Theodore Kaczynski

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Unabomber” ohjaa tänne. Unabomber on myös pokerinpelaaja Phil Laakin lempinimi sekä Pelle Miljoona Unabomber -yhtyeen studioalbumi.
Theodore Kaczynski

Theodore John Kaczynski alias Unabomber (s. 22. toukokuuta 1942) on yhdysvaltalainen kirjepommittaja, joka pyrki 18-vuotisen pommikampanjansa aikana taistelemaan teknologista kehitystä ja sen tuomia haittoja vastaan. Kirjepommit tappoivat kolme ihmistä, 29 haavoittui. Hän oli FBI:n kaikkien aikojen kalleimman tutkinnan kohde, sillä kirjepommien lähettäminen jatkui pitkään ja oli haastavaa selvittää kotitekoisten yleisistä tarvikkeista valmistettujen kirjepommien lähettäjä ja valmistaja.[1]

FBI käytti tuntemattomasta pommittajasta lyhennettä UNABOM ("university and airline bomber", kirj. "yliopisto- ja lentoliikennepommittaja"). Media muunsi tämän eri muotoihin, ml. Unabomer, Unabomber ja Unibomber.[2]

Kaczynski valmistui vuonna 1962 Harvardista ja jatkoi opiskelujaan Michiganin yliopistossa, jossa väitteli matematiikan tohtoriksi. Harvardin yliopistossa Kaczynski arvioitiin lupaavimmaksi oppilaaksi joka tulisi todennäköisimmin tekemään merkittävimmän kontribuution. Kaczynski opetti kolme vuotta Michiganissa, kunnes hänet palkattiin vuonna 1967 Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksen matematiikan professoriksi. Hän erosi virastaan kahden vuoden kuluttua.[2]

Theodore Kaczynski on kirjoittanut 35 000-sanaisen manifestin "Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus" (engl. Industrial society and its future), jonka hän lähetti The Washington Postille ja The New York Timesille julkaistavaksi vuonna 1995. Manifesti julkaistiin molemmissa sanomalehdissä.

Kaczynski oli vuosina 1959-1962 osallistunut Harvardissa mielentutkimuskokeeseen, jossa häntä ja muita henkilöitä haastateltiin työhaastattelunomaisessa tilanteessa ja tietämättään samalla ärsytettiin.[3]

Kirjepommikampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FBI:n luonnos epäillystä.

Ensimmäinen kirjepommi lähetettiin toukokuun lopulla 1978 professori Buckley Cristille. Paketti löytyi Illinoisin yliopiston pysäköintialueelta Chicagossa, ja siinä oli Cristin lähettäjätiedot (sekä professori E. J. Smithin jakeluosoite Rensselaerin ammattikorkeakoululle New Yorkissa). Paketti oli lähetetty ”takaisin” Cristille. Koska Crist tiesi ettei ollut lähettänyt pakettia, hän otti yhteyttä kampuksen poliisiin. Terry Marker -niminen poliisi avasi paketin, joka räjähti. Marker sai pieniä vammoja.[2]

Tätä seurasi joukko ilmailualan ihmisille lähetettyjä pommeja, sekä pommeja, jotka oli suunniteltu räjähtämään lentokoneissa. Nämä olivat aluksi amatöörimäisiä eivätkä aiheuttaneet juurikaan vahinkoa.[2]

Ensimmäinen vakava haavoittuminen tapahtui 1985, kun Berkeleyn opiskelija menetti neljä sormea sekä näön toisesta silmästään. Kaikki pommit olivat käsityötä ja niihin oli merkitty kirjaimet ”FC”. Kirjainten arveltiin ensin tulevan sanoista ”Fuck Computers” (”vitut tietokoneista”), mutta myöhemmin osoittautui, että se tarkoitti ”Freedom Clubia” (Vapauskerho). Kalifornialainen tietokonekaupan omistaja kuoli pysäköintipaikalleen jätetyn naula- ja sirpalepommin räjähtäessä 1985. Samanlainen hyökkäys tehtiin tietokoneliikettä vastaan Utahin Salt Lake Cityssä 20. helmikuuta 1987.[2]

Kuuden vuoden tauon jälkeen Kaczynski iski uudelleen 1993. Hän lähetti kirjepommin David Gelernterille, joka toimi tietotekniikan professorina Yalen yliopistossa. Gelernter on kirjoittanut tapauksesta kirjan Drawing Life: Surviving the Unabomber. Toinen samana vuonna lähetetty pommi haavoitti perinnöllisyystutkija Charles Epsteinia.[2]

Uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Pvm Sijainti Uhrit Vahingot
1978 25.- 26. maaliskuuta Northwestern University, Evanston, Illinois Terry Marker, kampuksen poliisi vähäiset
1979 9. maaliskuuta Northwestern University John Harris, ylioppilas vähäiset
15. marraskuuta Chicago, Illinois 12 American Airlinesin matkustajaa savuinhalaatio
1980 10. kesäkuuta Chicago Percy Wood, United Airlinesin presidentti viilto- ja palovammoja
1981 8. lokakuuta Utahin yliopisto, Salt Lake City, Utah Ei uhreja - pommi purettiin
1982 5. maaliskuuta Vanderbiltin yliopisto, Nashville, Tennessee Janet Smith, yliopistosihteeri vakavia vammoja käsiin, vaati pitkää kuntoutusta
2. kesäkuuta Kalifornian yliopisto, Berkeley, Kalifornia Diogenes Angelakos, professori oikea käsi ja kasvot; lähes täydellinen parantuminen
1985 15. toukokuuta Kalifornian yliopisto, Berkeley John Hauser, ylioppilas menetti osan vasemman silmänsä näkökyvystä sekä neljä sormea oikeasta kädestään
13. kesäkuuta Auburn, Washington Ei uhreja – pommi purettiin
15. marraskuuta Ann Arbor, Michigan James V. McConnell ja Nicklaus Suino McConnell menetti kuulonsa, Suino haavoittui sirpaleesta
11. joulukuuta Sacramento, Kalifornia Hugh Scrutton, tietokonekorjaamon omistaja ensimmäinen kuolonuhri
1987 20. helmikuuta Salt Lake City, Utah Gary Wright, tietokonekaupan omistaja loukkaantui
1993 22. kesäkuuta Tiburon, Kalifornia Charles Epstein, Kalifornian yliopiston geneetikko tuhosi kummankin tärykalvon, menetti osan kolmesta sormesta
24. kesäkuuta Yalen yliopisto, New Haven, Connecticut David Gelernter, tietokonetieteen professori Oikea käsi ja silmä
1994 10. joulukuuta North Caldwell, New Jersey Thomas J. Mosser, mainospäällikkö toinen kuolonuhri
1995 24. huhtikuuta Sacramento, Kalifornia Gilbert Murray, saha-alan edunvalvoja kolmas kuolonuhri
Lähteet: [4][5]

Motiivi ja tutkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Toivomme vakuuttaneemme lukijan siitä, ettei järjestelmää voi uudistaa siten, että vapaus sovitettaisiin yhteen teknologian kanssa. Ainoa reitti ulos on vapautua koko teollis-teknologisesta järjestelmästä. Tämä edellyttää vallankumousta, ei välttämättä aseellista kansannousua, mutta varmasti radikaalia ja perustavan vastaista muutosta yhteiskuntamme luonteesta.»
(Ote Kaczynskin manifestistä "Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus", 140. kappale.)

Vuonna 1995 Kaczynski lähetti useita kirjeitä, joissa hän selvitti motiivejaan ja vaati 35 000-sanaisen julistuksensa "Industrial Society and Its Future" (suomennettu nimellä Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus, Savukeidas 2005) julkaisemista. Siitä, pitäisikö vaatimukseen suostua käytiin keskustelua. Lopulta oikeusministeriö suositti manifestin julkaisua.[2]

New York Times ja Washington Post julkaisivat Unabomberin manifestin 19. syyskuuta 1995. Tällä toivottiin, että joku tunnistaisi kirjoittajan tyylin. Hän oli myös luvannut lopettaa pommikampanjansa kirjoituksen julkaisun myötä.[2]

Kirjeen julkaisun jälkeen Theodore Kaczynskin veljen David Kaczynskin vaimo alkoi epäillä Theodorea Unabomberiksi. David löysi veljensä äidilleen kirjoittaman kirjeen, josta FBI:n panttivankineuvottelija ja profiloija Clinton R. Van Zandt havaitsi vastaavuuden sanastossa ja tyylissä manifestin kanssa. Kaczynski pidätettiin 3. huhtikuuta 1996 mökistä lähellä Lincolnia Montanassa.[2]

Oikeuspsykiatri totesi Kaczynskin sairastavan paranoidista skitsofreniaa, mutta siitä huolimatta hänen katsottiin olevan kykenevä oikeudenkäyntiin. Psykiatrin raportissa hänen katsottiin kärsineen yksinäisyydestä, "lähes täysin puuttuneista vuorovaikutteisista ihmissuhteista" sekä harha-ajattelusta, "nykyteknologian hallitsemaksi joutumisesta". Päiväkirjoista kuvastuu iän myötä pahentunut eristäytyminen, sosiaalinen vieraantuminen, epäily ja vaikeasti ilmaistava viha.

Eräs Kaczynskin motiiveista manifestin julkaisemiseen oli, että hän ei halunnut että häntä pidettäisiin vain mielisairaana tappajana. http://paulcooijmans.com/psychology/unabombreport.html

Kaczynski tuomittiin 22. tammikuuta 1998 elinkautiseen vankeuteen ilman ehdonalaisen mahdollisuutta. Hän istuu rangaistustaan ADX Florence -vankilassa Coloradossa.[2]

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaczynski oli lukenut laajasti filosofisia teoksia jotka vaikuttivat hänen ajatusmaailmaansa. Kaczynski on maininnut lempikirjakseen Jacques Ellulin teknologista kehitystä ja sen vaikutuksia kritisoivan teoksen The Technological Society. Kaczynskin lisäksi myös monet muut ovat esittäneet kritiikkiä teknologista kehitystä kohtaan. 1700-luvun Englannissa luddiitit särkivät koneita joiden he uskoivat vievän työtä ihmisiltä. Kaczynskiä on kuvailtu nykyajan uusluddiittiksi. 1900-luvun loppupuolella on kehittynyt anarkismin suuntaus nimeltä anarkoprimitivismi, jota edustavat filosofit ovat keskittyneet samanlaisiin kysymyksiin kuin Kaczynski ja häntä on kuvailtu myös anarkoprimitivistiksi. Samankaltaista yhteiskuntakritiikkiä erityisesti ympäristötuhoihin keskittyen on esitetty yliopistopiireissä, joka on Kaczynskin viiteryhmä, 1900-luvun jälkipuoliskolla laajemminkin, eikä Kaczynskin manifestin sisällössä ollut juurikaan mitään sellaista mistä yliopistopiireissä ei olisi jo keskusteltu.

Kaczynskin filosofian ytimenä on teknologisen kehityksen kritiikki. Kaczynski keskittyy teollisuusyhteiskunnan, tai kuten hän kutsuu laajamittaisen teknologisen järjestelmän, negatiivisiin vaikutuksiin yksilöille. Yksilönvapaus on Kaczynskin filosofiassa arvostettu korkealle, ja hänen mukaansa teknologista järjestelmää ja vapautta ei voida sovittaa yhteen. Kaczynskin mukaan teollinen vallankumous ja sen seuraukset ovat olleet ihmiskunnalle katastrofi ja hänen mielestään se on johtanut kärsimykseen. Kritiikissään Kaczynski ei käsittele juuri lainkaan ympäristön tuhoutumista, sillä hänen mukaansa muut ovat käsitelleet aihetta riittävästi.

Kaczynskin näkemys teknologiasta on Ellulia mukaillen alati kehittyvä. Kaczynskin mukaan teknologinen kehitys tulee jatkumaan jonkinlaiseen loogiseen päätepisteeseen asti. Kaczynskin mukaan teknologian määrä ja laajuus tulevat jatkuvasti lisääntymään ajan kuluessa. Hänen ennustuksensa yhteiskunnan suunnalle on dystooppinen. Teknologia tulisi kaventamaan yksilönvapautta enenevissä määrin ja ihmisistä tulisi vähitellen teknologisen järjestelmän palvelemiseen muokattuja. Teknologia muokkaisi yhteiskuntaa merkittävästi ja ihmiset olisivat teknologisen järjestelmän orjia eivätkä herroja. Kaczynski korostaa teollisuusyhteiskunnan epäluonnollisuutta, sillä se on ristiriidassa ihmisen monituhatvuotisen historian olosuhteiden kanssa. Kaczynskin mukaan ei ole luonnollista, että nuoret ihmiset käyttävät aikansa opiskeluun. Kaczynski epäilee masennuksen syntyvän teollisuusyhteiskunnan toivottomasta ympäristöstä. Kaczynskin mukaan teknologinen järjestelmä tulisi kumota mieluummin varhaisemmin kuin myöhemmin, sillä teknologisesta järjestelmästä luopuminen tulee ajan kuluessa vaikeammaksi.

Kaczynskin mukaan vasemmistolaisesti värittynyt versio teollisuusyhteiskunnasta, kuten millaista kokeiltiin Neuvostoliitossa, ei korjaa teollisuusyhteiskunnan perusongelmia, vaan sisältää samat teknologisen järjestelmän perusongelmat kuin oikeistolaisemmin värittyneet teollisuusyhteiskunnat. Kaczynskin yhteiskuntafilosofiassa perinteisellä oikeisto-vasemmistojaolla ei ole merkitystä, sillä yhteiskunnan teknologinen järjestelmä säilyy samana oli vallassa vasemmisto tai oikeisto. Kaczynski suhtautuu kielteisesti kansallissosialismiin ja kommunismiin sekä kyseenalaistaa erilaisten joidenkin suunnittelemien ihanneyhteiskuntien mielekkyyden sellaisissa elämään joutuvien ihmisten näkökulmasta.

Kaczynskin ihanneyhteiskunta on pienen mittakaavan yhteiskunta jossa teknologian taso on matala. Yhteiskunta olisi satojen tai tuhansien vuosien takainen, eikä yhteiskuntaa olisi organisoitu teollisuusyhteiskunnaksi. Käytössä olisi vain pienen mittakaavan teknologioita joiden valmistaminen ei edellytä organisaatioita. Ihanteena Kaczynski pitää luonnonläheistä elämää, jossa ihmiset työskentelevät suoraan ravinnon saamiseksi, näkevät suoraan työnsä hedelmät ja kykenevät käyttämään ihmiselle kehityshistoriansa aikana kehittyneitä ominaisuuksia vapaasti menestyäkseen ravinnon hankinnassa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gibbs, Nancy ; Allis, Sam ; Cole, Wendy ; Dawson, Pat ; Jackson, David S. ; Shannon, Elaine: Tracking Down The Unabomber Time.com. 15.4.1996. Viitattu 11.11.2008.
  2. a b c d e f g h i j Jim D: Unabomber
  3. http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2000/06/harvard-and-the-making-of-the-unabomber/378239/
  4. The Unabomber's Targets: An Interactive Map 1997. CNN. Viitattu February 4, 2009.
  5. Lardner, George; Adams, Lorraine: To Unabomb Victims, a Deeper Mystery The Washington Post. April 14, 1996. Viitattu February 4, 2009.
  6. SVT.se: "Kopierade unabombarens manifest"

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Unabomber.