Tittamari Marttinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tittamari Marttinen vuonna 2011.

Tittamari Marttinen-Pakisjärvi[1] (s. 2. lokakuuta 1968 Kajaani)[2] on suomalainen kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti lasten- ja nuortenkirjoistaan.[3]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttinen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1987 ja filosofian kandidaatiksi (nyk. maisteri) vuonna 1991 Helsingin yliopistosta pääaineenaan yleinen kirjallisuustiede[2]. Hän on suorittanut jatko-opintoja Essexin yliopistossa vuosina 1996–1997 ja kulttuurituottajan opintoja Metropolia-ammattikorkeakoulussa (2010–). Vuodesta 1995 Marttinen on ollut vapaa kirjailija.[3]

Marttinen tunnetaan erityisesti lasten- ja nuortenkirjoistaan. Hän kirjoittaa runoja, loruja ja tarinoita sekä lastenromaaneja, kuvakirjoja, tyttökirjoja, helppolukuisia kirjoja, sarjakirjoja ja nuortenromaaneja ja on lisäksi suomentanut useita kymmeniä ruotsalaisia, suomenruotsalaisia, englantilaisia ja ranskalaisia lastenkirjoja. Marttisen esikoisteos oli lastenrunokokoelma Kissa ja merimies, joka ilmestyi vuonna 1982 WSOY:n kustantamana. Hän on voittanut kaksi kertaa lasten Arvid Lydecken -kirjallisuuspalkinnon (vuonna 2000 teoksesta Elsan ja Eetun erikoistapaukset[4] ja vuonna 2015 teoksesta Ikioma perheeni[5]). Vuonna 2021 Marttisen kirjoittama ja Johanna Ilanderin kuvittama BonusSisko-kirja valittiin Vuoden Uusperheteoksi. Raadin mukaan kirja käsittelee uusperheellisille tärkeitä teemoja herkän rehellisellä ja koskettavalla tavalla[6].

Marttinen on kuulunut Suomen Kirjailijaliiton johtokuntaan vuodesta 2005[7] (varapuheenjohtaja vuodesta 2007 ja Topelius-ryhmän puheenjohtaja vuodesta 2007) ja toiminut monissa kirjallisen alan luottamustehtävissä. Hän oli koululaisten kirjallisuuslehti Vinskin päätoimittaja vuosina 2003–2011[8] ja istui Lukukeskuksen hallituksessa vuosina 2011–2013. Hän on työskennellyt toimituspäällikkönä, lasten- ja nuortenkirjallisuuden asiantuntijatehtävissä, luennoitsijana, kouluttajana ja kulttuurituottajana. Vuosina 2014–2016 Marttinen työskenteli Taiteen edistämiskeskuksen nimeämänä lastenkulttuurin läänintaiteilijana Varsinais-Suomen alueella.[9]

Marttisella on neljä lasta entisen puolisonsa Markku Envallin kanssa[10]. Marttinen meni naimisiin naisystävänsä Ulla Pakisjärven kanssa 1.3.2017, kun sukupuolineutraali avioliittolaki astui voimaan Suomessa. [11]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasten- ja nuortenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elsa ja Eetu -sarja (2000–2003)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taneli Kaneli -sarja (2000–2005)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viivi Pusu -sarja (2004–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viivi Pusu ja toffeesydän, kuv. Erika Kovanen (Tammi, 2004)
  • Viivi Pusu ja Tuhkimon tennari, kuv. Erika Kovanen (Tammi, 2004)
  • Viivi Pusu ja kaverikaruselli, kuv. Erika Kovanen (WSOY, 2005)
  • Viivi Pusu ja rakkauskirjeet, kuv. Erika Kovanen (Tammi, 2006)
  • Viivi Pusu ja lumottu luokkasormus, kuv. Erika Kallasmaa (Tammi, 2007)
  • Viivi Pusu ja pyörryttävät pyjamabileet, kuv. Erika Kallasmaa (Tammi, 2008)
  • Viivi Pusun oma kirja, kuv. Erika Kallasmaa (Tammi, 2009)
  • Viivi Pusu ja säihkyvät sukset, kuv. Erika Kallasmaa (Tammi, 2009)
  • Viivi Pusu ja villit haaveet, kuv. Erika Kallasmaa (Tammi, 2010)
  • Viivi Pusu ja omenankukkien yö, kuv. Erika Kallasmaa (Tammi, 2011)
  • Viivi ja pitkä kuuma kesä (Tammi, 2014)

Leon lemmikkiuutiset -sarja (2009–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aada ja jääkarhu -sarja (2016–2018)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aada ja jääkarhu : hauska kaupunkiretki. Kuvitus Marjo Nygård. Karkkila: Mäkelä, 2016. ISBN 978-951-833-887-9.
  • Aada ja jääkarhu : yllätysten lomamatka. Kuvitus Marjo Nygård. Karkkila: Mäkelä, 2017. ISBN 978-951-833-999-9.
  • Aada ja jääkarhu : vauhdikas lumiseikkailu. Kuvitus Marjo Nygård. Helsinki: Mäkelä, 2018. ISBN 978-952-341-124-1.

Bonussisko-sarja (2021–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennätyskerho-sarja (2020–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Empun eläinhotelli -sarja (2019–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luka ja Lulu -sarja (2023–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakkausmyrsky-sarja (2023–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi Marttinen on ollut toimituskunnan jäsenenä tai toimittajana muun muassa teoksissa Satusaari 1–8 (W&G), Tammen Kultainen Aapinen (Krokfors - Lindman - Marttinen - Parvela), Onnenpäiviä, runoja lapsen juhlaan (WSOY 2005) ja Mediamaassa, tarinoita lapsista ja mediasta (Saarni-kirjat 2011).

Aikuisille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Valtion taiteilija-apuraha 311 taiteilijalle 16.7.2021. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 16.7.2021. Viitattu 17.7.2021.
  2. a b Marttinen, Tittamari Kirjasampo.fi. Viitattu 16.1.2015.
  3. a b Tittamari Marttinen Kirja.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 16.1.2015.
  4. Elsan ja Eetun erikoistapaukset Kirjasampo.fi. Viitattu 16.1.2015.
  5. Topelius- ja Arvid Lydecken -kirjallisuuspalkinnot Kalle Veirtolle ja Tittamari Marttiselle Yle Uutiset. 14.1.2015. Viitattu 14.1.2015.
  6. Suomen Uusperheiden Liitto jakoi vuoden 2021 Uusperheteko -palkinnon | Suomen Uusperheiden Liitto ry www.sttinfo.fi. Viitattu 23.12.2023.
  7. Johtokunta ja toimielimet Suomen Kirjailijaliitto. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 16.1.2015.
  8. Reetta Niemelästä Vinskin uusi päätoimittaja 2.5.2011. Lukukeskus. Arkistoitu 8.12.2014. Viitattu 16.1.2015.
  9. Läänintaiteilijat: Tittamari Marttinen Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 16.1.2015.
  10. Suvi Kerttula: Lastenkirjailija Tittamari Marttinen erosi miehestään, rakastui naiseen ja kirjoitti seksioppaan Ilta-Sanomat. 1.3.2020. Viitattu 23.12.2023.
  11. Ulla ja Tittamari pääsevät tänään naimisiin - "Enää meistä ei puhuta kuin rekisteröidyistä koirista ja autoista" Iltalehti. Viitattu 1.3.2017.