Carol Vadnais
| Carol Vadnais | |
|---|---|
 Vadnais vuonna 1978 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. syyskuuta 1945 Montréal, Quebec |
| Kuollut | 31. elokuuta 2014 (68 vuotta) Laval, Quebec |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 84 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1966–1983 |
| Seurat |
Montréal Canadiens (NHL) Houston Apollos (CHL) Oakland Seals (NHL) California Golden Seals (NHL) Boston Bruins (NHL) New York Rangers (NHL) New Jersey Devils (NHL) |
| Valmennusura | |
| Vuodet | 1983 – 1987 |
| Seurat |
New York Rangers (83–85) Verdun Jr. Canadiens (85–87) |
| Stanley Cup | ||
|---|---|---|
|
Montréal Canadiens | 1968 |
|
|
Boston Bruins | 1972 |
Carol Marcel Vadnais (25. syyskuuta 1945 Montréal, Quebec – 31. elokuuta 2014 Laval, Quebec) oli kanadalainen jääkiekkoilija. Vadnais voitti urallaan kahdesti Stanley Cupin, valittiin kuusi kertaa NHL:n tähdistöotteluun ja pelasi yli tuhat NHL:n runkosarjaottelua.[1][2] Puolustajana pelannut Vadnais muistetaan parhaiten hänen peliajoistaan New York Rangersissa 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa.[3]
Vadnais kuoli elokuussa 2014, 68-vuotiaana.[4]
Ura
Junioriura
Vadnais pelasi aluksi hyökkääjän paikalla, mutta siirtyi viimeisenä juniorikautenaan puolustajaksi. Juniorina Vadnais pelasi kotikaupunkinsa Montréalin seuroissa. Kaudella 1963–1964 Vadnais teki Montréal N.D.G. Monarchsin riveissä 88 tehopistettä 44 pelaamassaan ottelussa. Seuraavat kaksi kautta Vadnais pelasi Ontario Hockey Associationin junioriliigassa, edustaen Montréal Jr. Canadiensia. Kahden kauden aikana Vadnais pelasi 104 ottelua, joissa syntyi 48 tehopistettä.[1][2]
Syksyllä 1966 Vadnais oli mukana Montréal Canadiensin leirillä ja sai leirin päätteeksi paikan joukkueen NHL-kokoonpanosta.[1]
NHL-ura alkaa: Montréal 1966–1968
1966–1967 oli Vadnaisin ensimmäinen kausi NHL:ssä, juurikin Canadiensin riveissä. Kaudella Vadnais ehti pelata yksitoista ottelua. Ensimmäisen ottelunsa Vadnais pelasi 26. helmikuuta 1967 Chicago Black Hawksia vastaan Chicago Stadiumilla.[5] Suurin osa kaudesta kului Canadiensin farmijoukkueen, Houston Apollosin, riveissä Central Hockey Leaguessa. Canadiensin riveissä Vadnais pääsi pelaamaan myös yhden pudotuspeliottelun.[1][2]
Kaudella 1967–1968 Vadnais pelasi jo 31 NHL-ottelua, tehden myös uransa avausmaalin. Suurin osa kaudesta kului kuitenkin taas Houstonissa, missä Vadnais pelasi 36 ottelua tehden 26 tehopistettä. Vadnais sai jälleen pelata yhden pudotuspeliottelun.[2] Canadiens voitti Stanley Cupin, joten myös Vadnais merkittiin historiankirjoihin Cupin voittaneena pelaajana.[1]
Nousukiito: Oakland 1968–1972
Vuoden 1968 Intraleague Draftissa 12. kesäkuuta 1968 toista kautta NHL:ssä pelannut Oakland Seals nappasi Vadnaisin joukkueeseen.[6] Vadnaisin tullessa joukkueeseen Oakland nousi divisioonan jumbopaikalta divisioonan toiseksi. Vadnais teki joukkueen puolustajista eniten maaleja ja pisteitä, mutta otti myös koko joukkueesta eniten jäähyjä. Vadnaisin tehotilasto oli myös surkea, sillä ainoastaan Bert Marshallin teholukema oli huonompi: Vadnaisin oli -18, kun Marshallin oli -24.[7] Vadnais valittiin myös kauden 1968–1969 tähdistöotteluun.[1][2]
Vadnais uusi kaudella 1969–1970 maali- ja piste-ennätyksensä, kun hän teki 76:ssa ottelussa 24 maalia ja antoi 20 maalisyöttöä. Maaliennätys pysyi voimassa koko Vadnaisin uran. Vadnais voitti koko joukkueen maalipörssin ja oli pistepörssinkin kolmas. Teholukema oli kuitenkin jälleen pahasti miinuksella, nyt lukema oli -24. Hän voitti myös sisäisen jäähypörssin ylivoimaisesti, kun hän kärsi 212 rangaistusminuuttia. Kyseessä oli Vadnaisin yhden kauden ennätys. Koko liigan jäähypörssin voitti Chicago Blackhawksin puolustaja Keith Magnuson, joka keräsi vain yhden minuutin enemmän rangaistuksia.[8][9] Vadnais valittiin jälleen tähdistöotteluun.[1][2]
Kaudeksi 1970–1971 joukkueen nimi muuttui muotoon California Golden Seals. Vadnais pelasi ainoastaan 42 ottelua koko kaudella: hän ei enää urallaan pelannut niin vähän yhdellä kaudella. Vadnais oli silti joukkueen toiseksi tehokkain puolustaja, kun 36 ottelua enemmän pelannut Ron Stackhouse onnistui tekemään kuusi pistettä enemmän.[10]
Vadnaisin viimeiseksi kaudeksi Oaklandissa jäi kausi 1971–1972. Vadnais ehti pelata Golden Sealsissa 52 ottelua, kunnes 23. huhtikuuta 1972 Golden Seals vaihtoi Vadnaisin Boston Bruinsiin. Vadnaisin kanssa Bostoniin matkusti Don O'Donoghue ja Golden Seals sai vaihdossa Reggie Leachin, Rick Smithin sekä Bob Stewartin.[1][2] Vadnaisin perässä oli myös Montréal, joka osallistui tarjouskilpailuun saadakseen hänet takaisin kotikaupunkiinsa.[1] Tynkäkaudellaan Vadnais voitti jälleen joukkueen sisäisen puolustajien maalipörssin, pistepörssissä edelle ehti ainoastaan Dick Redmond.[11]
Toinen Stanley Cup: Boston 1972–1975
Vadnais ehti pelata ensimmäisellä Boston-kaudellaan vain 16 ottelua seurassa. Bostonissa pelaamiensa otteluiden tehotilasto oli kuitenkin +2. Pudotuspeleissä Vadnais pelasi kaikki Bruinsin ottelut, keräten 15 ottelussa tehot 0+2. Puolustaja Bobby Orr keräsi yhtä monessa ottelussa tehot 5+19.[12] Vadnais pelasi myös tähdistöottelussa.[1][2]
Vadnaisin ensimmäinen kokonainen kausi Bostonissa oli kausi 1972–1973, joka toi Vadnaisille 78:ssa ottelussa 31 pistettä. Orr teki kaudella 101 pistettä, mutta Vadnais oli toiseksi tehokkain puolustaja. Vadnaisin tehotilasto näytti +21 ja hän voitti sisäisen jäähypörssin.[13]
Kaudella 1973–1974 Vadnais oli jälleen Orrin jälkeen tehokkain puolustaja ja voitti sisäisen jäähypörssin. Pudotuspeleissä Vadnais teki 13 tehopistettä, mikä jäi hänen uransa ennätykseksi.[14] Vadnais teki uuden piste-ennätyksensä ja myös teholukema +35 oli ennätyksellinen. Bruins eteni Stanley Cup -finaaliin, mutta hävisi sen Philadelphia Flyersille.[15]
Seuraavalla kaudella, 1974–1975, Vadnais teki uransa piste-ennätyksen. 79 ottelua, joissa syntyi 18 maalia ja 56 syöttöä eli 74 tehopistettä.[1][2] Orr voitti Bruinsin pistepörssin, mutta hänen ja Vadnaisin väliin mahtui vain kolme hyökkääjää: Phil Esposito, Johnny Bucyk ja Gregg Sheppard.[16]
Vadnais aloitti kauden 1975–1976 Bruinsissa. Hän ehti pelata kuitenkin vain 12 ottelua, kunnes 7. marraskuuta 1975 Vadnais oli mukana laajaa huomiota saaneessa kaupassa. Vadnais ja hyökkääjä Phil Esposito kaupattiin New York Rangersiin. Boston sai vaihtokaupassa Brad Parkin, Jean Ratellen ja Joe Zanussin.[1][2] Park oli Rangersin kapteeni, tähtipuolustaja ja suosittu myös fanien keskuudessa. Vadnaisin omien sanojen mukaan hänen suosionsa riippui täysin joukkueen menestyksestä.[3]
Viimeinen Stanley Cup -esiintyminen: New York 1975–1982
Kaudella 1975–1976 Vadnais pelasi Rangersissa 64 ottelua, joissa hän teki 50 pistettä. Vadnaisin teholukema palasi negatiiviseksi ensimmäistä kertaa sitten kauden 1971–1972, jolloin hän pelasi Oaklandissa.[1][2] Vadnais oli Rangersin tehokkain puolustaja ja jäähykuningas.[17]
Vadnais oli Rangersin tehokkain puolustaja myös kaudella 1976–1977. Lähimmäksi häntä päästivät Ron Greschner ja Mike McEwen. Greschner teki pisteen ja McEwen viisi pistettä vähemmän. Puolustajista ainoastaan McEwenin teholukema oli Vadnaisia huonompi.[18]
Kaudesta 1977–1978 alkoi Rangersin viiden pudotuspelikevään mittainen putki. Vadnais menetti Rangersin tehokkaimman puolustajan paikan Greschnerille ja Vadnaisin tehotilaston lukema -25 oli koko joukkueen huonoin.[19] Pudotuspeleissä Rangersin tie katkesi ensimmäisellä kierroksella tappioon Buffalo Sabresille.[20] Vadnais pelasi tähdistöottelussa viimeistä kertaa urallaan.[1][2]
1978–1979 oli Vadnaisin uran viimeinen yli 40 pisteen kausi. Tehotilasto sen sijaan palasi positiivisen puolelle, luvun ollessa +14.[1][2] Pudotuspeleissä Rangers ylsi aina Stanley Cup -finaaliin, mutta mestariksi nousi Vadnaisin ensimmäinen NHL-seura, Montréal Canadiens.[21] Vadnais teki pudotuspeleissä 11 tehopistettä, ollen samoissa pistemäärissä McEwenin ja Greschnerin kanssa.[22]
Kausilla 1979–1980 ja 1980–1981 Vadnais teki ainoastaan 23 pistettä. Kyseessä olivat pisteiden valoissa huonoimmat kaudet sitten kauden 1967–1968, jolloin hän pelasi Montréalissa vain 31 ottelua. Pudotuspeleissäkään Vadnais ei tehnyt edelliskauden pisteitä: vuoden 1980 pudotuspeleissä hän teki kolme ja vuoden 1981 pudotuspeleissä neljä pistettä.[1][2] Vuoden 1980 pudotuspeleissä Rangers toisella kierroksella Philadelphiaa vastaan ja vuonna 1981 kolmannella kierroksella tulevaa mestaria New York Islandersia vastaan.[23][24]
Vadnais pelasi uransa tuhannen ottelun vuonna 1981, ollen 44. pelaaja joka ylsi kyseiseen saavutukseen.[5]
Viimeisellä Rangers-kaudellaan, 1981–1982, Vadnais onnistui tekemään ainoastaan 11 pistettä ja kymmenessä pudotuspeliottelussa vain yhden maalin. Pudotuspelit päättyivät Rangersin osalta tappioon toisella kierroksella Islandersia vastaan. Kyseessä oli Vadnaisin viimeiset NHL-pudotuspelit.[1][2][25] Varsinkin kauden alussa Vadnais sai vähän peliaikaa: päävalmentaja Herb Brooks ei ollut tyytyväinen Vadnaisin kuntoon (Vadnaisin rasvaprosentti oli joukkueen isoin) eikä siihen, että hänellä oli tapana otteluiden jälkeen polttaa iso sikari. Kauden kahdeksasta ensimmäisestä pelistä Vadnais pelasi vain kaksi.[5]
Rangers laittoi Vadnaisin waiwers-listalle ennen kauden 1982–1983 alkua.[1]
Uran loppu: New Jersey 1982–1983
4. lokakuuta 1982 New Jersey Devils poimi Vadnaisin waiwers-listalta. Vadnais ei kuitenkaan sopinut Devilsin pelityyliin: 51 ottelussa Vadnais teki vain yhdeksän tehopistettä ja hänen tehotilastonsa oli -32, mikä oli hänen uransa surkein lukema. Vadnais päätti pelaajauransa kyseiseen kauteen, pelattuaan NHL:ssä 1 087 runkosarjaottelua tehoin 169+418=587 ja 106 pudotuspeliottelua tehoin 10+40=50.[1][2]
Peliuran jälkeen
Vadnais aloitti valmentajan työt heti peliuransa päätyttyä. Hän toimi Rangersin apulaisvalmentajana 1983–1984 ja 1984–1985. Toimittuaan nämä kaksi kautta seurassa, hän siirtyi Ligue de hockey junior majeur du Québec -liigan Verdun Jr. Canadiensin päävalmentajaksi. Tässä toimessa hän oli myös kaksi kautta, päättäen valmentajauransa vuonna 1987.[26] Myöhemmin hän toimi myös seuran General Managerina ja loppuvuosinaan kiinteistönvälittäjänä Montréalin esikaupungissa Lavalissa.[5]
Maajoukkueessa
Vadnais edusti kymmenen ottelun verran Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta, kun hän pelasi vuoden 1977 maailmanmestaruuskilpailuissa. Kymmessä ottelussa Vadnais teki neljä tehopistettä. Vadnais oli nimetty myös vuoden 1976 Kanada-cup turnaukseen, mutta hän ei pelannut peliäkään.[1][2]
Pelityyli ja yksityiselämä
Vadnais oli niin sanottu hyökkäävä puolustaja. Häntä kehuttiin nopeaksi luistelijaksi sekä hyväksi kiekonkäsittelijäksi.[1] Vadnaisin pelintekotaitoja on myös kehuttu, silloin kuin hän rohkeasti lähti mukaan hyökkäyksiin.[5]
Vadnaisin vaimo Raymonde kuoli syöpään vuonna 2004. Heillä oli yksi tytär, Michele. Michele ehti synnyttää Vadnaisille kaksi lastenlasta.[3] Carol Vadnais kuoli 1. elokuuta 2014. Vadnaisin entinen joukkuekaveri ja pitkäaikainen ystävä Serge Savard kertoi Vadnaisin kuolleen syöpään.[4]
Vuonna 2009 Vadnais kertoi, ettei ole koskaan ottanut pois vuonna 1968 Montréalin kanssa saamaansa Stanley Cup -sormusta. Sen sijaan Bostonin kanssa saatua sormusta hän ei pitänyt lainkaan, koska se on liian iso.[3]
Ongelmat virkavallan kanssa
| ” | Odotellessani pankissa [todistajaa], mietin itsekseni 'mitä jos joku ajattelee sen olleen minä?' | ” |
– Vadnais kommentoi pankkiryöstöepäilyään.[5] | ||
Kauden 1972–1973 aikana Vadnais pidätettiin kahdesti Philadelphiassa. Ensimmäinen tapaus sattui joulukuussa 1972 kesken ottelun, kun Vadnais joutui kahnaukseen katsojan kanssa. Vadnaisin istuessa jäähypenkillä katsoja nojasi pleksin yli huutaakseen Vadnaisille. Vadnais huitaisi mailallaan katsojaa pois, mutta katsoja tarttuikin mailaan. Vadnais repäisi mailansa vapaaksi ja löi katsojaa. Vadnais oli ottelun jälkeen puolitoista tuntia kuulusteltavana, mutta häntä vastaan ei nostettu syytettä. Helmikuussa 1973 Poliisi pidätti Vadnaisin epäilleen häntä pankkiryöstöstä. Pidätyksen taustalla oli kuitenkin sekaannus, joten Vadnais päästettiin vapaaksi.[1][2][5]
Toimiessaan Verdun Jr. Canadiensin General Managerina Vadnais ajautui tappeluun vastustajajoukkueen pelaajascoutin kanssa. Vadnais tarrasi miehen olkapäihin, heilutti häntä ja lopulta löi hänet maahan.[5]
Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1966–1967 | Montreal Canadiens | NHL | 11 | 0 | 3 | 3 | 35 | 1 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||||||||||||||||
| Houston Apollos | CHL | 21 | 5 | 5 | 10 | 56 | ||||||||||||||||||||||
| 1967–1968 | Montreal Canadiens | NHL | 31 | 1 | 1 | 2 | 31 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 
| |||||||||||||||
| Houston Apollos | CHL | 36 | 5 | 21 | 26 | 178 | ||||||||||||||||||||||
| 1968–1969 | Oakland Seals | NHL | 76 | 15 | 27 | 42 | 151 | 7 | 1 | 4 | 5 | 10 | ||||||||||||||||
| 1969–1970 | Oakland Seals | NHL | 76 | 24 | 20 | 44 | 212 | 4 | 2 | 1 | 3 | 15 | ||||||||||||||||
| 1970–1971 | California Golden Seals | NHL | 42 | 10 | 16 | 26 | 91 | |||||||||||||||||||||
| 1971–1972 | California Golden Seals | NHL | 52 | 14 | 20 | 34 | 106 | |||||||||||||||||||||
| Boston Bruins | NHL | 16 | 6 | 4 | 10 | 37 | 15 | 0 | 2 | 2 | 43 |
| ||||||||||||||||
| 1972–1973 | Boston Bruins | NHL | 78 | 7 | 24 | 31 | 127 | 5 | 0 | 0 | 0 | 8 | ||||||||||||||||
| 1973–1974 | Boston Bruins | NHL | 78 | 16 | 43 | 59 | 123 | 16 | 1 | 12 | 13 | 42 | ||||||||||||||||
| 1974–1975 | Boston Bruins | NHL | 79 | 18 | 56 | 74 | 129 | 10 | 3 | 1 | 5 | 6 | ||||||||||||||||
| 1975–1976 | Boston Bruins | NHL | 12 | 2 | 5 | 7 | 17 | |||||||||||||||||||||
| New York Rangers | NHL | 64 | 20 | 30 | 50 | 104 | ||||||||||||||||||||||
| 1976–1977 | New York Rangers | NHL | 74 | 11 | 37 | 48 | 131 | MM | 10 | 3 | 1 | 4 | 33 | |||||||||||||||
| 1977–1978 | New York Rangers | NHL | 80 | 6 | 40 | 46 | 115 | 3 | 0 | 2 | 2 | 16 | ||||||||||||||||
| 1978–1979 | New York Rangers | NHL | 77 | 8 | 37 | 45 | 86 | 18 | 2 | 9 | 11 | 13 | ||||||||||||||||
| 1979–1980 | New York Rangers | NHL | 66 | 3 | 20 | 23 | 118 | 9 | 1 | 2 | 3 | 6 | ||||||||||||||||
| 1980–1981 | New York Rangers | NHL | 74 | 3 | 20 | 23 | 91 | 14 | 1 | 3 | 4 | 26 | ||||||||||||||||
| 1981–1982 | New York Rangers | NHL | 50 | 5 | 6 | 11 | 45 | 10 | 1 | 0 | 1 | 4 | ||||||||||||||||
| 1982–1983 | New Jersey Devils | NHL | 51 | 2 | 7 | 9 | 64 | |||||||||||||||||||||
| 17 kautta | Yhteensä | NHL | 1 087 | 169 | 418 | 587 | 1 813 | 106 | 10 | 40 | 50 | 185 | ||||||||||||||||
Lähteet
- Carol Vadnais Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- Carol Vadnais Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Legends of Hockey, Viitattu 29.9.2014
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r EliteProspects, Viitattu 29.9.2014
- ↑ a b c d Goldstein, Richard: Carol Vadnais, All-Star and Stalwart on the Rangers, Dies at 68 nytimes.com. 1.9.2014. The New York Times Company. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Former NHL defenceman Carol Vadnais dies montrealgazette.com. 2.9.2014. Postmedia Network Inc.. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Hawthorn, Tom: Benched – Carol Vadnais benchedathletes.wordpress.com. 1.9.2014. Hawthorn, Tom. Viitattu 3.10.2014. (englanniksi)
- ↑ 1968 NHL Intraleague Draft hockeydb.com. hockeyDB.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Oakland Seals - Season Stats - 1968/1969 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Oakland Seals - Season Stats - 1969/1970 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ NHL - Player Stats - 1969/1970 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ California Golden Seals - Season Stats - 1970/1971 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ California Golden Seals - Season Stats - 1971/1972 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Boston Bruins - Season Stats - 1971/1972 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Boston Bruins - Season Stats - 1972/1973 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Boston Bruins - Season Stats - 1973/1974 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ 1974 NHL Stanley Cup Playoffs Summary hockey-reference.com. Sports Reference LLC.. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Boston Bruins - Season Stats - 1974/1975 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ New York Rangers - Season Stats - 1975/1976 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ New York Rangers - Season Stats - 1976/1977 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ New York Rangers - Season Stats - 1977/1978 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ 1978 NHL Stanley Cup Playoffs Summary hockey-reference.com. Sports Reference LLC.. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
- ↑ 1979 NHL Stanley Cup Playoffs Summary hockey-reference.com. Sports Reference LLC.. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
- ↑ New York Rangers - Season Stats - 1978/1979 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
- ↑ 1980 NHL Stanley Cup Playoffs Summary hockey-reference.com. Sports Reference LLC.. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
- ↑ 1981 NHL Stanley Cup Playoffs Summary hockey-reference.com. Sports Reference LLC.. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
- ↑ 1983 NHL Stanley Cup Playoffs Summary hockey-reference.com. Sports Reference LLC.. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Staff Profile: Carol Vadnais eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)