Ticino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ticino
Repubblica e Cantone Ticino
Canton Ticino
Ticinon asutus on keskittynyt vesistöjen varrelle, etualalla Lago Maggiore ja Ascona.
Ticinon asutus on keskittynyt vesistöjen varrelle, etualalla Lago Maggiore ja Ascona.
Vaakuna
Vaakuna
Ticinon kantoni sijaitsee Etelä-Sveitsissä.
Ticinon kantoni sijaitsee Etelä-Sveitsissä.

Koordinaatit: 46°18′N, 8°48′E

Valtio  Sveitsi
Kuntia 115
Hallintoalueita (distretto) 8
Valaliiton jäseneksi 1803
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Bellinzona
 – suurin kaupunki Lugano
Pinta-ala 2 812,41[1] km² (5.)
 – maa 2 740,93[1] km²
 – sisävesi (Maggiorejärvi, Luganojärvi)71,48[1] km² 
Väkiluku (31.12.2018)  (vakinaiset asukkaat) 353 343[2] (8.)
 – väestötiheys 126 as./km²
Kielet italia 89 % (2017)[3]
Uskonnot katolisuus 65 % (2017)[3]
BKT (2015, alustava) 29 mrd. Sfr (8.)[4]
 – asukasta kohti 82 000 Sfr (7.)[5]
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus TI
Kantonin internetsivut

Ticino (virallisesti ital. Repubblica e Cantone Ticino, saks. Tessin) on Sveitsin italiankielisessä osassa sijaitseva maan eteläisin kantoni. Sen pääkaupunki on Bellinzona. Kantoni on saanut nimensä alueen poikki virtaavasta Ticinojoesta.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Locarnossa on välimerellinen ilmasto.

Ticino rajoittuu pohjoisessa Valais’n, Urin ja Graubündenin kantoneihin. Lännessä, etelässä ja kaakossa rajanaapurit ovat italialaiset Piemonten ja Lombardian alueet. Kantonin pohjoisosa on Alppien vuoristoa; kantonin korkein kohta on Rheinwaldhorn (3 402 m mpy.). Eteläosa on Sveitsin matalinta aluetta: Lago Maggiore- ja Luganojärvi ovat pari sataa metriä merenpinnan yläpuolella. Eteläosassa onkin melkein välimerellinen ilmasto.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ticino oli keskiajalla hallinnollisesti ja kulttuurillisesti osa Milanoa, kunnes alue 1400- ja 1500-lukujen sotien seurauksena liitettiin Sveitsin valaliittoon.[6]

Asukkaat ja hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asutus on vahvasti keskittynyt alueen eteläosaan, jossa Välimeren vaikutus, niin ilmaston kuin kulttuurinkin suhteen, näkyy vahvana. Vuoden 2018 lopulla Ticinossa oli 353 343 asukasta.[2]

Kantoni on italiankielinen: 89 prosenttia asukkaista käyttää italiaa pääkielenään (vuonna 2017). Kantonin asukkaista oli vuonna 2017 katolisia oli 65 prosenttia.[3]

Kunnat ja kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ticino koostuu 115 kunnasta (2.4.2017 alkaen), joista asukasluvultaan pienin on Corippo (11 asukasta 31.12.2018). Kantonin kaupungit eli yli 10 000 asukkaan kunnat ovat:[2]

Kunta asukasluku
31.12.2018
Lugano 63 185
Bellinzona 43 220
Locarno 15 826
Mendrisio 14 942

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurien korkeuserojen ja monien jokien ansiosta Ticinossa on useita patojärviä ja vesivoimalaitoksia[7]. Maatalous on pohjoisessa lähinnä karjanhoitoa ja etelässä viininviljelyä. Muita viljelykasveja ovat maissi, perunat, tupakka ja vihannekset. Suurin elinkeino on matkailu; matkailijoiden yöpymisiä oli kantonissa vuonna 2017 noin 2,5 miljoonaa[3]. Matkailu keskittyy kesään: houkuttimina ovat järvet, aurinko ja vaellukset alppiniityillä. Kesämatkailun keskuspaikka on Ascona. Sveitsin kolmanneksi suurimpana pankkikeskuksena Lugano on kantonin liike-elämän keskus.

Kantonin työpaikoista 76 prosenttia oli vuonna 2016 palvelusektorilla. Työpaikoista oli teollisuudessa 22 prosenttia ja alkutuotannossa yksi prosentti.[3]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin pohjois-eteläsuuntaiset valtaväylät, moottoritie A2 sekä Gotthardin rautatie, Pohjois-Sveitsistä Italiaan kulkevat Gotthardin maantie- ja rautatietunnelien kautta, Ticinojoen vartta kantonin halki. Moottoritie A13 johtaa Moesajoen vartta koilliseen Graubündeniin.

Luganossa on alueellinen lentoasema. Tilo-junayhtiö hoitaa alueellisen rautatieliikenteen.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bellinzonan keskiaikaiset linnoitukset[8] ja Monte San Giorgio -vuoren triaskautiset fossiilit[9] ovat Unescon maailmanperintökohteita.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja ticinolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • National map: swisstopo (Sveitsin valtion julkinen karttapalvelu) map.geo.admin.ch. Köniz, Wabern: Bundesamt für Landestopografie swisstopo. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (retoromaaniksi), (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Arealstatistik Land Cover - Gemeinden nach 27 Grundkategorien (Excel) Arealstatistik 2004/09. 24.11.2016. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 22.2.2018. (saksaksi), (ranskaksi)
  2. a b c Bilanz der ständigen Wohnbevölkerung nach Bezirken und Gemeinden, 1991-2018 (Excel) 27.8.2019. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 31.1.2020. (saksaksi)
  3. a b c d e Bundesamt für Statistik > Statistiken finden > Regionalstatistik > Regionale Porträts und Kennzahlen > Kantonsporträts > Ticino (Tilastotietoja kantoneista) 2019. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 1.1.2020. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (englanniksi)
  4. Bruttoinlandsprodukt (BIP) nach Grossregion und Kanton 4.12.2017. Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 5.12.2017. (saksaksi)
  5. Kantonales Bruttoinlandsprodukt (BIP) pro Einwohner 4.12.2017. Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 5.12.2017. (saksaksi)
  6. Agliati, Carlo: Tessin (Kanton) (Sveitsin historiallisen tietosanakirjan web-sivut) Historisches Lexikon der Schweiz (HLS). 23.7.2015. Bern: Stiftung HLS. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)
  7. Swisstopo, Theme Energie – Wasserkraft – Statistik Wasserkraft (Teemakartta: energia – vesivoima – tilastot), viitattu 22.2.2018
  8. Three Castles, Defensive Wall and Ramparts of the Market-Town of Bellinzona (Perintökohteen esittely Unescon verkkosivulla) whc.unesco.org. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  9. Monte San Giorgio (Perintökohteen esittely Unescon verkkosivulla) whc.unesco.org. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Italia - vastakohtien maa, Hannu Laaksonen, Aulikki ja Veikko Litzen, Ilkka Saari, Painatuskeskus Oy, Helsinki, 1994
  • Lisa Tezner: Musta veljeskunta I - II (nuortenkirja)