Tiilimäen urheilukenttä
| Tiilimäen urheilukenttä | |
|---|---|
 TUL:n piirijuhla Tiilimäen kentällä vuonna 1935. |
|
| Rakennuksen tiedot | |
| Sijainti | Pori |
| Koordinaatit | |
| Avattu | 1909 |
| Suljettu | 1950–1960-luku |
| Omistaja | Porin kaupunki |
 |
|
Tiilimäen urheilukenttä oli Porin Tiilimäelle vuonna 1909 rakennettu kaupungin ensimmäinen urheilukenttä. Se palveli Porin urheilun päänäyttämönä aina vuoteen 1935 saakka, jolloin valmistui nykyaikaisempi ja suurempi Herralahden kenttä. Tiilimäen urheilukentällä järjestettiin muun muassa yleisurheilun Kalevan kisat vuonna 1915. Nykyään sen paikalla toimii huoltoasema.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiilimäen urheilukentän rakentaminen liittyy aikakauteen, jolloin Suomessa käynnistyi organisoitu urheilun kilpailutoiminta. Urheiluharrastuksen edistämisessä nähtiin erityisesti kansanterveydellisiä, mutta vuonna 1896 ensimmäistä kertaa järjestettyjen nykyaikaisten olympiakisojen myötä myös poliittisia etuja, kun Venäjän vallan alaisuudessa ollut maa halusi profiloitua itsenäisenä kansakuntana.[1] Lisäksi urheilu muuttui 1900-luvun alkuvuosina aikaisemmin pelkästään ylempien kansankerrosten huvista myös työväestön harrastukseksi.[2] Samoihin aikoihin Tiilimäen urheilukentän kanssa valmistuivat muun muassa Väinölänniemen kenttä Kuopioon vuonna 1906, Pyynikin urheilukenttä Tampereelle 1908 sekä Eläintarhan kenttä Helsinkiin 1910, Turun Urheilupuistossa puolestaan oli kilpailtu jo 1890-luvulta lähtien.
Ennen Tiilimäen urheilukentän rakentamista Porista puuttui kokonaan pelkästään urheilulle tarkoitettu julkinen tila. Hiihtäjät ja juoksijat harrastivat lajejaan Porin metsässä ja yleisurheilijat, voimailijat sekä eri pallopelien pelaajat puolestaan lähinnä kaupungin keskustassa sijaitsevalla Liisantorilla. Lisäksi urheilukilpailuja pidettiin muun muassa puistoissa. Urheilun harrastaminen julkisilla paikoilla aiheutti kuitenkin vaaratilanteita ja esimerkiksi Liisantorilla kiellettiin vuonna 1908 joidenkin lajien harrastaminen kokonaan torin vilkkaan läpikulkuliikenteen vuoksi. Urheilukentän rakentamista puolsi myös se, että kaupunkiin oli vuonna 1907 perustettu kaksi yleisseuraa Porin Tarmo ja Porin Pyrintö.[2]
Aluksi uutta kenttää suunniteltiin Kirjurinluotoon, mutta se päätettiin kuitenkin pyhittää kaupunkilaisten virkistys- ja retkeilypaikaksi ja uusi urheilukenttä päädyttiin sijoittamaan keskustan ulkopuolelle Tiilimäen kaupunginosaan. Porin metsän tuntumassa sijainnut alue oli kuivaa kangasmaastoa, jonka katsottiin olevan juuri tarkoitukseen sopiva. Tiilimäen urheilukentän suunnittelusta vastasi maanmittausinsinööri Kelpo Vohlonen ja sen mitoiksi tuli 125×85 metriä, Lauri ”Tahko” Pihkalan vuonna 1908 julkaiseman Urheilijan oppaan sisältämien ohjeiden mukaan. Kesällä 1909 valmistuneen kentän kustannukset olivat 4 000 markkaa ja se katettiin kaupungin valtiolta saamilla väkijuomavoittovaroilla eli alkoholianniskelusta saatujen voittojen verotuksella. Pukusuoja Tiilimäen kentälle rakennettiin 1912 ja se puolestaan korvattiin uudella vuonna 1929. Tämä rakennus kuitenkin tuhoutui jatkosodan aikana tulipalossa, oltuaan vuokrattuna kaupungissa majailleille saksalaisille sotilaille. Tiilimäen urheilukentän valmistumisen myötä sai alkunsa laajamittainen Porin metsän ja nykyisen Isomäen urheilukeskuksen ympäristön käyttö urheilu- ja ulkoilualueena.[2]
Urheilukilpailuiden ja -harjoitusten lisäksi Tiilimäen kentällä pidettiin myös erilaisia yleisötapahtumia, siellä järjestettiin muun muassa työväen vappujuhlia. Muiden aikakauden suomalaisten urheilukenttien tapaan myös Tiilimäki oli puitteiltaan ja toiminnoiltaan sangen vaatimaton ja jäi myös nopeasti liian pieneksi. Kaupungin keskustan tuntumassa olleen Herralahden kuivatustöiden valmistuttua 1930-luvun alussa päätettiin uusi urheilukenttä rakentaa sinne ja huomattavasti nykyaikaisempi Herralahden kenttä otettiin käyttöön vuonna 1935.[2] Tämän jälkeen Tiilimäen urheilukentän alue oli vielä urheilijoiden harjoituskäytössä aina 1950-luvun loppupuolelle saakka. Valtatie 2:n valmistumisen jälkeen kentälle rakennettiin huoltoasema vuonna 1961, mutta pikaluistelurata säilyi paikalla aina vuosikymmenen loppuun saakka.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eläintarhan alueen ympäristöhistoriallinen selvitys s. 39. Helsingin kaupungin Kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 10.6.2015.
- ↑ a b c d Lindberg, Essi: Porin metsä – neuvoteltu maisema] s. 64–66. Porin kaupunkisuunnittelu, 2006. ISBN 952-54144-7-7. Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Luistelun historiaa Porin Pyrinnössä 4.1.2012. Porin Pyrintö. Viitattu 10.6.2015.