Édith Piaf

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 29. maaliskuuta 2011 kello 21.41 käyttäjän Stryn (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Édith Piaf
[[Tiedosto:Édith Piafin rintakuva Kielcessä, Puolassa.|250px|]]
Henkilötiedot
Syntynyt19. joulukuuta 1915 Pariisi, Ranska
Kuollut11. lokakuuta 1963 (47 vuotta) Cannes, Ranska
Ammatti Laulaja
Muusikko
Taiteilijanimi Édith PiafView and modify data on Wikidata
Laulukielet ranska
englanti
Aktiivisena 19351963
Tyylilajit chanson
Levy-yhtiöt Capitol Records, Pathé-Marconi, Columbia Records, Polydor Records ja Philips RecordsView and modify data on Wikidata
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Édith Piaf Fr-Edith-Piaf.ogg kuuntele ääntämys (ohje)(suom. Edith Varpunen) (alk. Édith Giovanna Gassion, 19. joulukuuta 1915 Pariisi11. lokakuuta 1963 Cannes) oli Ranskan rakastetuimpia laulajattaria ja yksi maailman tunnetuimmista chanson-tulkitsijoista[1]. Elinaikanaan hän oli Ranskassa suosionsa huipulla juuri ennen toista maailmansotaa ja sen aikana. Varsinaiseen maailmanmaineeseen Piaf nousi vasta sen jälkeen, kun oli kuollut alle 50-vuotiaana rankan elämän seurauksena[1].

Nuorena hän lauloi kaduilla sisarpuolensa Simone Berteautin kanssa, joka oli myös hänen uskottu ystävänsä. Simone kirjoitti Piafin elämäkerran Piaf – jumalani kuinka olen elänyt tämän kuoleman jälkeen. Edith Piafin tunnetuimmat laulut ovat "La vie en rose" (1944), "L'hymne à l'amour" (1949), "Milord" (1959), "Non, je ne regrette rien" (1960).

Édith Piaf koki lyhyeksi jääneessä elämässään paljon vastoinkäymisiä, mutta hänellä oli intohimo elämää ja laulamista kohtaan. Piafia on luonnehdittu taiteilijaksi, joka rakasti rakkautta, mitä ilman hän oli itse lapsena jäänyt.[1]

Hän oli hyvin pienikokoinen ja sai siksi lempinimen La Môme Piaf – "pikku varpunen".

Lapsuus ja nuoruus

Edith Gassion lapsena

Lukuisista elämäkerroista huolimatta monet tiedot ja tapahtumat Piafin elämästä jäävät arvoituksiksi. Hän syntyi nimellä Edith Giovanna Gassion Bellevillessä, Pariisissa. Tarinan mukaan hän syntyi Rue de Belleville 72:ssa, mutta syntymätodistuksen mukaan hän olisi syntynyt Tenonin sairalaassa. Hän sai nimen teloitetun brittiläisen hoitajan Edith Cavellin mukaan. Edith vietti lapsena aikoja isänsä äidin luona, joka johti bordellia Normandiassa.

Ikävuosien 3–7 välillä Piaf oli sokea ja 8–14 ikävuosien välillä hän oli kalju, hän kärsi nk. miestyyppisestä kaljuuntumisesta (Alopecia androgenetica). Hän liittyi vuonna 1929 isänsä katuakrobaattien joukkoon. Hän otti huoneen Grand Hôtel de Clermont -hotellista ja alkoi tehdä omaa uraa katulaulajana Pigallessa ja Pariisin esikaupungeissa. 16-vuotiaana hän rakastui Louis Dupontiin, ja he saivat lyhyen aikaa eläneen lapsen, tytön nimeltä Marcelle, joka kuoli vuonna 1932.[2].

Laulajaura

Édith Piaf vuonna 1951.

Piaf esiintyi Louis Lepléen yökerhossa vuonna 1935. Hänen pituudestaan on erilaisia tietoja: 137 cm tai 142 cm. Jean Cocteau kirjoitti menestysmusikaalin Le Bel Indifférent, jossa Piaf oli pääosassa.

Piaf tutustui tunnettuihin henkilöihin, kuten näyttelijä Maurice Chevalieriin ja runoilija Jacques Borgeatiin. Hän kirjoitti sanoja moniin lauluihinsa ja sovitti niitä säveltäjien kanssa ääneensä sopiviksi. Yves Montand esiintyi ensi kerran Piafin kanssa Pariisissa vuonna 1944. Piafista tuli Montandin neuvonantaja ja heillä oli rakkaussuhde.

Piaf kirjoitti laulunsa "La vie en rose" Pariisissa toisen maailmansodan aikana vuonna 1944 keskellä saksalaismiehitystä. Hän lauloi korkea-arvoisille saksalaisille One Two -kerholla ja sai maanmiestensä silmissä epäilyttävän maineen. Piafin toiminta Ranskan vastarintaliikkeessä tunnetaan nykyisin kuitenkin hyvin.

Sodan jälkeen Piaf oli esiintymiskiertueilla Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa ja tuli kansainvälisesti tunnetuksi. Hän auttoi Charles Aznavouria uran alussa ottamalla tämän mukaansa kiertueille Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Piafin suurin rakkaus oli nyrkkeilijä Marcel Cerdan, joka kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1949. Piaf oli naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen miehensä oli laulaja Jacques Pills. Hänen toinen miehensä oli 20 vuotta häntä nuorempi entinen kampaaja, 26-vuotias laulaja-näyttelijä Theo Sarapo. He avioituivat 1962. Piaf oli 1951 joutunut auto-onnettomuuteen. Hän käytti onnettomuuden aiheuttamiin kipuihin morfiinia, josta hän tuli riippuvaiseksi. [3]

Hän piti useita konsertteja Pariisin Olympia-teatterissa tammikuusta 1955 lokakuuhun 1962. Viiden konsertin nauhoitukset on talletettu levyille ja siirretty myös CD:ille, joita on jatkuvasti myynnissä. Piaf levytti viimeisen laulunsa "L'homme de Berlin" huhtikuussa 1963.[3]

Kuolema

Édith Piafin hauta Père-Lachaisen hautausmaalla.

Piaf kuoli 47-vuotiaana maksasyöpään[4] 10. lokakuuta 1963 Ranskan Rivieralla, josta hänen ruumiinsa tuotiin Pariisiin. Siellä tieto hänen kuolemastaan julkistettiin 11. lokakuuta, joka on myös hänen virallinen kuolinpäivänsä. Hänet on haudattu Père-Lachaisen hautausmaalle[5].

Pariisin katolinen arkkipiispa kielsi Piafilta oikeuden messuun, mutta hautajaissaattue veti Pariisin kaduille satojatuhansia surijoita. Hautajaisseremoniaan osallistui yli 40 000 ihailijaa. Charles Aznavourin mukaan Piafin hautajaiset olivat toisen maailmansodan jälkeen ainoa tapahtuma, joka pysäytti koko Pariisin liikenteen.[5]

Diskografia

Albumit

Piaf ei julkaissut uransa aikana yhtään albumia, mutta hänen kuolemansa jälkeen julkaistiin kokoelma-albumeita. Seuraavat nimikkeet ovat kokoelma-albumeita.

Vuosi Albumin nimi
1991 The Voice of the Sparrow: The Very Best of Édith Piaf
1994 Édith Piaf: 30th Anniversaire
1995 Édith Piaf: Her Greatest Recordings 1935–1943
1996 The Early Years: 1938–1945, Vol. 3
Hymn to Love: All Her Greatest Songs in English
1998 Gold Collection
The Rare Piaf 1950–1962
1999 La Vie en rose
2000 Montmartre Sur Seine
2002 Éternelle: The Best Of
Love and Passion
The Very Best of Édith Piaf
2005 75 Chansons
2006 48 Titres Originaux
2007 Édith Piaf: L'Intégrale/Complete 20 CD/413 Chansons

Internetin musiikkikaupoissa on saatavilla yli 80 Édith Piafin albumia.

Tunnetuimmat laulut

Vuosi Laulun nimi
1936 "Mon Légionnaire"
1940 "La Fille de Joie est Triste (L'Accordéoniste)"
1943 "Tu Es Partout"
1946 "La Vie en Rose"
"Les Trois Cloches"
1947 "Une Chanson à Trois Temps"
1950 "Hymne à l'amour"
1951 "Padam... Padam..."
1954 "Sous Le Ciel de Paris"
1956 "Les Amants d'un Jour"
"L'Homme à la Moto"
1957 "La Foule"
1958 "Mon Manège à Moi"
1959 "Milord"
1960 "Non, je ne regrette rien"
"Mon Dieu"
1962 "À Quoi Ça Sert l'Amour?"

Laulut

1925, 1930-luku

Vuosi Laulun nimi
1925 "Comme un Moineau"
1933 "Entre Saint-Ouen et Clignancourt"
1934 "L'Étranger"
1935 "Mon Apéro"
"La Java de Cézigue"
"Fais-moi Valser"
1936 "Les Mômes de la Clôche"
"Moi j'aime ça!"
"J'suis Mordue"
"Mon Légionnaire"
"Le Contrebandier"
"La Fille et le Chien"
"La Julie Jolie"
"Va Danser"
"Chand d'Habits"
"Reste"
"Les Hiboux"
"Quand Même"
"La Petite Boutique"
"Y'avait du Soleil"
"Il n'est pas Distingué"
"Les Deux Ménétriers"
"Mon Amant de la Coloniale"
"C'est toi le plus Fort"
"Le Fanion de la Légion"
"J'entends la Sirène"
"Ding, Din, Dong"
"Madeleine qu'avait du Cœur"
"Les Marins ça fait des Voyages"
"Simple comme Bonjour"
"Le Mauvais Matelot"
"Celui qui ne savait pas Pleurer"
1937 "Le Grand Voyage du Pauvre Nègre"
"Un Jeune Homme Chantait"
"Tout fout le Camp"
"Ne m'écris pas"
"Partance"
"Dans un Bouge du Vieux Port"
"Mon Cœur est au Coin d'une Rue"
1938 "С'est lui que mon Cœur a choisi"
"Paris-Méditerranée"
"La Java en Mineur"
"Browning"
"Le Chacal"
"Corrèqu'et Réguyer"
1939 "Y'en a un de Trop"
"Elle Fréquentait la Rue Pigalle"
"Le Petit Monsieur Triste"
"Les Deux Copains"
"Je n'en connais pas la Fin"

1940-luku

Vuosi Laulun nimi
1940 "Embrasse-Moi"
"On Danse sur Ma Chanson"
"Sur une Colline"
"C'est la Moindre des Choses"
"Escale"
"La Fille de Joie est Triste (L'Accordéoniste)"
1941 "Où sont-ils, mes Petits Copains?"
"C'était un Jour de Fête"
"C'est un Monsieur très Distingué"
"J'ai dansé avec l'Amour"
"L'Homme des Bars"
"Le Vagabond"
1942 "Jimmy, c'est lui"
"Un Coin tout Bleu"
"Sans y Penser"
"Un Monsieur Me Suit dans la Rue"
1943 "Tu Es Partout"
"J'ai qu'à l'regarder..."
"Le Chasseur de l'Hôtel"
"C'était une Histoire d'Amour"
"Le Brun et le Blond"
"Monsieur Saint-Pierre"
"Coup de Grisou"
"De l'Autre Côté de la Rue"
"La Demoiselle du Cinquième"
1944 "Les Deux Rengaines"
"Y'a pas d'Printemps"
"Les Histoires de Cœur"
"C'est Toujours la Même Histoire"
1945 "Le Disque Usé"
"Elle A..."
"Regarde-moi Toujours Comme Ça"
"Les Gars Qui Marchaient"
"Il Riait"
"Monsieur Ernest a réussi"
1946 "La Vie en Rose"
"Les Trois Cloches" (Les Compagnons de la chansonin kanssa)
"Dans Ma Rue"
"J'm'en Fous Pas Mal"
"C'est Merveilleux"
"Adieu Mon Cœur"
"Le Chant du Pirate"
"Céline" (Les Compagnons de la chansonin kanssa)
"Le Petit Homme"
"Le Roi a fait Battre Tambour" (Les Compagnons de la chansonin kanssa)
"Dans les Prisons de Nantes" (Les Compagnons de la chansonin kanssa)
"Mariage"
"Un Refrain Courait dans la Rue"
"Miss Otis Regrets"
1947 "C'est pour ça"
"Qu'as-tu fait John?"
"Sophie"
"Le Geste"
"Si tu partais"
"Une Chanson à Trois Temps"
"Un Homme Comme les Autres"
"Les Cloches Sonnent"
"Johnny Fedora et Alice Blue Bonnet"
"Le Rideau Tombe Avant la Fin"
"Elle Avait Son Sourire"
1948 "Monsieur Lenoble"
"Les Amants de Paris"
"Il a chanté"
"Les Vieux Bateaux"
"Il Pleut"
"Cousu de Fil Blanc"
"Amour du mois de Mai"
"Monsieur X"
1949 "Bal dans Ma Rue"
"Pour moi tout' seule"
"Pleure Pas"
"Le Prisonnier de la Tour (Si le Roi Savait ça Isabelle)"
"L'Orgue des Amoureux"
"Dany"
"Paris"

1950-luku

Vuosi Laulun nimi
1950 "Hymne à l'amour"
"Le Chevalier de Paris"
"Il fait bon t'aimer"
"La p'tite Marie"
"Tous les Amoureux Chantent"
"Il y avait"
"C'est d'la Faute à Tes Yeux"
"C'est un Gars"
"Hymn to Love"
"The Three Bells"
"Le Ciel Est Fermé"
"La Fête Continue"
"Simply a Waltz"
"La Vie en Rose" (englanninkielinen versio)
1951 "Padam... Padam..."
"Avant l'Heure"
"L'Homme Que J'aimerai"
"Du Matin Jusqu'au soir"
"Demain (Il Fera Jour)"
"C'est toi" (Eddie Constantinen kanssa)
"Rien de Rien"
"Si, Si, Si, Si" (Eddie Constantinen kanssa)
"À l'enseigne de la Fille sans Cœur"
"Télégramme"
"Une Enfant"
"Plus Bleu Que Tes Yeux"
"Le Noël de la Rue"
"La Valse de l'amour"
"La Rue aux Chansons"
"Jezebel"
"Chante-moi" (M. Jiteaun kanssa)
"Chanson de Catherine"
"Chanson Bleue"
"Je hais les Dimanches"
1952 "Au Bal de la Chance"
"Elle A Dit"
"Notre-Dame de Paris"
"Mon Ami M'A Donné"
"Je t'ai dans la Peau"
"Monsieur et Madame"
"Ça gueule ça, Madame" (Jacques Pillsin kanssa)
1953 "Bravo pour le Clown"
"Sœur Anne"
"N'y va pas Manuel"
"Les Amants de Venise"
"L'effet qu'tu m'fais"
"Johnny, tu n'es pas un Ange"
"Jean et Martine"
"Et Moi..."
"Pour Qu'elle Soit Jolie Ma Chanson" (Jacques Pillsin kanssa)
"Les Croix"
"Le Bel Indifférent"
"Heureuse"
1954 "La Goualante du Pauvre Jean"
"Enfin le Printemps"
"Retour"
"Mea Culpa"
"Ça ira"
"Avec Ce Soleil"
"L'Homme au Piano"
"Sérénade du Pavé"
"Sous Le Ciel de Paris"
"Petits Souris"
1955 "L'Accordéoniste"
"Un Grand Amour Qui S'Achève"
"Miséricorde"
"C'est à Hambourg"
"Légende"
"Le Chemin des Forains"
1956 "Heaven Have Mercy"
"One Little Man"
"Autumn Leaves"
"'Cause I Love You"
"Chante-moi" (englanninkielinen versio)
"Don't Cry"
"I Shouldn't Care"
"My Lost Melody"
"Avant Nous"
"Et Pourtant"
"Marie la Française"
"Les Amants d'un Jour"
"L'Homme à la Moto"
"Soudain Une Vallée"
"Une Dame"
"Toi Qui Sais"
1957 "La Foule"
"Les Prisons du Roy"
"Opinion Publique"
"Salle d'Attente"
"Les Grognards"
"Comme moi"
1958 "C'est un Homme Terrible"
"Je me souviens d'une Chanson"
"Je Sais Comment"
"Tatave"
"Les Orgues de Barbarie"
"Eden Blues"
"Le Gitan et la Fille"
"Fais Comme Si"
"Le Ballet des Cœurs"
"Les Amants de Demain"
"Les Neiges de Finlande"
"Tant qu'il y aura des Jours"
"Un Étranger"
"Mon Manège à Moi"
"La vida en rosa" (espanjankielinen versio "La Vie en rosesta")
1959 "Milord"
"T'es beau, tu sais"

1960-luku

Vuosi Laulun nimi
1960 "Non, je ne regrette rien"
"La Vie, l'Amour"
"Rue de Siam"
"Jean l'Espagnol"
"La Belle Histoire d'Amour"
"La Ville Inconnue"
"Non, la Vie n'est pas Triste"
"Kiosque à Journaux"
"Le Métro de Paris"
"Cri du Cœur"
"Les Blouses Blanches"
"Les Flons-Flons du Bal"
"Les Mots d'Amour"
"T'es l'Homme qu'il me faut"
"Mon Dieu"
"Boulevard du Crime"
"C'est l'Amour"
"Des Histories"
"Ouragan"
"Je Suis à Toi"
"Les Amants Merveilleux"
"Je m'imagine"
"Jérusalem"
"Le Vieux Piano"
1961 "C'est Peut-Être Ça"
"Les Bleuets d'Azur"
"Quand Tu Dors"
"Mon Vieux Lucien"
"Le Dénicheur"
"J'n'attends Plus Rien"
"J'en ai passé des Nuits"
"Exodus"
"Faut Pas Qu'Il Se Figure"
"Les Amants" (Charles Dumontin kanssa)
"No Regrets"
"Le Billard Électrique"
"Marie-Trottoir"
"Qu'il était triste cet Anglais"
"Toujours Aimer"
"Mon Dieu" (englanninkielinen versio)
"Le Bruit des Villes"
"Dans Leur Baiser"
1962 "À Quoi Ça Sert L'Amour?"
"Le Droit d'Aimer"
"À Quoi Ça Sert L'Amour?" (Théo Sarapon kanssa)
"Fallait-il"
"Une Valse"
"Inconnu Excepté de Dieu" (Charles Dumontin kanssa)
"Quatorze Juillet"
"Les Amants de Teruel" (Míkis Theodorákisin ja Jacques Planten kanssa)
"Roulez Tambours"
"Musique à Tout Va"
"Le Rendez-Vous"
"Toi, Tu l'Entends Pas!"
"Carmen's Story"
"On Cherche un Auguste"
"Ça Fait Drôle"
"Emporte-Moi"
"Polichinelle"
"Le Petit Brouillard (Un Petit Brouillard)"
"Le Diable de la Bastille"
"Elle Chantait" (Théo Sarapon kanssa)
1963 "C'était pas moi"
"Le Chant d'Amour"
"Tiens, V'là un Marin"
"J'en ai tant vu"
"Traqué"
"Les Gens"
"Margot Cœur Gros"
"Monsieur Incognito"
"Un Dimanche à Londres"
"L'Homme de Berlin" (hänen viimeinen levytys)

Filmografia

Elokuvat

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1936 Synti La garçonne Laulaja
1941 Montmartre-sur-Seine Lily
1946 Étoile sans lumière Madeleine
1948 Neuf garçons, un cœur Christine
1951 Paris chante toujours! Omana itsenään
1953 Boum sur Paris Omana itsenään
1954 Kevytmielinen Versailles Si Versailles m'était conté Tyttö väkijoukossa
Ranskalainen Cancan French Cancan Eugénie Buffet
1958 Música de siempre
1959 Les amants de demain Simone

Televisio

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Jakson nimi Rooli
1950 Showtime, U.S.A. "Episode #1.4" Omana itsenään
1952 Toast of the Town "Episode #6.2"
"Episode #6.10"
1955 "Episode #9.8"
1956 "Episode #9.24"
"Episode #10.1"
1959 "Episode #12.19"
"Episode #12.37"
"Episode #12.52"
1961 Discorama Discorama "Episode dated 20 January 1961"

Teatteri

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1940 Le Bel Indifférent

Elokuva

Piafin elämästä kertova elokuva Pariisin varpunen – Edith Piaf (La Vie En Rose) sai maailman ensi-iltansa 8. helmikuuta 2007. Suomen ensi-ilta oli 30. maaliskuuta 2007. Elokuvan on ohjannut Olivier Dahan, ja Piafin roolissa nähdään Marion Cotillard, josta Cotillard voitti parhaan naisnäyttelijän Oscar-palkinnon 2008.

Lähteet

  1. a b c Marja Welin: Piaf rakasti rakkautta. Uutispäivä Demari, 8.4.2009, s. 18.
  2. [1]
  3. a b Kelly Wittmann: Edith Biaf: Little Sparrow gadflyonline.com. Viitattu 24.3.2011. (englanniksi)
  4. French-linguistics.co.uk
  5. a b Biography Edithbiaf.com. Viitattu 24.3.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Malline:Link FA

Malline:Link FA