Ero sivun ”Vitaaliveljet” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
→Lähteet: Lisätty lähdekirja |
→Kaappaustoiminnan alku: Lisäyksiä ja lähdeviite |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
=== Kaappaustoiminnan alku === |
=== Kaappaustoiminnan alku === |
||
Vitaaliveljekset mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1392, kun he kaappasivat kaksi [[Elbląg|elbingiläistä]] laivaa. Eritoten vitaaliveljekset vainosivat Margareetaa tukeneiden [[lyypekki]]läisten laivoja. Vitaliaanit kaappasivat vuonna 1392 piispa Tordin ja hänet vietiin vangiksi Tukholmaan. Sen seurauksena Albrekt Mecklenburgilainen ja Tukholma julistettiin [[panna]]an. Kaapparikapteeni Hanneksen johdolla vitaliaani hyökkäsivät Norjan Brergeniin vuoden 1393 [[kiirastorstai]]na. Mukana olivat muun muassa vitaliaanikaappareista [[Klaus Störtebecker]], [[Maister Wigbold]] ja [[Godeke Michels]] koostuva laivasto, jota oli vahvennettu 900 asemiehellä. Norjalaisten alun kiivaasta vastarinnasta huolimatta kaupunki ryöstettiin perin pohjin <ref name="Itämeren_merirosvot40" />. |
Vitaaliveljekset mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1392, kun he kaappasivat kaksi [[Elbląg|elbingiläistä]] laivaa. Eritoten vitaaliveljekset vainosivat Margareetaa tukeneiden [[lyypekki]]läisten laivoja. Vitaliaanit kaappasivat vuonna 1392 piispa Tordin ja hänet vietiin vangiksi Tukholmaan. Sen seurauksena Albrekt Mecklenburgilainen ja Tukholma julistettiin [[panna]]an. Kaapparikapteeni Hanneksen johdolla vitaliaani hyökkäsivät Norjan Brergeniin vuoden 1393 [[kiirastorstai]]na. Mukana olivat muun muassa vitaliaanikaappareista [[Klaus Störtebecker]], [[Maister Wigbold]] ja [[Godeke Michels]] koostuva laivasto, jota oli vahvennettu 900 asemiehellä. Norjalaisten alun kiivaasta vastarinnasta huolimatta kaupunki ryöstettiin perin pohjin <ref name="Itämeren_merirosvot40" />. |
||
=== Gotlannista Vitaliaaniveljien tukikohta === |
|||
Vuonna 1394 ottivat haltuunsa Gotlannin [[Visby]]n, josta tulikin heidän tukikohtansa ja pakopaikkansa aina vuoteen 1398 asti jolloin [[Saksalainen ritarikunta|Saksalaisen ritarikunnan]] [[suurmestari]] [[Konrad V von Juningen]] nousi maihin Gotlantiin noin nelisen tuhannen asemiehen ja 84 aluksen kanssa. Seurauksena vitaliaanit pakenivat ja Visby antautui heti. Saksalainen ritarikunta piti Gotlantia hallussaan vuoteen 1408 <ref name="Itämeren_merirosvot40" />. |
|||
Margareetan päästyä voitolle valtataistelussa osa vitaliaaneista meni entisen vastustajansa Margareetan palvelukseen mutta enemmistö jatkoi kaapparitoimintaansa. Koska Mecklenburgilaisen myöntämät kaapparikirjat eivät olleet enää minkään väärttejä tuli kaappareista virallisesti merirosvoja <ref name="Itämeren_merirosvot40">Ruusuvuori 2004, s. 40–61 </ref>. |
Margareetan päästyä voitolle valtataistelussa osa vitaliaaneista meni entisen vastustajansa Margareetan palvelukseen mutta enemmistö jatkoi kaapparitoimintaansa. Koska Mecklenburgilaisen myöntämät kaapparikirjat eivät olleet enää minkään väärttejä tuli kaappareista virallisesti merirosvoja <ref name="Itämeren_merirosvot40">Ruusuvuori 2004, s. 40–61 </ref>. |
||
| Rivi 12: | Rivi 13: | ||
Vitaaliveljet ryöstelivät laivoja pääasiassa [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] ja [[Ahvenanmeri|Ahvenanmeren]] välisellä alueella. Tiedossa on useita dokumentoituja tapauksia kaappauksista ja ryöstöistä, jopa kaupunkien ryöstelystä <ref name="Itämeren_merirosvot40" />. Vitaaliveljien toiminta loppui 1300-luvun jälkipuoliskolla Itämeren kaupankäynnin kasvaessa, kun kauppalaivat aseistettiin vahvemmin ja alukset alkoivat liikkua suuremmissa [[saattue]]issa. |
Vitaaliveljet ryöstelivät laivoja pääasiassa [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] ja [[Ahvenanmeri|Ahvenanmeren]] välisellä alueella. Tiedossa on useita dokumentoituja tapauksia kaappauksista ja ryöstöistä, jopa kaupunkien ryöstelystä <ref name="Itämeren_merirosvot40" />. Vitaaliveljien toiminta loppui 1300-luvun jälkipuoliskolla Itämeren kaupankäynnin kasvaessa, kun kauppalaivat aseistettiin vahvemmin ja alukset alkoivat liikkua suuremmissa [[saattue]]issa. |
||
1400-luvulle tultaessa Vitaaliveljien toiminta oli tyrehtynyt |
1400-luvulle tultaessa Vitaaliveljien toiminta oli tyrehtynyt tukijoiden ja tukikohtien puutteeseen. Käännekohtana voidaan pitää vuotta [[1398]], jolloin [[Saksalainen ritarikunta]] karkotti kaapparit Gotlannista. Tämän jälkeen kuulluista vitaliaaneista enää Klaus Störtebecker, Maister Wigbold ja Godeke Michels jatkoivat toimintaansa [[Pohjanmeri|Pohjanmerellä]] Friisien saarilta 1500 miehen kanssa <ref name="Itämeren_merirosvot40" />. Kuullut johtajat saatiin vangittua ja teloitettua parissa vuodessa juten vitaliaanien olemassaolo häämötti loppuaan. Vitaliaanit mainitaan viimeisen kerran [[1429]], jolloin he ryöstivät ja polttivat [[Bergen]]in <ref name="Itämeren_merirosvot40" />. |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 21. kesäkuuta 2011 kello 12.59
Vitaaliveljiksi (vitaliaaneiksi) kutsutaan 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun Itämerellä ja Pohjanmerellä vaikuttanutta merirosvojen ja kaappareiden löyhää kokonaisuutta. Kyse oli enemmän tai vähemmän löyhästi toistensa kanssa tekemisissä olleista saksalaisista aatelismiehistä tai porvareista, jotka olivat hankkineet laivoja itselleen ja rosvosivat miehineen laivoja kuninkaiden nimissä.
Vitaaliveljeskunnan historia
Vitaaliveljien toiminta alkoi 1300-luvun lopulla Gotlannista käsin Ruotsin kuninkaan Albrekt Mecklenburgilaisen antamien kaapparikirjeiden perusteella. Kun kuningatar Margareetan joukot saartoivat Tukholman, kaapparijoukkiot yhdistyivät murtamaan saartoa ja toimittamaan elintarvikkeita saarrettuihin kaupunkeihin. Tästä tuleekin vitaaliveljien nimitys (latinaa: victualia ’elintarvikkeet’), elintarvikkeiden kuljettamisesta piiritettyyn Tukholmaan Mecklenburgilaisen tukijoiden taistellessa Margareetaa vastaan [1].
Kaappaustoiminnan alku
Vitaaliveljekset mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1392, kun he kaappasivat kaksi elbingiläistä laivaa. Eritoten vitaaliveljekset vainosivat Margareetaa tukeneiden lyypekkiläisten laivoja. Vitaliaanit kaappasivat vuonna 1392 piispa Tordin ja hänet vietiin vangiksi Tukholmaan. Sen seurauksena Albrekt Mecklenburgilainen ja Tukholma julistettiin pannaan. Kaapparikapteeni Hanneksen johdolla vitaliaani hyökkäsivät Norjan Brergeniin vuoden 1393 kiirastorstaina. Mukana olivat muun muassa vitaliaanikaappareista Klaus Störtebecker, Maister Wigbold ja Godeke Michels koostuva laivasto, jota oli vahvennettu 900 asemiehellä. Norjalaisten alun kiivaasta vastarinnasta huolimatta kaupunki ryöstettiin perin pohjin [1].
Gotlannista Vitaliaaniveljien tukikohta
Vuonna 1394 ottivat haltuunsa Gotlannin Visbyn, josta tulikin heidän tukikohtansa ja pakopaikkansa aina vuoteen 1398 asti jolloin Saksalaisen ritarikunnan suurmestari Konrad V von Juningen nousi maihin Gotlantiin noin nelisen tuhannen asemiehen ja 84 aluksen kanssa. Seurauksena vitaliaanit pakenivat ja Visby antautui heti. Saksalainen ritarikunta piti Gotlantia hallussaan vuoteen 1408 [1]. Margareetan päästyä voitolle valtataistelussa osa vitaliaaneista meni entisen vastustajansa Margareetan palvelukseen mutta enemmistö jatkoi kaapparitoimintaansa. Koska Mecklenburgilaisen myöntämät kaapparikirjat eivät olleet enää minkään väärttejä tuli kaappareista virallisesti merirosvoja [1].
Vitaaliveljet sanoivat olevansa ”Jumalan ystäviä ja kaikkien vihollisia”. Heitä oli yhteensä parisen tuhatta, ja he pystyivät varustamaan noin sata laivaa. Tärkeä keskuspaikka oli Gotlanti, mutta 1300-luvun lopulla vitaaliveljiä majaili myös Suomen rannikon linnoissa ja saaristossa.
Vitaaliveljet ryöstelivät laivoja pääasiassa Tanskan salmien ja Ahvenanmeren välisellä alueella. Tiedossa on useita dokumentoituja tapauksia kaappauksista ja ryöstöistä, jopa kaupunkien ryöstelystä [1]. Vitaaliveljien toiminta loppui 1300-luvun jälkipuoliskolla Itämeren kaupankäynnin kasvaessa, kun kauppalaivat aseistettiin vahvemmin ja alukset alkoivat liikkua suuremmissa saattueissa.
1400-luvulle tultaessa Vitaaliveljien toiminta oli tyrehtynyt tukijoiden ja tukikohtien puutteeseen. Käännekohtana voidaan pitää vuotta 1398, jolloin Saksalainen ritarikunta karkotti kaapparit Gotlannista. Tämän jälkeen kuulluista vitaliaaneista enää Klaus Störtebecker, Maister Wigbold ja Godeke Michels jatkoivat toimintaansa Pohjanmerellä Friisien saarilta 1500 miehen kanssa [1]. Kuullut johtajat saatiin vangittua ja teloitettua parissa vuodessa juten vitaliaanien olemassaolo häämötti loppuaan. Vitaliaanit mainitaan viimeisen kerran 1429, jolloin he ryöstivät ja polttivat Bergenin [1].
Lähteet
- Ruusuvuori, Juha: Itämeren merirosvot – piraattitarinoita pohjoisesta. Helsinki: Teos, 2004 (2. p.). ISBN 951-851-005-9.
- Gosse Philip: The History of Piracy. Mineola, New York: Dover publications, inc, 2007 (org. 1932). ISBN 978-0-486-46183-0.