Tiitta Spout
| Tiitta Spout | |
|---|---|
| Maija-Riitta Häggroth | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Maija-Riitta Häggroth |
| Syntynyt | maaliskuu 1954 Helsingin maalaiskunta |
| Ammatti | laulaja, lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Tiitta Spout |
| Laulukielet | suomi, englanti |
| Levy-yhtiöt | Love Records |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Tiitta Spout (oik. Maija-Riitta Häggroth, s. maaliskuu 1954 Helsingin maalaiskunta) on suomalainen laulaja ja lauluntekijä.[1][2] Hän aloitti uransa 1960-luvun lopulla[3] ja oli aktiivisimmillaan 1970–1980-luvuilla. Hän levytti kaksi singleä Love Recordsille ja toimi taustalaulajana lukuisten artistien levyillä. Hän on työskennellyt myös kielenkääntäjänä.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Spout vietti lapsuutensa Vantaalla.[3] Hän sai seitsemänvuotiaana enonsa vanhan seitsemänkielisen venäläisen kitaran ja pääsi 12-vuotiaana opiskelemaan klassista kitaraa.[4] Hän opiskeli lukion ohella laulua ja kitaransoittoa Vantaan musiikkiopistossa. Spout kirjoitti ylioppilaaksi Simonkylän yhteiskoulusta vuonna 1973. Hän alkoi opiskella Helsingin yliopistossa englantilaista filologiaa, taidehistoriaa, brittiläistä ja amerikkalaista kulttuurintutkimusta (opintokirjan mukaan.).lähde? Musiikkia hän opiskeli Vantaan musiikkiopistossa ja Oulunkylän Pop & Jazz -opistossa.[5]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Spoutia houkutteli 1960-luvun lopulla laulajanuralle ensimmäisenä Finnlevyn Erkki Pälli. Spout olisi kuitenkin halunnut laulaa englanniksi, mihin Pälli ei suostunut.[3][6][5]
Spout tutustui 1970-luvulla Dave Lindholmiin ja oli mukana hänen esiintymisissään ja levyillään. Isokynä & Orfeusin vuonna 1974 ilmestyneellä Musiikkia-albumilla Spout laulaa Lindholmin kanssa duettona kappaleen ”Kaunis”.[5] Spout lauloi myös taustoja lukuisille Love Recordsin artisteille.[6]
Spout löysi musiikillisen linjansa Joni Mitchellin ja Carole Kingin välimaastosta ja levytti Love Recordsille 1970-luvun puolivälissä kaksi singleä. Vuonna 1974 ilmestyi ”Linnut laulaa niinkuin ennenkin” / ”Sataa & 22”, jonka molemmat kappaleet on kirjoittanut Dave Lindholm. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistiin ”Lapsi tuulen” / ”Niinkuin eilen”, jonka A-puoli on Spoutin sanoittama versio Rolling Stonesin kappaleesta ”Ruby Tuesday”.[3][6] 1970-luvulla Spout keikkaili aktiivisesti ja esiintyi myös festivaaleilla.[3]
Siviiliammattinaan Spout on työskennellyt Finnairin virkailijana.[6]
Spout oli 1980-luvulla mukana erilaisissa projekteissa muun muassa Heinäsirkan, Liisa Akimoffin, Elisa Korjuksen, Kauko Röyhkän ja Mikael Wiikin kanssa. Hän kuului myös kokoonpanoihin Suomen Naiset Allstars ja Pikku Naisia.[5] Hän on harrastanut myös piirtämistä sekä ollut mukana nukke- ja musiikkiteatteri Ilonassa, jonka ryhmä teki vuonna 1976 Calle Lindholmin albumin Pikkuväen lauluja.[7]
Aivoinfarkti pakotti Tiitta Spoutin sairauseläkkeelle 2010.
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soolosinglet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Linnut laulaa niinkuin ennenkin” / ”Sataa & 22” (Love Records LRS 2059, 1974)[8]
- ”Lapsi tuulen” / ”Niinkuin eilen” (Love Records LRS 2114, 1976)[9]
Vierailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Isokynä & Orfeus: Musiikkia (1974)[1]
- Calle Lindholm: Pikkuväen lauluja (1976)[1]
- Pen Lee: Catlook Gypsies (1977)[1]
- Jim & Mike and The Lead-Swingers: ”Street Cafe” / ”Jordanian Holiday” (1978)[1]
- Kauko Röyhkä & Narttu: Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet (1982)[1]
- Kauko Röyhkä & Narttu: Herra presidentti (EP, 1982)[1]
- Heinäsirkka: Heinäsirkka (1985)[1]
- Heinäsirkka: ”Linnuntiet” / ”Rakas, etkö sä näe” (1985)[1]
- Mike Westhues Band / Fyyralyyra: Pop-Liisa 14 (2017)[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja 2. Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-09-4.
- Rantanen, Miska: Love Records 1966–1979. Porvoo: Schildts & Söderströms, 2005. ISBN 951-50-1528-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Spout, Tiitta, 1954- Finto.fi. Viitattu 21.2.2023.
- ↑ Lehtonen 1983, s. 557.
- ↑ a b c d e Aho, Arja & Taskinen, Anne: Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia, s. 65–66. Jyväskylä: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28404-1.
- ↑ Lehtonen 1983, s. 558.
- ↑ a b c d Antamaa, Aulis: Nostalgiset naisartistit - Aulis Antamaa - Google-kirjat Books.google.fi. Viitattu 21.2.2023.
- ↑ a b c d Rantanen 2005, s. 223.
- ↑ Lehtonen 1983, s. 558–559.
- ↑ Rantanen 2005, s. 280.
- ↑ Rantanen 2005, s. 284.