Timo Heino

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Timo Heino
Timo Heino vuonna 2013.
Timo Heino vuonna 2013.
Syntynyt 1962
Tampere

Timo Heino (s. 1962 Tampere) on suomalainen kuvataiteilija. Heino valmistui vuonna 1989 Helsingin Kuvataideakatemiasta, jossa hän opiskeli maalausta ja kuvanveistoa. Hän on myös opettanut Kuvataideakatemiassa vuodesta 1998 lähtien, ja sitä ennen Helsingin Vapaassa taidekoulussa vuosina 1996-1998. Heino asuu ja työskentelee Helsingissä[1].

Teosten tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heino leikkii teoksissaan länsimaisen ajattelun mukaisilla vastakohtapareilla tuottamalla kontrasteja muun muassa teollisen ja luonnollisen, geometrisen ja orgaanisen, puhtaan ja likaisen, selkeän ja hämärän, kiiltävän ja karkean sekä menneen ja nykyisen rinnastuksilla[2]. Teoksissa esiintyvät geometriset perusmuodot yhdistyvät materiaaleihin, jotka edustavat toisaalta orgaanista luontoa ja toisaalta teollista maailmaa. Teokset käsittelevät usein aiheiltaan suhdetta luontoon, teknologiaan ja moraaliin sekä sisältävät viittauksia poliittisiin ja uskonnollisiin teemoihin[3]. Vastakohtien esiintymisestä huolimatta teoksissa ei ole niinkään kyse dualismista kuin rajakäynnistä länsimaiselle kulttuurille ominaisten luokitusten välillä. Eri kategorioihin kuuluvien elementtien yhdistäminen mahdollistaa niiden samanaikaisen tarkastelun yhtenä kokonaisuutena.[4]

Luonnosta otettuja materiaaleja on työstetty niin, että synteettisen ja luonnollisen raja on hämärtynyt. Taulumaiset teokset vaikuttavat usein maalatuilta, mutta lähemmin tarkasteltuna maaliaineeksi paljastuu Duchampin tapaan pöly, turkis tai perunankuoret[5]. Heino käyttää ja yhdistelee taiteessaan vaihtelevia ja yllättäviä materiaaleja, kuten terästä, kiiltäviä mustia tai värikkäitä muoveja, tiiltä, sekä myös karvaa, mehiläisvahaa, verta, pölyä ja ulosteita, joita ei kuitenkaan esitetä jätteenä [6]. Esimerkiksi teos nimeltä Suklaamuotti vuodelta 1996 oli valmistettu koiran ulosteesta ja lehtikullasta[7]. Heino haluaa taiteen kautta tarjota katsojalle kontaktin tabuiksi ja epäpuhtaiksi koettuihin materiaaleihin. Puhtaus ja kiinteät rajat ovat taiteilijan mukaan kulttuurillisia ihanteita, mutta samalla uutta luovan muutoksen esteitä[8].

Teokset kokoelmissa ja julkiset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinon taidetta on hankittu useiden tärkeiden suomalaisten moderniin taiteeseen ja nykytaiteeseen keskittyneiden taidemuseoiden kokoelmiin. Teoksia löytyy muun muassa Nykytaiteen museo Kiasman, Helsingin taidemuseon, EMMA:n ja Sara Hildénin taidemuseon kokoelmista, minkä lisäksi niitä on hankittu myös Euroopan keskuspankille Frankfurt am Mainiin[9].

Vuonna 1998 Helsingin kaupunki tilasi Timo Heinolta Prosenttirahateoksen Rastilan metroasemalle. Teos nimeltä Nonstop koostuu 16 teräslevystä, joista osa on peilimäisiksi kiillotettua ruostumatonta terästä, osa on maalattu automaalaustekniikalla kiiltävän mustaksi ja osa on eri vaiheessa ruostuvaa ja rapistuvaa terästä. Teoksen ruostuvien ja ruostumattomien pintojen rinnastuksella ympäristöteos kommentoi häviävän ja säilyvän välistä vuoropuhelua. Teoksen nimi viittaa myös sileiden pintojen heijastamaan loppumattomaan matkustajavirtaan[10]. Lisäksi Töölön kirjastossa on 1994 valmistunut "Portaat" ja Kulttuurikeskus Stoassa "Kaski"[11]. Oulun ympäristötalossa on vuonna 2003 tehty prosenttirahateos "Hedelmöitys"[12].

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 Suomen taideyhdistyksen Dukaattipalkinto[13].

Vuonna 1997 opetus- ja kulttuuriministeriön Nuoren taiteen Suomi-palkinto[14].

Heino nimettiin yhdeksi Ars Fennica -kuvataidepalkinnosta kilpailevista taiteilijoista vuonna 2003[15].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.timoheino.com/index.php?id1=basicinfo&id2=info
  2. http://www.timoheino.com/index.php?id1=basicinfo&id2=info
  3. http://www.arsfennica.fi/2003/heino-en.html
  4. Jalava, Marja 1999 s. 30 "Ulkoisen ja sisäisen rajamailla" Teoksessa Ruumiin avaruus. Heino, Timo. Galerie Anhava, näyttelyjulkaisu.
  5. Sakari, Marja 2003 s.265 "Puhe siirtyy seinälle" Teoksessa Pinx, Maalaustaide Suomessa s.260-266.
  6. http://www.arsfennica.fi/2003/heino-en.html
  7. Sakari, Marja 2003 s.265 "Puhe siirtyy seinälle" Teoksessa Pinx, Maalaustaide Suomessa s.260-266.
  8. Jalava, Marja 1999 s. 40 "Ulkoisen ja sisäisen rajamailla" Teoksessa Ruumiin avaruus. Heino, Timo. Galerie Anhava, näyttelyjulkaisu.
  9. http://www.timoheino.com/index.php?id1=basicinfo&id2=cv
  10. http://www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=198&sortby=statue
  11. http://www.timoheino.com/index.php?id1=basicinfo&id2=cv
  12. http://prosenttitaide.ouka.fi/selaa/taiteilija.php?ar=14
  13. http://www.timoheino.com/index.php?id1=basicinfo&id2=cv
  14. http://www.timoheino.com/index.php?id1=basicinfo&id2=cv
  15. http://www.arsfennica.fi/2003/heino-en.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]