Kärppä

Malline:Taksonomian alku Malline:Taksonomian kuva Malline:Taksonomian luokitus Malline:Taksonomian kunta Malline:Taksonomian pääjakso Malline:Taksonomian luokka Malline:Taksonomian lahko Malline:Taksonomian heimo Malline:Taksonomian suku Malline:Taksonomian laji Malline:Taksonomian luokituksen loppu Malline:Taksonomian loppu Kärppä (Mustela erminea) on näätäeläimiin kuuluva pienikokoinen petoeläin. Se on ollut haluttu turkiseläin varsinkin hallitsijoiden keskuudessa, koska sen nahasta tehty viitta on ollut korkeimpia hallitsijan tunnusmerkkejä.

Levinneisyys

Kärppiä esiintyy koko Pohjolan alueella aina pieniä saaria myöten, jonne ne ovat selviytyneet jäitä pitkin. Itse asiassa kärppärotuja arvellaan olevan kymmeniä, ja niitä tavataan kaikilla Pohjoisen pallonpuoliskon mantereilla jopa Pohjois-Afrikkaa ja Pohjois-Amerikkaa myöten. Suomessa kärppä on levittäytynyt joka puolelle. Se viihtyy siellä, missä sen pääravintoa, pikkujyrsijöitä, on saatavilla. On kuitenkin todettu sen välttelevän synkimpiä saloseutuja. Kärppiä voi tavata myös asutusalueiden tuntumassa ja ne voivatkin mennä sisään vajoihin ja ulkorakennuksiin tai jopa asustaa talojen terassien alla.

Elintavat

Toisin kuin monet muut petoeläimet, kärppä ei ole yöeläin. Syynä tähän on ruoantarve. Se ei voi olla pitkiä aikoja ilman ruokaa, joten sillä on vuorokaudessa useampia muutaman tunnin lepojaksoja. Aktiivinen se on 4–6 tuntia vuorokaudessa.

Liikkeiltään kärppä on vikkelä. Se liikkuu aaltomaisesti siksak-hyppyjä tehden. Välillä se katoaa kasvillisuuteen tai maakoloon, mutta ilmestyy hetken kuluttua näkyviin. Nähdäkseen paremmin kärppä pysähtyy välillä paikoilleen ja nousee takajaloilleen. Kärpän uteliaasta vilkkaudesta onkin kansan suussa tullut yleinen käsite. Metsänkävijät kertovat, kuinka yksi ainoa kärppä vaikuttaa vilahtelevan esiin yhtä aikaa eri puolilta näköpiiriä. Kiipeäminen ja pienet vesiesteet eivät kärpän liikkumista estä, sillä se on varsin sukkela kiipeilijä ja uimari.

Liikkumisalue riippuu vahvasti ravinnon määrästä. Talvisin hyvissä ravinto-olosuhteissa naaras selviää muutaman hehtaarin alueella, mutta uroksella alue on pari–kolme kertaa suurempi. Muissa paikoissa elinpiiri voi olla parisataa hehtaaria.

Lepopaikaksi kelpaa mikä tahansa suojaa tarjoava kolo, röykkiö tai kanto. Vanhat saaliseläinten kolot voivat olla vuorattuja karvoilla ja höyhenillä, ja tällaiseen koloon kärppä tekee poikaset.

Kärpät ovat yksineläjiä eivätkä ne siedä toista saman sukupuolen edustajaa reviirillään. Uroksen reviirillä voi kuitenkin olla useampia naaraita. Reviirin puolustamiseen on harvoin tarvetta, mutta sitä on merkittävä tiuhaan ulosteella, virtsalla ja hännän tyvessä olevien rauhasten eritteellä. Sen lisäksi kärppä merkkaa reviiriään hieromalla itseään kasvillisuuteen.

Koko ja ulkonäkö

Petoeläimistä lumikko on pienin, mutta kärppä tulee heti toisena ja nämä kaksi sekoitetaankin usein toisiinsa. Häntä on paras tuntomerkki näiden kahden välillä. Kärpän häntä on kolmasosa ruumiin pituudesta ja sen päässä on pitkiä mustia karvoja. Lumikolla häntä on lyhyempi eikä sillä ole mustaa hännänpäätä. Uroskärpän ruumis on 23–27 cm ja naaraan 18–22 cm pitkä, ja hännän pituus on 7–10 cm. Painoltaan urokset ovat 150–300 g ja naaraat 80–150 g. On kuitenkin havaittu, että pohjoisessa elävät yksilöt ovat etelässä eläviä yksilöitä suurempikokoisia.

Kesäisin kärppä on kellan- tai harmaanruskea. Sen tummin väri on päässä, etujaloissa ja pitkin selkälinjaa. Alapuoli on vaalea ja se on usein hieman kellertävä. Mustaa kärkeä lukuun ottamatta häntä on ruskea. Ylä- ja alapuolen välinen raja on suora ja terävä. Valkoisen talviturkin kärppä vaihtaa nopeasti, noin parissa viikossa. Myös talviturkissa hännänpää on musta. Pohjoisessa turkki vaihtuu lokakuussa, mutta etelämmässä vaihtokarvaisia kärppiä voi tavata vielä joulukuussa. Kesäturkki vaihtuu takaisin huhti-toukokuussa.

Kärpän ääntely on kehräävää. Ollessaan kiihtynyt se voi päästää sihiseviä ja kimeitä huutoja.

Lisääntyminen

Huhti-toukokuussa kärppä synnyttää ravintotilanteesta riippuen 5–8 poikasta, mutta Lapissa synnytys voi tapahtua vielä kesäkuussakin. Syntyessään poikaset ovat sokeita ja ohuen karvan peitossa. Painoa niillä on 5–6 g. Turkki on täysin kehittynyt kahdeksan viikon ikäisenä ja silmät avautuvat jo 5–6 viikon ikäisenä. Vain naaras osallistuu pentujen huolehtimiseen.

Emo parittelee heti synnytyksen jälkeen. Kolmen viikon ikäinen naaraspoikanenkin voi paritella, mutta ensimmäiset pennut se synnyttää ollessaan vuoden ikäinen. Kesäistä parittelua seuraa viivästynyt sikiönkehitys, josta seurauksena poikaset syntyvät vasta seuraavana keväänä. Urokset tulevat sukukypsäksi 10–11 kuukauden ikäisenä.

Ravinto

Kärpän pääravintoa ovat pikkujyrsijät. Sen päivittäinen ravinnontarve on noin neljäsosa sen ruumiinpainosta, joten yksi vesimyyrä riittää pariksi päiväksi. Mikäli pikkujyrsijöitä on niukasti, kärppä voi korvata puutteen syömällä pikkulintuja sekä niiden munia ja poikasia. Joskus kärppä voi saada myös isomman saaliin, kuten jäniksen, mutta ne ovat harvinaisia poikkeuksia. Mikäli ravintoa on riittävästi, kärppä pyydystää saalista varastoon.

Metsästys

Nykyään kärpän metsästys on varsin vaatimatonta ja kesäaikaan eläin on metsästyslailla rauhoitettu. Kärppään on mahdollista yrittää osua pienikaliiperisella haulikolla tai saada eläin loukkuun. Myös kärpänrautoja on käytetty. Kärpän pikkuserkku lumikko on luonnonsuojelulain nojalla Suomessa kokonaan rauhoitettu.