta. Casagrande työskenteli vuosina 1999–2003 yhdessä Sami Rintalan kanssa Arkkitehtitoimisto Casagrande & Rintalassa. Vuodesta 2003 hän on toiminut Casagrande Laboratoryssa. Casagrande & Rintalan aikaiset työt olivat taiteellisia arkkitehtonisia installaatioita,[6] kun taas myöhemmät työt ovat keskittyneet ekologiseen kaupunkisuunnitteluun ja kolmannen sukupolven kaupungin teoriaan. [7] Casagrande pyrkii kaupunkisuunnittelussaan teollisen kaupungin luonnonmukaiseen restauraatioon ja hän näkee lohdullisina ne prosessit, joissa ihmiset raunioittavat luonnostaan teollisuuskaupunkia. Tällaisia "orgaanisia sosiaalisia keskuksia" ovat esimerkiksi spontaanit kollektiiviset kaupunkiviljelykset ja "anarkistipuutarhat", joiden kautta ensimmäisen sukupolven kaupunki jälleensyntyy. Kolmannen sukupolven kaupunki on osallistuvaan suunnitteluun perustuva "ihmisräme" tai "orgaaninen kone"; teollisen kauopungin orgaaninen raunio. [8]

Ne (spontaanit kaupunkiviljelykset) säätävät teollista kaupunkia kohti orgaanista, kohti sattumaa ja näin tehdessään ne raunioittavat modernia urbanismia. Ne ovat pistemäisiä orgaanisia vallankumouksia ja kolmannan sukupolven kaupungin siemeniä. [9]

Casagranden arkkitehtuurin ja taiteen välimaastossa liikkuvia töitä on valittu Venetsian biennaaliin kolme kertaa, vuosina 2000, 2004 ja 2006[10] sekä muun muassa seuraaviin näyttelyihin ja tapahtumiin: Havannan biennaali 2000, Yokohaman triannaali 2001,[11] New Trends of Architecture in Europe and Japan 2001,[12] Firenzen biennaali 2001,[13] Demeter 2002,[14] Montrealin biennaali 2002,[15] Puerto Ricon biennaali 2002, Alaska Design Forum 2003,[16] Etchigo Tsumari triennaali 2003,[17] Greetings from London ja Lontoon arkkitehtuuribiennaali 2004[18], Helsingin juhlaviikot 2004,[19] Camp for Oppositional Architecture 2004,[20] Taiwan New Landscapes 2004, Sensoria 2004 [21], Future Pavillion / Taiwan Design Forum 2005 [22], Urban Flashes Mumbai 2006 [23], World Architecture Festival 2009 [24], Hong Kong - Shenzhen Bi-City Biennale 2009, [25] ja Victoria & Albert Museum 2010. [26]

Raunioakatemia

[27] Ruin Academy / Raunioakatemia (2010-) on itsenäinen monitieteellinen tutkimuskeskus Taipein Urban Core alueella. [28] Sen tavoitteena on ”ajatella uusiksi teollinen kaupunki ja moderni ihminen laatikossa. ” [29] Raunioakatemia toimii hylätyssä viisikerroksisessa kaupunkikerrostalossa Taipein keskustassa. Rakennuksesta on poistettu kaikki väliseinät ja ikkunat, jotta sisätiloissa voi kasvattaa bambua ja kasviksia. [30]Professorit ja opiskelijat nukkuvat ja työskentelevät mahongista rakennetuissa ad-hoc dormitorioissa[31] ja rakennuksen viidennessä kerroksessa on yleinen sauna. [32] Koko rakennus on lävistetty 6 tuuman rei’illä, jotta siellä voi ”sataa sisällä”. Akatemia on jatkuvasti muuttuva raunion ja rakennustyömaan yhdistelmä. [33] Arkkitehtoninen kontrolli on prosessissa antaakseen periksi, jotta luonto voi astua sisään. Tähän mennessä se ei ole vielä antanut periksi – se on liian laiska. Arkkitehtoninen kontrolli tulee antamaan periksi. Modernismi on hukassa ja teollinen kone muuttuu orgaaniseksi. Tämä on tapahtumassa Taipeissa ja tätä me tutkimme. Raunioakatemia on orgaaninen kone. [34]

Tutkimuskohteet

Tutkimus- ja suunnittelutehtävät liikkuvat vapaasti arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun, ympäristötaiteen ja muiden taiteen ja tieteen alojen välillä yhteisenä nimittäjänä rakennettu ihmisympäristö. [35] Anarkisti-mummot, akateeminen irtolaisuus ja kaupunkiakupunktio ovat joitakin lähtökohtia Raunioakatemian taustalla. [36] Akatemian työpajoja ovat:

  • Orgaaninen akupunktio
    • Spontaanit ja usein laittomat kaupunkiviljelykset ja kollektiivipuutarhat jotka tasapainottavat teollista Taipeita ja säätävät kaupunkia kohti orgaanista. [37]
  • Jokiurbanismi
    • Yksi maisemaurbanismin muodoista, joka tähtää luonnonmukaiseen jokirestauraatioon kaupunkiympäristössä ja modernin kaupungin ja jokiluonnon jälleenkohtaamiseen. [38]
  • Laiton arkkitehtuuri
    • Arkkitehtuuri, joka hyväksikäyttää virallista kaupunkia “kasvualustana ja energialähteenä, johon se kiinnittyy kuten loinen ja josta se imee sähköä ja vettä…instant-kaupungin laittomat kaupunkiviljelykset ja yömarkkinat ovat niin laajalle levinneitä ja syvään juurtuneita taiwanilaiseen kulttuuriin ja kaupunkikuvaan, että voimme melkeimpä puhua toisesta kaupungista virallisen kaupungin päällä, rinnakkaiskaupungista tai loiskaupungista. [39]

Paikallinen tieto on eri tutkimuselementtejä yhdistävät tekijä, joka sitoo kolmannen sukupolven Taipein paikkakohtaiseen luonnontilaan. [40] Akatemiaa johtavat yhteistyössä taiwanilainen JUT Foundation for Arts & Architecture ja suomalainen Casagrande Laboratory. [41] Raunioakatemialle myönnettiin World Architecture Community Award palkinto vuonna 2011. [42]

Kolmannen sukupolven kaupunki

Raunioakatemian arkkitehtuurifilosofian ydin on teoria kolmannen sukupolven kaupungista, teollisuuskaupungin orgaanisesta rauniosta. Akatemia keskittyy tutkimaan niitä Taipein raunioitumisprosesseja, jotka pitävät kaupungin elossa. [43] Raunion nähdään elementtinä, jossa ihmisen tekemästä on tullut osa luontoa. [44] Kolmannen sukupolven kaupunki seuraa ensimmäistä sukupolvea, jossa ihmiset elivät rauhaisaa yhteiseloa luonnon kanssa ja toista sukupolvea, joka rakensi seiniä ja kivirakenteita kaikkialle tarkoituksenaan sulkea luonto pois. Kolmannessa sukupolvessa luonto, jota ei koskaan kyetä sulkemaan täysin pois, kasvaa takaisin raunioista ja seinien halkemista imien ihmisluonnon takaisin villiin luontoon. Kolmannen sukupolven kaupunki keskittyy paikalliseen tietoon ja kaupunkiakupunktioon. [45] Kolmannen sukupolven kaupunki on teollisuuskaupunki, jonka ihmiset ovat raunioittaneet – ihmisluonto osana luontoa. [46] Kolmannen sukupolven Taipein elementtejä ovat:

  • Anarkisti puutarhuri
    • Spontaanit kollektiivipuutarhat ja kaupunkiviljelykset, jotka toimivat virallisen kaupunkikehityksen ulkopuolella.
  • Kaupunkinomadi / instant-Taipei
    • Kevyet ja mobiilit kaupunkilaisten arkkitehtooniset reaktiot jotka kiinnittyvät staattisen kaupungin päälle.
  • Kaupunkiakupunktio
    • Arkkitehtuuri, joka tuottaa neuloja urbaanin elämänvoiman manipuloimiseen.
  • Komposti
    • Itsenäiset, itseorganisoituvat ja usein laittomat yhteisöt jotka editoivat orgaanisesti viralliseta kaupunkia.
  • Jokiurbanismi
    • Maisemaurbanismin yksi muoto – kaupunki, joka kehittyy jokiluonnon näkökulmasta.

[47]

Anarkisti puutarhuri

Raunioakatemia julkaisee omaa itsenäistä sanomalehteään "The Anarchist Gardener" Anarkisti puutarhuria, jonka päätoimittajana toimii Nikita Wu. [48] Sanomalehti on avoin kollaasi Akatemian ajattelua rakennetun ihmisympäristön tulevaisuudesta. [49]

World Architecture Award

Casagranden Pohjois-Taiwanin Datun vuoristoon suunnittelemalle Chen House -puurakennukselle myönnettiin vuonna 2009 World Architecture Award palkinto. [50]

Lähteet

  1. ↑ Marco Casagrande. Helsingin Sanomat, 11.4.2006. Maksullinen artikkeli. Viitattu 27.6.2009.
  2. ↑ Opiskelijaa ei sotahuumori naurattanut: Petra Naukkarisen mielestä kirjan päähenkilö joutaisi Haagiin. Helsingin Sanomat, 12.11.1997. Maksullinen artikkeli. Viitattu 8.9.2007.
  3. ↑ a b Mykkänen, Pekka: Turkulaismiehen osuutta Bosnian sotarikoksiin tutkitaan: Casagranden palkkasotilaskirjaa tutkinut opiskelija löysi viitteitä sotarikoksista. Helsingin Sanomat, 12.11.1997. Maksullinen artikkeli. Viitattu 8.9.2007.
  4. ↑ Pöppönen, Hannu: Tunnustettu mutta kiistanalainen taiteilija. Helsingin Sanomat, 19.9.2006. Maksullinen artikkeli. Viitattu 8.9.2007.
  5. ↑ Casagrande CV 2003. Tamkang University. Viitattu 07.07.07.
  6. ↑ Adam Mornament: When Attitude Becomes Form 2003. Contemporary Magazine. Viitattu 07.07.07. (englanniksi)
  7. ↑ Cross-over architecture and the Third Generation City 2008. Epifanio 9. Viitattu 15.9.2008.
  8. ↑ Arki ja vesi (Tieteen päivät) 2011. Tieteen päivät. Viitattu 25.2.2011.
  9. ↑ The Community Gardens of Taipei 2010. P2P Foundation. Viitattu 1.3.2011.
  10. ↑ Marco Casagrande Will Represent Taiwan at the Venice Biennale 11.4.2006. Taipei Representative Office in Finland. Viitattu 29.6.2007. (englanniksi)
  11. ↑ Artist Data Sheet Casagrande & Rintala 2001. Yokohama Triennial. Viitattu 7.7.2007. (englanniksi)
  12. ↑ New Trends of Architecture in Europe and Japan 2001 2001. Catalog 1. Viitattu 12.7.2007. (englanniksi)
  13. ↑ Press Release 2001. Firenze Biennale. Viitattu 07.07.07. (italiaksi)
  14. ↑ Casagrande & Rintala Profile 2002. Tokachi International Contemporary Art Exhibition. Viitattu 07.07.07. (englanniksi)
  15. ↑ Casagrande & Rintala (Finland) 2002. Biennale de Montreal. Viitattu 07.07.07. (englanniksi)
  16. ↑ Hadani Ditmars: Artfully pushing the boundaries in Anchorage 2003. Globe Life Travel. Viitattu 07.07.07. (englanniksi)
  17. ↑ Echigo Tsumari Art Triennial 2003 2003. SHIFT. Viitattu 07.07.07. (englanniksi)
  18. ↑ Greetings from London 2004. British Architecture Foundation. Viitattu 07.07.07. (englanniksi)
  19. ↑ Public Attic 2004. Archtizer. Viitattu 11.02.2010. (englanniksi)
  20. ↑ Camp for Oppositional Architecture oppositionalarchitecture.com. 2004. Viitattu 07.07.07. (englanniksi)
  21. ↑ Car Park by Marco Casagrande 2010. My Green Australia. Viitattu 08.04.10. (englanniksi)
  22. ↑ Tulevikupaviljon 2006. Epifanio 3. Viitattu 14.5.2008. (viroksi)
  23. ↑ Casagrande Laboratory 2006. genetic4n. Viitattu 10.07.07. (englanniksi)
  24. ↑ WAF Shortlist 2009. WAF. Viitattu 10.12.09. (englanniksi)
  25. ↑ 2009 Shenzhen & Hong Kong Bi-City Biennale of Urbanism / Architecture szhkbiennale.org. 2009. Viitattu 10.12.09. (englanniksi)
  26. ↑ Victoria & Albert Museum: 1:1 - Architects Build Small Spaces vam.ac.uk. 2010. Viitattu 1.3.2011. (englanniksi)
  27. ↑ Ruin Academy - Wikipedia 2011
  28. ↑ c laboratory: ruin academy - Designboom 2010
  29. ↑ c laboratory: ruin academy - Designboom 2010
  30. ↑ Farming in a Ruin – The Pop-Up City 2011
  31. ↑ Ruin Academy - Landezine 2010
  32. ↑ Urban Ruins: Abandoned Building Houses Architecture Academy – Web Ecoist 2011
  33. ↑ Ruin Academy - Designklub 2011
  34. ↑ Ruin Academy in Taipei | Marco Casagrande - Arch-Times 2010
  35. ↑ Ruin Academy - Ouno 2010
  36. ↑ More Ruins - Phyllis Richardson, Archetcetera 2011
  37. ↑ The Community Gardens of Taipei - P2P Foundation 2010
  38. ↑ Taipei from the River - International Society of Biourbanism 2011
  39. ↑ Illegal Architecture in Taipei - Kelsey Campbell-Dollaghan, Architizer 2011
  40. ↑ Ruin Academy Taiwan : Architecture Information - E-Architect 2010
  41. ↑ Ruin Academy in Taipei, Architectural Research Centre - New Territories 2010
  42. ↑ WA Awards - World Architecture 2011
  43. ↑ Ruin Academy - Greek Architects 2011
  44. ↑ Chen House by C-Laboratory - Dezeen 2009
  45. ↑ Returning Humans to Nature and Reality - Nick Couson, eRenlai 2011
  46. ↑ Cross-Over Architecture and the Third Generation City - Epifanio 2009
  47. ↑ Ruin Academy - Epifanio 14, 2011
  48. ↑ Ruin Academy - Architizer 2010
  49. ↑ Anarchist Gardener Issue One 安那其建築園丁 - Anarchist Gardener 2010
  50. ↑ World Architecture: Winners / 4th Cycle 2009. World Architecture. Viitattu 8.6.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marco_Casagrande_(arkkitehti)&oldid=10579727”