Tankendō

Vasemmalla kata-harjoittelussa käytettävä tammipuinen lyhyt harjoittelumiekka kodachi ja oikealla shinain kaltainen lyhyt bambumiekka tanchikutō

Takeda Ryuichi-sensein tankendon keski-valmiusasento chudan no kamae

Kendokan hallinta ja pisto rintaan takaa kuvattuna

Kon Yoshinobu-sensei Tankendo kyoshi 7.dan, Kendo renshi 6.dan Tohoku Fukushi University, Miyagi

Tankendō (jap. 短剣道) on japanilaiseen lyhyen miekan tekniikoihin pohjautuva budolaji. Japanin sana "tankendō" muodostuu kolmesta osasta: "tan" tarkoittaa lyhyttä, "ken" tarkoittaa miekkaa ja "dō" tässä tapauksessa tietä. Sananmukaisesti tankendō on siis "lyhyen miekan tie". Tankendōssa harjoitellaan ja kilpaillaan lyhyellä miekalla (jap. 短竹刀, tanchikutō, jap. 小太刀, kodachi). Harjoitteluvarusteet riippuvat siitä harjoitellaanko jūkendō-, kendo- vai tankendōharjoittelijan kanssa. Harjoiteltaessa tankendō perusharjoittelua tai suojavarusteissa (bōgu), käytetään bambumiekan (shinai) kaltaista lyhyttä harjoitusmiekkaa (tanchikutō). Parikata harjoittelussassa käytetään puista kodachia.

Tankendōn historia

Pisto kurkkuun

Pisto rintaan

Vastustajan käden hallinta ja pisto rintaan

Toyaman sotilaskoulussa tutkittiin useiden japanilaisten miekkakoulukuntien (jap. 剣術, kenjutsu) lyhyen miekan tekniikoita. Erityisesti tankendōhon vaikuttaneita koulukuntia ovat japanilaisten Chujō-ryūn (jap. 中条流) ja Toda-ryūn (jap. 富田流) lyhyen miekan tekniikat. Tankendōn tekniikat koottiin kata-sarjaksi vuonna 1921. Tällöin tankendōn katsotaan saaneen nykyisen muotonsa. Tankendōssa on omat kata-sarjansa kodachi-kodachi katalle, kodachi-tachi katalle ja kodachi-juken katalle.

Vuonna 1956 perustettu Japanin jūkendō-liitto (jap. 全日本銃剣道連盟 , Zen Nihon jūkendō renmei ), otti tankendōn mukaan harjoitteluunsa jūkendōn rinnalle 1978. Vaikka tankendōa harjoitellaan jūkendō-liiton alaisuudessa on se jūkendōsta riippumaton itsenäinen budō-laji. Tankendō ei kuitenkaan ole pistintaistelua niin kuin jūkendō, jonka harjoittelu jäljittelee kiväärissä kiinnitettynä olevan pistimen käyttöä. Shōgō-arvot (jap. 称号) (Renshi, kyōshi ja hanshi) tankendōssa otettiin käyttöön 1982. Japanissa on noin 20 000 tankendōn harjoittelijaa.

Tankendōn harjoittelu

Tankendō on maailmalla erittäin vähän tunnettua esimerkiksi kendoon verraten. Japanissakin tankendō on huomattavasti pienemmän harjoittelijajoukon laji kuin harvinainen jūkendō (jap. 銃剣道). Tankendōn jalkatyö poikkeaa jūkendōsta siinä että tankendōssa oikea jalka on edessä, kuten kendossa. Tavallisin tankendōn valmiusasento on chudan no kamae miekan kärjen osoittessa vastustajan sisuspunokseen (Tämä kohta on noin miekkalisäkkeen tasalla rintalastassa, jossa selkäydin päättyy selkärangan kanavassa) , vasemman käden ollessa nyrkissä lantiolla vartalon sivulla. Pistealueita on neljä: pisto keskivartaloon (dō-tsuki), lyönti ranteeseen (kote-uchi), pisto kurkkuun (nodo-tsuki) ja lyönti päähän (men-uchi).

Tankendōa voivat harjoitella tankendōkat keskenään tai tankendōka vastaan kendōka tahi jūkendōka. Tankendōkalla on suojahansikas (kote ) vain oikeassa kädessä. Tankendōka voikin tarpeen vaatiessa tarttua, torjua tai tehdä käsilukon vasemmalla kädellään. Jūkendōn ja tankendōn pistotekniikat vaativat vastustajalle lisäsuojan olkapäähän ja kylkeen. Tankendōn pistoissa kiai on "jaa" ja lyönnissä kyynävarteen (kote) tai päähän (men) voi käyttää kyseisen pistealueen nimeä tai jaa kiaita.

Tankendōssa harjoitellaan perustekniikoita (kihon), kilpailua (shiai) ja muodollista harjoittelua (kata). Perusharjoittelussa opettajan roolissa oleva harjoittelua ohjaavaa tankendōkaa nimitetään uchikataksi ja oppilaspuolta shikataksi.

Tankendōa harjoittellessa kendokaa tai jūkendōkaa vastaan on hallittava hyvin etäisyys ja ajoitus. Tankendōkan lyhyt miekka (tanchikutō) on näet ulottuvuudeltaan huomattavasti kendōkan shinaita ja jūkendōkan harjoitteluvälinettä (jap. 木銃, mokujū) pienempi.

Tankendōn kataharjoittelu

Tankendōn pari-katassa opettajan roolissa toimivaa kutsutaan uchikataksi ja oppilaan roolissa toimivaa shikataksi.

Tankendossa on olemassa kolme katasarjaa. Ensimmäisessä sekä opettaja ja oppilaspuoli käyttävät parikatassa lyhyitä puumiekkoja kodacheja. Kahdessa muussa katasarjassa on lyhyellä puumiekalla aseistautunutta oppilaspuolta vastassa opettaja aseenaan joko pitkä puumiekka bokken tai puinen, kiväärin ja pistimen virkaa jukendossa hoitava mokujū. Näin oppilaspuoli harjoittelee tekniikoita pidempiä ja ulottuvampia asita vastaan.

Tankendō Suomessa

Suomessa tankendōon tutustuttiin kevättalvella 2008 kun Takeda Ryuichi-sensein seurue vieraili Suomessa ja Virossa (Tallinna 28.02.2008-03.03.2008 ja Helsingissä 03.03.2008-09.03.2008). Ryhmän mukana oli Kon Yoshinobu-sensei Miyagin prefektuurista Tohoku Fukushi yliopistosta. Koska matkavalmistelujen yhteydessä kävi ilmi että Kon-sensei on kyōshi 7.dan tankendōssa, päätettiin kyseistä lajia esitellä Suomessa ja Virossa. Näytösten sekä Virossa että Suomessa herättämän suuren kiinnostuksen johdosta, syksyllä 2008 29-31.elokuuta järjestettiin Helsingin Urheilutalolla Suomen ja Euroopan ensimmäinen tankendō-leiri (yhdessä kendon kanssa). Leirillä oli osanottajia Suomesta, Virosta, Venäjältä ja Latviasta.

Lähteet

Kirjallisuuslähteet

• Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8.
• Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0.
• Steve Kelsy, 5. dan: Retreating in Jukendo. Kendo World, 2002, nro Vol 1. N:o 4., s. 88-89. Tunniste ISSN 1175-8872

Verkkolähteet

• Japanin jūkendō-liitto (japaniksi)

Aiheesta muualla

• Tohoku Fukushi universityn kotisivut (Kon Yoshinobu-sensein kotiyliopisto)
• Tengun eli Suomen kendoseurojen keskusliiton jäsenlehden numeroarkisto (Arkistoitu – Internet Archive)