Sensuuri

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 16. joulukuuta 2015 kello 16.38 käyttäjän Dmitri 152 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee julkaisujen ennakkotarkastusta. Sensuuri on myös yhtye.
Sensuuritoimisto Japanissa vuonna 1938.

Sensuuria on kaikki toiminta, jonka tarkoitus on osittain tai kokonaan vaikeuttaa, rajoittaa tai estää mielipiteen, teorian ja tiedon vapaata kulkua ja leviämistä missä tahansa suullisessa, kirjallisessa tai muussa julkisessa lähteessä kuten mediassa, internetissä tai julkisella paikalla. Sananvapaus on ideologisessa merkityksessä sensuurin vastakohta. Sensuuria voivat toteuttaa mediat, organsiaatiot, tahot, korporaatiot tai yksityiset henkilöt. Sensuurille on erilaisia perusteita, kuten "yleinen mielipide", organisaation tai tahon vakaumus, ns. epämielekäs puheenaihe tai henkilökohtainen vakaumus. Sensuurin kuten propagandankin tarkoitus on manipuloida tietoa sen kulkua ja siten hallita ja ohjailla mielipiteitä ja sitä kautta ihmismassoja.

Valtiollinen sensuuri

Valtion tai sen viranomaisten suorittamaa suullisten tai kuvallisten esitysten tarkastutsta, jonka läpäisy on edellytys julkaisun levitykselle tai julkiselle esittämiselle, kutsutaan valtiolliseksi sensuuriksi[1][2] Yleis- tai puhekielessä sensuurilla voidaan tarkoittaa myös jonkin tietyn tekstin, kuvan tai vastaavan jättämistä julkaisematta.[2]

Euroopassa sensuuri yleistyi kirjapainotaidon myötä, ja ensimmäisenä sen otti käyttöön katolinen kirkko. Sen jälkeen myös valtiovalta otti käyttöön ennakkotarkastusjärjestelmän hallitsijoiden kannalta epämieluisten ajatusten ilmaisun estämiseksi. Sensuuria myös vastustettiin valistuneissa piireissä. Englannissa ennakkosensuuri poistettiin jo vuonna 1695.[3] Valtiollinen sensuuri perustuu tavallisesti historiallisiin ja polittiisiin tapahtumiin ja tekijöihin. Esimerkiksi Natsisymboliikka tai Natsiaikainen tervehtimisele on nykypäivänä kielletty tai rajoitettu useissa maissa, myös sakko- tai muunlaisen rangaistuksen uhalla.

Yleinen mielipide sensuurina

"Yleinen mielipide" tai "yleinen konsensus"- termiejä voidaan soveltaa sensuurin keinona. Mielipidettä tai teoriaa voidaan pitää vähäpätöisenä, sen levittämistä vaikeuttaa tai estää ja sen edustajaa vähätellä, sen nimissä, että se ei edusta ns. "yleistä mielipidettä". Tässä "Yleisen mielipiteen" tai "yleisen konsensuksen" termien käyttö ei perustu kyselyihin, eikä tutkimukseen vaan organisaation tai henkilön omaan agendaan tai käsitykseen yleisestä mielipiteestä tai propagandan ja sensuurin keinoin keinotekoisesti luotuun massamielipiteeseen. "Salaliittoteoriat" ovat yksi tunnetuimpia poliittiseen korrektiuteen perustuvista sensuurin tyypeistä. Pelkällä sanalla "salaliittoteoria" voidaan näennäisesti vähentää vastapuolen mielipiteen tai teorian uskottavuutta ja koko puheenaiheen merkitystä ilman, että se perustuu faktoihin.

Hallitukset ja tai suuret informaation omistamiseen pohjautuvat korporaatiot voivat propagandan ja sensuurin keinoin myös muodostaa pitkällä aikajänteellä omia ns. "yleisiä mielipiteitä" eli dogmeja, joita voi sitten soveltaa sensuuriin tai muuhun tarkoitukseen. Poliittisia tabuja eli puheenaiheita, joista ei ole ns. "mielekästä" puhua sensuroidaan pohjautuen teoreettiseen "mielekkyyteen". Historiallisesti useat maat ovat enemmän tai vähemmän syyllistyneet historiallisten faktojen muokkaamiseen omaksi poliittiseksi edukseen. Eriävät käsitykset historiallisista faktoista näkyvät mm. koulutuksessa ja historian ymmärryksessä. Moni historiallinen fakta on myös kiistanalainen ja näin ollen voi joutua sensuurin kohteeksi maa- ja mediakohtaisesti. Esimerkiksi mikä toisessa maassa on "yleinen mielipide" voi sen vastakohta olla toisessa maassa vastaavasti "yleinen mielipide", mikä ei kuitenkaan tarkoita, että kumpikaan mielipide olisi välttämättä historiallinen fakta.

Myös terrorismi liittyy olennaisesti sensuuriin. Jos hallituksen keinotekoisesti muodostetun yleisen mielipiteen vastustaja yrittää levittää omaa eriävää mielipidettään ja siten vahingoittaa hallituksen uskottavuutta, voi tämä hallitus määritellä tälläisen ihmisen terroristiksi ja hallituksen viholliseksi. Tästä tunnetuin esimerkki on Edward Snowdenin tapaus, jossa USA luokitteli hänet terroristiksi ja etsintäkuulutetuksi, kun hän vuoti USA:n hallituksen suorittaman laittoman internet tietoliikenteen salakuuntelun julkisuuteen. Keinotekoinen yleinen mielipide oli, että USA ei kerää laittomasti internet tietoliikennetietoja.

Itsesensuuri

Pääartikkeli: Itsesensuuri

Itsesensuurissa kustantamot rajoittavat itse toimintaansa. Sanalla viitataan myös pidättymiseen sellaisten ajatusten ilmaisemisesta, joita pidetään valtion kannalta arkaluonteisina.[4] Laajempi itsesensuurin määritelmä on omien tekojen tai lausuntojen rajoittaminen välttyäkseen muiden loukkaamiselta tai ärsyttämiseltä ilman, että tätä olisi virallisesti ilmoitettu välttämättömäksi.[5]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ ”(1) sensuuri: painatteiden, elokuvien tms. (ennakko)tarkastus” Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. ↑ a b Iso sivistyssanakirja. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30879-X.
  3. ↑ Suomalainen tietosanakirja 7, reun–tamm. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4478-8.
  4. ↑ Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  5. ↑ Cambridge Advanced Learner's Dictionary Cambridge University Press. Viitattu 10.6.2010. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sensuuri&oldid=15397925”