Ticino
| Ticino Repubblica e Cantone Ticino Canton Ticino |
|
|---|---|
 Ticinon asutus on keskittynyt vesistöjen varrelle, etualalla Lago Maggiore ja Ascona. |
|
 Vaakuna |
|
 Ticinon kantoni sijaitsee Etelä-Sveitsissä. |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Sveitsi |
| Kuntia | 115 |
| Hallintoalueita (distretto) | 8 |
| Valaliiton jäseneksi | 1803 |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Bellinzona |
| – suurin kaupunki | Lugano |
| Pinta-ala | 2 812,41[1] km² (5.) |
| – maa | 2 740,93[1] km² |
| – sisävesi | (Maggiorejärvi, Luganojärvi)71,48[1] km² |
| Väkiluku (31.12.2019) (vakinaiset asukkaat) | 351 491[2] (8.) |
| – väestötiheys | 125[2][1] as./km² |
| Kielet | italia 89 % (2017)[3] |
| Uskonnot | katolisuus 65 % (2017)[3] |
| BKT (2015, alustava) | 29 mrd. Sfr (8.)[4] |
| – asukasta kohti | 82 000 Sfr (7.)[5] |
| Lyhenteet | |
| – rekisterikilven tunnus | TI |
| Kantonin internetsivut | |
Ticino (virallisesti ital. Repubblica e Cantone Ticino, saks. Tessin) on Sveitsin italiankielisessä osassa sijaitseva maan eteläisin kantoni. Sen pääkaupunki on Bellinzona. Kantoni on saanut nimensä alueen poikki virtaavasta Ticinojoesta.
Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ticino rajoittuu pohjoisessa Valais’n, Urin ja Graubündenin kantoneihin. Lännessä, etelässä ja kaakossa rajanaapurit ovat italialaiset Piemonten ja Lombardian alueet. Kantonin pohjoisosa on Alppien vuoristoa; kantonin korkein kohta on Rheinwaldhorn (3 402 m mpy.). Eteläosa on Sveitsin matalinta aluetta: Lago Maggiore- ja Luganojärvi ovat pari sataa metriä merenpinnan yläpuolella. Eteläosassa onkin melkein välimerellinen ilmasto.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ticino oli keskiajalla hallinnollisesti ja kulttuurillisesti osa Milanoa, kunnes alue 1400- ja 1500-lukujen sotien seurauksena liitettiin Sveitsin valaliittoon.[6]
Asukkaat ja hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asutus on vahvasti keskittynyt alueen eteläosaan, jossa Välimeren vaikutus, niin ilmaston kuin kulttuurinkin suhteen, näkyy vahvana. Vuoden 2019 lopulla Ticinossa oli 351 491 asukasta. Väkiluku väheni edellisestä vuodesta parilla tuhannella.[2]
Kantoni on italiankielinen: 89 prosenttia asukkaista käyttää italiaa pääkielenään (vuonna 2017). Kantonin asukkaista oli vuonna 2017 katolisia oli 65 prosenttia.[3]
Kunnat ja kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ticino koostuu 115 kunnasta (2.4.2017 alkaen), joista asukasluvultaan pienin on Corippo (9 asukasta 31.12.2019). Kantonin kaupungit eli yli 10 000 asukkaan kunnat ovat:[2]
| Kunta | asukasluku 31.12.2019[2] |
|---|---|
| Lugano | 62 615 |
| Bellinzona | 43 279 |
| Locarno | 15 776 |
| Mendrisio | 14 870 |
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurien korkeuserojen ja monien jokien ansiosta Ticinossa on useita patojärviä ja vesivoimalaitoksia[7]. Maatalous on pohjoisessa lähinnä karjanhoitoa ja etelässä viininviljelyä. Muita viljelykasveja ovat maissi, perunat, tupakka ja vihannekset. Suurin elinkeino on matkailu; matkailijoiden yöpymisiä oli kantonissa vuonna 2017 noin 2,5 miljoonaa[3]. Matkailu keskittyy kesään: houkuttimina ovat järvet, aurinko ja vaellukset alppiniityillä. Kesämatkailun keskuspaikka on Ascona. Sveitsin kolmanneksi suurimpana pankkikeskuksena Lugano on kantonin liike-elämän keskus.
Kantonin työpaikoista 76 prosenttia oli vuonna 2016 palvelusektorilla. Työpaikoista oli teollisuudessa 22 prosenttia ja alkutuotannossa yksi prosentti.[3]
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sveitsin pohjois-eteläsuuntaiset valtaväylät, moottoritie A2 sekä Gotthardin rautatie, Pohjois-Sveitsistä Italiaan kulkevat Gotthardin maantie- ja rautatietunnelien kautta, Ticinojoen vartta kantonin halki. Moottoritie A13 johtaa Moesajoen vartta koilliseen Graubündeniin.
Luganon länsipuolella on Lugano-Agnon lentoasema. Tilo-junayhtiö hoitaa alueellisen rautatieliikenteen.
Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bellinzonan keskiaikaiset linnoitukset[8] ja Monte San Giorgio -vuoren triaskautiset fossiilit[9] ovat Unescon maailmanperintökohteita.
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnettuja ticinolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mario Botta, arkkitehti
- Dick Marty, parlamentaarikko ja ihmisoikeusasiamies
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- National map: swisstopo (Sveitsin valtion julkinen karttapalvelu) map.geo.admin.ch. Köniz, Wabern: Bundesamt für Landestopografie swisstopo. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (retoromaaniksi), (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Arealstatistik Land Cover - Gemeinden nach 27 Grundkategorien (Excel) Arealstatistik 2004/09. 24.11.2016. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 22.2.2018. (saksaksi), (ranskaksi)
- ↑ a b c d e Ständige Wohnbevölkerung nach Alter, Kanton, Bezirk und Gemeinde, 2010-2019 (Excel) 27.8.2020. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)
- ↑ a b c d e Bundesamt für Statistik > Statistiken finden > Regionalstatistik > Regionale Porträts und Kennzahlen > Kantonsporträts > Ticino (Tilastotietoja kantoneista) 2019. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 1.1.2020. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (englanniksi)
- ↑ Bruttoinlandsprodukt (BIP) nach Grossregion und Kanton 4.12.2017. Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 5.12.2017. (saksaksi)
- ↑ Kantonales Bruttoinlandsprodukt (BIP) pro Einwohner 4.12.2017. Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 5.12.2017. (saksaksi)
- ↑ Agliati, Carlo: Tessin (Kanton) (Sveitsin historiallisen tietosanakirjan web-sivut) Historisches Lexikon der Schweiz (HLS). 23.7.2015. Bern: Stiftung HLS. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)
- ↑ Swisstopo, Theme Energie – Wasserkraft – Statistik Wasserkraft (Teemakartta: energia – vesivoima – tilastot), viitattu 22.2.2018
- ↑ Three Castles, Defensive Wall and Ramparts of the Market-Town of Bellinzona (Perintökohteen esittely Unescon verkkosivulla) whc.unesco.org. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Monte San Giorgio (Perintökohteen esittely Unescon verkkosivulla) whc.unesco.org. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ticino Wikimedia Commonsissa
- Italia - vastakohtien maa, Hannu Laaksonen, Aulikki ja Veikko Litzen, Ilkka Saari, Painatuskeskus Oy, Helsinki, 1994
- Lisa Tezner: Musta veljeskunta I - II (nuortenkirja)
| ||||||||
