Tatneft
Tatneft | |
---|---|
![]() |
|
Yritysmuoto | OAO |
Osake | LSE: ATAD MCX: TATN RTS: TATN |
ISIN | RU0009033591, US8766292051, RU0006944147 |
Perustettu | 1950/1994[1] |
Toimitusjohtaja | Šafagat Tahautdinov |
Puheenjohtaja | Rustam Minnihanov |
Kotipaikka | Älmät, Tatarstan, Venäjä |
Toimiala | Öljy, Maakaasu |
Tuotteet | polttoaineet, renkaat |
Liikevaihto |
![]() |
Nettotulos |
![]() |
Henkilöstö | 74 200 (Tatneft Group)[2] |
Omistaja | Tatarstanin tasavalta 36 % ja merkittävä osuus Tatarstanin hallituksella |
Kotisivu |
www |
Tatneft (ven. Татнефть) on venäläinen öljy- ja kaasuyhtiö. Se on vahvasti sidoksissa Tatarstanin tasavallan poliittisiin päättäjiin. Talouslehti Forbesin listalla yhtiö oli keväällä 2012 noussut Venäjän 11. suurimmaksi ja maailmanlistan 529 suurimmaksi yritykseksi.[3]

Tatneftin kotipaikka on Tatarstanin Älmätissä eli Almetjevskissa. Yhtiön osake noteerataan Moskovan pörssissä (MICEX-RTS) rupla- ja dollarimääräisenä (MICEX Index, RTS Index) sekä Lontoon pörssissä (LSE). Hallituksen puheenjohtajana toimii Rustam Minnihanov (ven. Рустам Минниханов, tataariksi Röstäm Miñnexan), joka on myös Tatarstanin pääministeri.lähde?
Tuotanto- ja jalostustoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tatneftin toiminta tapahtuu erityisesti Tatarstanin alueella, mutta yhtiö on laajentunut syntyseutuaan laajemmalle. Nyttemmin yhtiö poraa tai kehittää tuotantoa myös Libyan ja Syyrian öljykentillä. Öljy siirretään kentiltä pääosin Transneftin siirtoputkistoja käyttäen. Yhtiön öljynjalostamot sijaitsevat Tatarstanissa ja Pietarin lähistöllä.[2]
Huoltamoverkosto ja rengastehdas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2005 yhtiö laajensi jakeluverkostoaan Ukrainan markkinoille.[4][5] Tatneftin nykyinen huoltamoverkko kattaa osan Venäjää (yhteensä 511 huoltamoa) ja suuren osan Ukrainaa (128 kpl); lisäksi Valko-Venäjällä pari huoltamoa. Tatneft-yhtymään kuuluu myös rengastehdas.[2]
Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tatneft omisti vuosina 1998–2002 Tatneftaero-lentoyhtiön,[6] joka lensi reitti- ja tilauslentoja kolmella lentokoneella ja vastasi lisäksi Tatneftin kahdesta VIP-lentokoneesta.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.tatneft.ru/eng/history.htm
- ↑ a b c d e Tatneft Annual Report 2011 (pdf) Tatneft, tatneft.ru. Viitattu 11.8.2012. (englanniksi)
- ↑ The World's Biggest Public Companies (pdf) Forbes, forbes.com. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
- ↑ http://www.kommersant.com/p617726/Tatneft_to_Gain_Control_over_Ukrtatnafta/
- ↑ http://www.kommersant.com/p778481/energy_resources/
- ↑ ТатНефтьАэро Russianplanes.net. Viitattu 2.2.2017. (venäjäksi)
- ↑ Komissarov, Dmitri & Gordon, Jefim: Russian Airlines and their Aircraft, s. 147. Midland Publishing, 2004. ISBN 1-85760-176-8. (englanniksi)
|