Teollisuuskoulu
Teollisuuskoulut olivat vuosina 1885–1941 Suomessa toimineita teknillisiä oppilaitoksia, joissa koulutettiin työnjohtajia ja mestareita teollisuuden ja rakennustoiminnan palvelukseen.
Vuonna 1885 Suomen senaatti antoi asetuksen jolla perustettiin Suomeen kolme suomenkielistä ja kolme ruotsinkielistä teollisuuskoulua. Koulut olivat kaksivuotisia ja oppilailta vaadittiin vähintään 17 vuoden ikä, kansakoulun tiedot ja työskentely vähintään parin vuoden ajan jossain teknillisessä ammatissa. Kouluja perustettiin Helsinkiin, Turkuun, Viipuriin, Tampereelle, Vaasaan ja Kuopioon. Opetuskielenä oli suomi Tampereella, Viipurissa ja Kuopiossa; muissa kouluissa opetuskieli oli ruotsi. Taloudellisten syiden vuoksi koulujen perustaminen päätettiin porrastaa tapahtumaan vaiheittain ja viimeiseksi jäänyt Viipurin teollisuuskoulu aloitti toimintansa vasta 1898.
Teollisuuskouluissa järjestettiin myös iltaopetuksena erilaisia muun muassa sähköalaan ja höyrykoneiden käyttöön liittyviä erikoiskursseja. Kouluissa oli aluksi yleensä kaksi osastoa kone- ja rakennusosastot, mutta myöhemmin niihin perustettiin uusia osastoja esim. 1906 Tampereen teollisuuskoulussa alkoivat toimia kutomoteollisuuden, paperiteollisuuden ja teknokemiallisen teollisuuden osastot.
Vuonna 1911 teollisuuskouluista tuli kolmivuotisia. Samana vuonna perustettiin Tampereelle ylempää teollista koulutusta antava oppikoulupohjainen tekninen opisto joka toimi vuodesta 1915 samassa rakennuksessa kuin Tampereen teollisuuskoulu. Vuodesta 1923 lähtien riittävän hyvin arvosanoin teknisen opiston suorittanut oli oikeutettu pyrkimään Teknilliseen korkeakouluun.
Vuonna 1941 voimaan tullut asetus muutti teollisuuskoulut teknillisiksi oppilaitoksiksi. Näissä oppilaitoksissa saattoi olla 2-vuotinen teknillinen koulu tai 3-vuotinen teknillinen opisto tai molemmat. Vuodesta 1943 lähtien teknillinen koulun tai teollisuuskoulun suorittaneet olivat teknikoita ja teknillisen opiston suorittaneet insinöörejä.