Tiitu Takalo
Vilja ”Tiitu” Takalo (s. 28. joulukuuta 1976 Tampere)[1] on suomalainen sarjakuvataiteilija, sarjakuvakäsikirjoittaja, kuvittaja ja pienkustantaja.[2][3] Hän on toiminut myös sarjakuvapiirtämisen opettajana.[4]
Takalo tunnetaan naiseuden, tyttöyden, ihmissuhteiden sekä aktivismi- ja vaihtoehto-elämäntapojen kuvaajana[5]. Vuonna 2017 hän sai Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-tunnustuspalkinnon ansioituneesta sarjakuvaurastaan.[6] Vuonna 2021 hänelle myönnettiin sarjakuvataiteen valtionpalkinto.[7][8]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Takalo valmistui ylioppilaaksi Tammerkosken aikuislukiosta 1997 ja kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2001.[1]
Takaloa pidetään yhtenä sukupolvensa taitavimmista sarjakuvapiirtäjistä.[5][9] Vuonna 2010 Takalolle myönnettiin Vuoden naistutkimusteko -palkinto.[10] Hän sai vuonna 2015 Sarjakuva-Finlandian teoksestaan Minä, Mikko ja Annikki[11] sekä teoksen ranskankielisestä käännöksestä Prix Artémisia -palkinnon 2021[12]. Takalolle myönnettiin osana työryhmää myös vuoden 2019 Sarjakuva-Finlandia teoksesta Sisaret 1918.[13] Hän on ollut Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaana myös albumeilla Kehä (2007), Jää (2008), Ottopoikia ja työläistyttöjä (2012), Memento mori (2020) ja Rakkaus on köyhän rikkaus (2021).[14]
Takalo valittiin vuoden 2014 Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalin kunniavieraaksi[15]. Vuonna 2020 Takalo oli Helsingin sarjakuvafestivaalin festivaalitaiteilija[16]. Samana vuonna hän sai Kynnys ry:n Vimma-palkinnon teoksesta Memento mori[17].
Takalon työtä esiteltiin Miia Vistilän toimittamassa vuonna 2008 ilmestyneessä Kotimaista naissarjakuvaa -teoksessa (BTJ-kustannus)[18]. Takalon teoksia on käännetty englanniksi, ranskaksi, portugaliksi ja ruotsiksi.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Takalon piirtämää sarjakuvaa julkaistiin ensimmäisen kerran Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun vuoden 2000 albumissa ”Musta*Naamio – Fan*Tom”. Hänen ensimmäinen oma julkaisunsa oli vuonna 2000 omakustanteena julkaistu Siivekkäitä naisia[19], joka oli Takalon samana vuonna perustaman perustaman Hyeena kustannus -pienkustantamon ensimmäinen julkaisu.[20]
Takalo on julkaissut seitsemän varsinaista sarjakuva-albumia tai sarjakuvaromaania: Memento mori (2020), Minä, Mikko ja Annikki (2014), Ottopoikia ja työläistyttöjä (2011, käsikirjoitus Pauli Kallio), Tuuli ja myrsky (2009), Jää (2008), Kehä (2007) ja Tyhmä tyttö (2004). Lisäksi hän on julkaissut lukuisia omakustanteisia sarjakuvalehtiä[19], ja hänen töitään on julkaistu suomalaisissa[21], ruotsalaisissa[22] ja portugalilaisissa[23] sarjakuva-antologioissa. Takalon Kehä-albumi julkaistiin ruotsiksi vuonna 2008 nimellä I ringen (Optimal Press).[24] Albumi Tuuli ja myrsky julkaistiin ruotsiksi huhtikuussa 2010 nimellä Slåss som en tjej (Optimal Press)[25]. Takalon Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvaromaani on julkaistu englanniksi (North Atlantic Books, 2019)[26] ja ranskaksi (Rue de l'échiquier, 2020)[27].
Takalon sarjakuvia on ilmestynyt muun muassa seuraavissa lehdissä: Tulva, Amnesty, Aamulehden Valo-liite, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat[21]. Takalo on toiminut myös kuvittajana.[28][21]
Takalo pitää feminismiä yhtenä tärkeimmistä tuotantoonsa vaikuttaneista tekijöistä, ja hän on toiminut anarkofeminismin piirissä. Myös pien- ja omakustantaminen on ollut hänelle tärkeää[29]. Takalo on ollut järjestämässä vuodesta 2008 lähtien Pienlehtimarssi-tapahtumaa joka on osa Tampere kuplii -sarjakuvafestivaalia.[30] Takalon kuvituksia nähtiin marraskuussa 2010 ohjaaja Raisa Fosterin ohjaamassa Monopeli-näytelmässä[31].
Pienkustannustoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2000 perustamansa Hyeena-pienkustantamon kautta Takalo on julkaissut paitsi omia sarjakuviaan, niin myös muiden naissarjakuvantekijöiden töitä. Hyeena-kustannus julkaisi vuosina 2001–2007 kahdeksan numeroa naissarjakuvaan keskittynyttä Irtoparta-lehteä[3]. Irtoparta-lehdet sisälsivät muun muassa Kaisa Lekan[32] ja Hanneriina Moisseisen[33] sarjakuvia.
Muita Hyeena-kustannuksen julkaisuja ovat olleet Johanna Longan Arkena ja sunnuntaina -albumi (2008)[34] ja Pussailua barrikadeilla/Kissing behind the Barricades -seinäkalenteri (2009)[3].
Sarjakuva-albumit ja -lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tyhmä tyttö, Suuri Kurpitsa 2004, sarjakuva-albumi ISBN 978-952-9887-42-2
- Josefiina leipoo, Suuri Kurpitsa 2006, sarjakuvalehti, käsikirjoittanut ja toimittanut Pauli Kallio ISBN 952-9887-46-9
- Nurin, Hyeena kustannus 2007, sarjakuvalehti
- Kehä. Tampere: Suuri kurpitsa, 2007. ISBN 978-952-9887-50-7.
- Jää, Suuri Kurpitsa 2008, sarjakuva-albumi, ISBN 978-952-9887-54-5
- Tuuli ja myrsky, Suuri Kurpitsa 2009, sarjakuva-albumi ISBN 978-952-9887-61-3
- Ottopoikia ja työläistyttöjä, Tampereen museot 2011, sarjakuva-albumi, käsikirjoittanut Pauli Kallio
- Minä, Mikko ja Annikki, Suuri Kurpitsa 2014, sarjakuvaromaani ISBN 978-952-9887-88-0
- Memento mori, WSOY 2020, sarjakuvaromaani ISBN 9789510447482
- Rakkaus on köyhän rikkaus : Kootut sarjakuvanovellit. Suuri Kurpitsa, 2021. ISBN 978-952-7160-43-5.
Julkaisuja seuraavissa sarjakuva-antologioissa ja sarjakuvalehdissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Irtoparta 1–8 (Hyeena kustannus 2001–2007)
- Sarjari 58–78 (Tampereen Sarjakuvaseura)
- Glömp 4 (Boing Being 2001)
- Laikku 1 (Asema 2001)
- Glömp 5 (Boing Being (2002)
- Tyhmä tyttö 1–2 (Hyeena kustannus 2004)
- Mörkö 9 (Otso Höglund 2005)
- Mörkö 10 (Otso Höglund 2006)
- Aleksis Kiven päivä (Asema 2006)
- Gambuzine 1 (Gambuzine 2008)
- Galago 92 (Ordfront Galago 2008)
- Allt för konsten 7 (Optimal Press 2008)
- Allt för konsten 8 (Optimal Press 2009)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Curriculum vitae (Arkistoitu sivu) Tiitutakalo.net. Viitattu 17.8.2022.
- ↑ Tiitu Takalo | Sarjakuvataiteilija & Kuvittaja | Tiitun kotisivut: uutisia, näytteitä sarjakuvista-albumeista ja omakustannesarjakuvista www.tiitutakalo.net. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ a b c Hyeena kustannus | Tiitu Takalo - sarjakuvataiteilija & kuvittaja | Tiitun vuonna 2000 perustama ärhäkkä pienkustantamo www.tiitutakalo.net. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla: tammikuu 2010 web.archive.org. 13.5.2011. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ a b Katja Martelius: Tiitu Takalo piirtää huomioita naiseudesta Helsingin Sanomat. 24.5.2008. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Sarjakuvien ilo ja rohkeus toivat Puupäähatun Tiitu Takalolle Yle Uutiset. Viitattu 17.1.2017.
- ↑ Reijo Valta: Sarjakuvataiteen valtionpalkinto Tiitu Takalolle Kvaak.fi. 17.11.2021. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Arttu Mäkinen, Emmi Tilvis / STT, Nina Lehtinen, Aamulehti: Tamperelainen Tiitu Takalo sai sarjakuvataiteen valtionpalkinnon – kaikkiaan palkinto myönnettiin 13 taiteilijalle ja yhteisölle Aamulehti. 17.11.2021. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ ARVIOITA | Ihmisistä ihmisille Helsingin Sanomat. 30.5.2008. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Gradupalkinto Sukupuolentutkimuksen seura. 25.9.2013. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Palomaa, Antti: Sarjakuva-Finlandia Tiitu Takalon omaelämäkerralliselle teokselle tamperelaisesta puutalokorttelista 27.3.2015. Yle Uutiset. Viitattu 27.4.2015.
- ↑ Tiitu Takalo, lauréate du Grand prix Artémisia 2021 Livres Hebdo. Viitattu 8.1.2021. (ranskaksi)
- ↑ Koskinen, Anu Leena: Punaisten ja valkoisten suomalaisten naisten unohdettu ja vähätelty tarina ikuistettiin – teokselle Sarjakuva-Finlandia Yle Uutiset. 22.3.2019. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Kunniakalleria Sarjakuvafinlandia.fi. Viitattu 17.8.2022.
- ↑ Tampere Kuplii 26.3.-30.3.2014 www.kvaak.fi. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Tiitu Takalo on valittu Helsingin sarjakuvafestivaalien festivaalitaiteilijaksi 5.–6.9.2020 sarjakuvafestivaalit.fi. 23.3.2020. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo sai Kynnys ry:n Vimma-palkinnon – Sarjakuvaromaani Memento mori kuvaa aivoverenvuotoon sairastumista ja toipumista Kaleva.fi. 4.12.2020. Viitattu 4.12.2020.
- ↑ KOTIMAISTA NAISSARJAKUVAA. Marginaalista maailmalle - BTJ web.archive.org. 27.9.2009. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ a b Sarjakuvat | Tiitu Takalo - sarjakuvataiteilija & kuvittaja | Näytteitä ja lista Tiitun julkaisemista sarjakuvista www.tiitutakalo.net. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Siivekkäitä naisia Tiitutakalo.net. Viitattu 17.8.2022.
- ↑ a b c CV | Tiitu Takalo - sarjakuvataiteilija & kuvittaja | Sarjakuva-albumit, omakustannesarjakuvat, kuvitukset, pienkustanteet web.archive.org. 4.11.2016. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Allt för konsten 8 finnishcomics.info. 1.9.2009. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ gambuzine internacionais artistas comic fanzine www.gambuzine.com. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Kehä Tiitutakalo.net. Viitattu 17.8.2022.
- ↑ Högsbo Och Hisingens Bibliotek: Högsbo och Hisingens biblioteks blogg: Siskas bästa böcker 2010, kanske. Högsbo och Hisingens biblioteks blogg. tisdag 5 januari 2010. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Me, Mikko, and Annikki North Atlantic Books. Viitattu 17.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Moi, Mikko et Annikki Éditions Rue de l'échiquier. Viitattu 17.3.2022. (ranskaksi)
- ↑ Kuvitukset Tiitutakalo.net. Viitattu 17.8.2022.
- ↑ Tiitu Takalo | 2009 Annikin Runofestivaali 6.6. Tampereella web.archive.org. 23.9.2015. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Tampere Kuplii, Pienlehtimarssi 2009 www.kvaak.fi. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Monopeli (2010) – Raisa Foster raisafoster.com. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Irtoparta 7 Tiitutakalo.net. Viitattu 17.8.2022.
- ↑ Irtoparta 1 Tiitutakalo.net. Viitattu 17.8.2022.
- ↑ JOHANNA LONKA johannalonka.com. Viitattu 17.3.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tiitu Takalon verkkosivut
- Takalo WSOY:n sivuilla
- Ala-Risku, Päivi: Elämä ruuduissa Ylioppilaslehti.fi. 19.10.2007.
- Toivonen, Matti: "Tunteen on välityttävä kuvasta, ei tekstistä", sanoo sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo Yle.fi. 18.2.2022.
- Sarjakuvakustantamo Suuren Kurpitsan sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Haastattelu Annikin Runofestivaalin sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||
