Timur Kibirov
Timur Jurjevitš Kibirov (oikea nimi Zapojev), (ven. Тиму́р Ю́рьевич Киби́ров) (оsseetti: Къибирты Тимур Юрийы фырт); (15. helmikuuta 1955, Šepetovka, Hmelnitskin alue, Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija.[1][2]
Suku ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Timur Kibirovin vanhemmat olivat ammatiltaan upseeri ja opettaja. Hän valmistui vuonna 1981 Moskovan aluepedagogisen instituutin filologian ja historian osastolta.[1][2]
Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Timur Kibirov alkoi saada tunnustusta underground-runoilijana 1980-luvun lopulla, vaikka hänen neuvostoelämän absurdiutta ironisoivia teoksiaan ei voitu julkaista Neuvostoliiton aikana.[2]
Hänen runouttaan julkaistiin omakustanteina eli samidzadtina vuodesta 1986 lähtien. Jo ensimmäiset runot 'Metsäkoulu' (ven. Лесная школа, 1988); 'Konstantin Ustinovitš Tšernenkon elämä' (ven. Жизнь Константина Устиновича Черненко,1988); runokirja 'Yleiset paikat', (ven. Общие места, 1990) aiheuttivat laajaa kiistelyä ja asettivat kirjoittajan muiden konseptuaalirunoilijoiden Dmitri Prigovin ja Lev Rubinsteinin kanssa samalle tasolle.[1]
1990-luvun alusta lähtien hän on julkaissut paljon ja hänestä on tullut yksi nyky-Venäjän tunnetuimmista runoilijoista. Kibirov on kirjoittanut kolmetoista runokokoelmaa, mukaan lukien 'Kun Lenin oli pieni' (ven. Когда был Ленин маленьким, 1995), Amour, exil (2000) ja 'Shropshire Ladin marginaaleissa' (ven. На полях «A Shropshire lad», 2007) hänen huomattavan vapaa käännöksensä A. E. Housmanin klassikkoteoksesta. Kibirov on voittanut monia palkintoja, muun muassa "Anti-Booker" -palkinto (1997) ja arvostettu Venäjän kansallinen runoilijapalkinto (2008), Znamija-lehden palkinto (2010),[2] Venäjän federaation hallituksen kulttuurialan palkinto (2010) ja "Big Book Prize" (ven. Большая книга) -palkinto (2020).[1]
Hän kuuluu moskovolaisen konseptualismin runoilijoihin[3][4] Dmitri Prigovin ja Lev Rubinšteinin ohella ja hän on venäläisen postmodernismin suuria nimiä. Prigov, Rubinšteinin ja Kiburov hyödynsivät runoudessaan ideologisen kielen tyhjää retoriikkaa, kliseitä ja kommunistisen puolueen iskulauseita. Moskovalaiset konseptualistit näkivät itsensä myös venäläisen avantgardismin perinteen jatkajina. Tärkeä vaikuttaja oli erityisesti 1920-1930 -lukujen OBERIU-ryhmä, jonka kirjailijoiden tekstejä luettiin samizdat-versioina underground-piireissä.[4]
Kibirovin runojen englanninkieliset käännökset ovat ilmestyneet teoksissa The Poetry of Perestroika (Mortimer & Litherland, 1991), Third Wave: The New Russian Poetry (Johnson & Ashby, 1992) ja Contemporary Russian Poetry: Anthology (Kates & Bunimovich, 2008).[2]
Vuonna 1996 hän kuului niihin kulttuurin ja tieteen hahmoihin, jotka kehottivat Venäjän viranomaisia lopettamaan Tšetšenian sodan ja siirtymään neuvotteluprosessiin.[5]
Vuonna 1998 Kibirov oli Aleksandr Puškinin syntymän 200-vuotisjulkaisun päätoimittaja. 1990-luvun lopulta vuoteen 2003 hän työskenteli useissa televisioyhtiöissä elokuvien ja TV-ohjelmien kääntäjänä, vuosina 2004-2006 kolumnistina Culture-radioasemalla. Vuodesta 2003 lähtien hän on työskennellyt televisiotoimittajana ja NTV-televisiokanavan ilmoitustekstien kirjoittajana.[1]
Hän on kääntänyt interlineaarisesti Akhsar Kodzatin runot osseetin kielestä. Vuodesta 1995 lähtien hän oli Venäjän PEN-keskuksen jäsen, josta erosi vuonna 2017. Vuodesta 1997 hän on ollut Literaturnoje obozrenije (ven. Литературное обозрение) -lehden toimituskunnan jäsen.[1]
Timur Kibirov asuu ja työskentelee Moskovassa.[1]
Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lukijani, mitäs tästä tykkäät: siitä että kesä päättyy, Kuka puhuu - kaksitoista runoilijaa Suomesta ja Venäjältä. Mallinen, Jukka (toim.), Atena Kustannus, Jyväskylä, 1997. ISBN / ISSN 951-796-098-0.[3]
- Sarjasta "Derzhavinin muistolle", Kuka puhuu - kaksitoista runoilijaa Suomesta ja Venäjältä. Mallinen, Jukka (toim.), Atena Kustannus, Jyväskylä, 1997. ISBN / ISSN 951-796-098-0.[3]
- 1937, Päämäärä vie meitä ympyrää: uuden venäläisen avantgarderunouden antologia. Kääntänyt Jukka Mallinen (toim.), Tamara-press, Helsinki, 1989. ISBN / ISSN: 951-8994-01-3.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Kibirov Poet kibirov.poet-premium.ru.
- ↑ a b c d e Joseph Brodsky Fellowship Fund © 2023 Joseph Brodsky Memorial Fund.
- ↑ a b c Pääkkönen, Sirpa: Venäläistä nykyrunoutta Helsingissä. Helsingin Sanomat, Kulttuuri, 4.5.1999. Sanoma Osakeyhtiö. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Rytkönen, Marja. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 8. Perestroikan aika. Kokeellinen kirjallisuus: postmodernismi ja underground-runous”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 620-621. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
- ↑ ВОЙНА В ЧЕЧНЕ: «Известия» публикуют призыв интеллигенции остановить войну. Призыв ста ее представителей к президенту так и звучит: «Остановите чеченскую войну» / SOTA TŠETSENIASSA: Izvestia julkaisee älymystön vetoomuksen sodan lopettamiseksi. Sen sadan edustajan vetoomus presidentille kuulostaa tältä: "Lopeta Tšetšenian sota" Известия, Расцвет российских СМИ / Izvestia, Venäjän median nousu. 6.1.1996.
- ↑ Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto Päivitetty 28.1.2022: Linkki maailman runouteen, Runotietokanta, Runolistaus runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 8.3.2023.
| ||||||||||||||
