Tapio Parkkinen
| Tapio Parkkinen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Tapio Juhani Parkkinen |
| Syntynyt | 17. helmikuuta 1943[1] Toholampi |
| Ammatti | dramaturgi, käsikirjoittaja, teatteriohjaaja |
| Puoliso | Maria Aro[2] |
| Sukulaiset |
Tuomas Parkkinen (poika) Seppo Parkkinen (veli) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Tapio Juhani Parkkinen (s. 17. helmikuuta 1943 Toholampi) on suomalainen dramaturgi, käsikirjoittaja ja teatteriohjaaja. Hän on toiminut laaja-alaisesti puhe- ja musiikkiteatterin parissa 1960-luvulta alkaen. Lisäksi hän on ohjannut useita televisioelokuvia. Parkkinen perusti Esko Raipian kanssa Tampereen Komediateatterin 1990-luvulla.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asentaja Valte Parkkisen ja Olga Niemisen perheeseen syntynyt Tapio Parkkinen aloitti taiteellisen uransa Tampereen Teatterissa näyttelijäharjoittelijana vuonna 1961. Hän työskenteli samaisessa teatterissa eri tehtävissä aina vuosikymmenen loppuun. Vuosina 1966–1969 hän suoritti Teatterikoulun ohjaajalinjan.[1]
Vuosina 1969–1971 Parkkinen oli kiinnitettynä Kotkan kaupunginteatteriin, 1971–1977 Porin Teatteriin ja 1977–1979 Turun kaupunginteatteriin. Hän työskenteli 1970-luvulla myös Hämeenlinnan kaupunginteatterissa ja Tampereen Teatterissa sekä useissa muissa teattereissa ympäri Suomen. Parkkinen toimi lähinnä dramaturgina. Hän sovitti muun muassa Puukkojunkkarit useiden teattereiden näyttämöille. Santeri Alkion alkuperäistekstiin perustuva musiikkinäytelmä keräsi katsojia kymmenin tuhansin.[3][1]
Parkkinen ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi vuonna 1979. Hän ohjasi ja dramatisoi lukuisia puhenäytelmiä ja musiikkinäytelmiä muun muassa Tampereen Teatteriin, Tampereen Työväen Teatteriin ja Jyväskylän kaupunginteatteriin.[2]
1980-luvulla Parkkinen kirjoitti ja ohjasi Ilmajoen Musiikkijuhlille Jokioopperan. Teoksen sävelsi Jorma Panula.[2]
Parkkinen on kirjoittanut useita näytelmiä. Vuonna 1974 kantaesitettiin komedia Pirtua, pirtua. Näytelmä Pumpulitehtaan Ulla kantaesitettiin 1977. Se sai Porin Teatterissa yli 130 esityskertaa ja noin 43 000 katsojaa. Parkkisen kirjoittamia musiikkinäytelmiä ovat muun muassa Kulkurin valssi eli Koivusaaren kartanon salaisuus ja Opettaja yllättää.[3]
Televisioon Parkkinen on käsikirjoittanut muun muassa fiktioelokuvan HIFK-TPS (1979) ja lastenelokuvan Hiljaisen joen aave (1993). Jälkimmäisen hän myös ohjasi. Parkkisen muita ohjauksia on muun muassa kolmiosainen poliittinen ooppera Vallan miehet (1986).[4]
Vuonna 2017 esitettiin Mänttä-Vilppulassa Parkkisen yhdessä veljensä Sepon kanssa tekemä kansanooppera nimeltään Kitusuon Sofia, joka kertoi Suomen sisällissodan tapahtumista. Se pohjautui veljesten isovanhempien tarinaan. Heidän isoisänsä oli tataarisotilas nimeltään Paul Karakulka.[5] Näytelmän teossa oli avustamassa paikallisesta tataariyhteisöstä Hamide Caydam.[6][7]
Parkkinen oli mukana perustamassa lastennäytelmiä esittävää Teatteri 2000:a. Hän oli mukana sen toiminnassa 1980-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1991 Parkkinen perusti Esko Raipian kanssa Tampereen Komediateatterin, jota hän myös johti sen alkutaipaleella.[2]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teatteriohjaaja-kirjailija Tuomas Parkkinen on Tapio Parkkisen poika.[8] Parkkisen vaimo on näyttelijä Maria Aro. Dramaturgi Seppo Parkkinen on Tapion veli.[2]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapio Parkkinen on myös maalaaja. Hänen taulujaan on näytetty ainakin tamperelaisessa Ravintola Henriksissä.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma 1965 - Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 8, 1965.
- Martin, Timo; Niemi, Pertti; Tainio, Ilona: Suomen teatterit ja teatterintekijät - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28, 1974. ISBN 951-30-2505-5.
- Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu, 1983. ISBN 951-30-5727-5.
- Seppälä, Riitta; Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ry, 1993. ISBN 951-31-0236-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 336
- ↑ a b c d e Teatteripariskunta viihtyy hyvin Onkiniemessä Tamperelainen. 23.8.2018. Etelä-Suomen Media Oy. Viitattu 7.6.2019.
- ↑ a b Parkkinen Tapio Ilona. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 7.6.2019.
- ↑ Tapio Parkkinen Elonetissä.
- ↑ Kreeta-Maria Kivioja: "Noin kaunista naista minä en ammu" – Veljekset kirjoittivat isovanhempiensa uskomattomasta rakkaustarinasta kansanoopperan 28.6.2017. yle. Viitattu 23.8.2021.
- ↑ a b Anne Välinoro: Tapio Parkkinen tuntee maalatessaan tataari-isoisänsä kosketuksen – näyttely Tampereen Ravintola Henrik’sissä 3.2.2020. Kulttuuritoimitus. Viitattu 23.8.2021.
- ↑ Abrahamin tyttäret kysyvät: Mikä meille on pyhää? ekumenia.fi. Viitattu 14.12.2022.
- ↑ Hannu Koskela: Toinen soitto: Esko Raipia teattereissa, ravintoloissa, elämäntantereilla, s. 218. , 2015. ISBN 978-952-93-5929-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
