Tämä on lupaava artikkeli.

Atarashii naginata

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaksi japanitarta harjoittelemassa naginataa. Taustalla näkyy naginata-dōgu, johon kuuluvat rukkaset(kote), kypärä (men), rintapanssari (), lantiosuoja (tare) ja säärisuojat (sune).

Atarashii naginata (jap. 新しい薙刀) eli ”uusi naginata” on japanilainen budolaji, jossa harjoitellaan ja kilpaillaan naginata-nimisellä japanilaisella peitsiaseella. Harjoitteluun kuuluvat sekä täysikontaktiharjoittelu että ottelu suojavarustein harjoittelunaginatalla, jossa on bambusäleistä koottu "terä". Tämä mahdollistaa turvallisen harjoittelun ilman suurta loukkaantumisvaaraa. Atarashii naginataan kuuluu myös muodollinen kata, joka suoritetaan parikatasarjana puisella kata-naginatalla.[1]

Naginatajutsun historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naginata harjoitus Japanissa Hamamatsu-koulun kentällä 1911

Taistelevien valtioiden aikakaudella ja aiemminkin Japanissa käytettiin raskasta taistelu-naginataa yhä yleisesti taistelukentillä, ja se oli painavuutensa ja vaikean hallittavuutensa vuoksi lähinnä miesten ase. Tunnetuin soturimunkkien edustaja oli Minamoto no Yoshitsunen "henkivartija" Benkei.[2]Edo-kaudella rauhan vallitessa soturimunkkien (Sōhei) mieliase muuttui kevyemmäksi aseeksi, jolla samurai-naiset saattoivat tehokkaasti puolustaa kotiaan.[3]

Meiji-kaudelle tultaessa yli viidestäsadasta naginatajutsu ryū-hasta oli jäljellä enää muutamia.[4] Näiden joukossa oli Japanin vanhin kirjallisesti todistettava aseenkäyttöperinne, kenjutsu-koulukunta Tenshin shōden Katori shintō-ryū (jap. 天真正伝香取神道流), jossa tosin naginataharjoittelu oli toissijaista, miekkamiehen harjoittamista naginataa vastaan taisteluun.[5] Samalla tapaa naginataan suhtautuva elinvoimainen bujutsu ryū-ha oli Bukō-ryū. Toiset ryū-hat opettivat naginata-taitoja enemmänkin gendai budōn tyyliin itsensä kehittämisen tienä. Esimerkiksi Hoshin-ryūn tarkoituksena oli johdattaa naginata-harjoittelija zenchi zen no kamin kaltaiseen tilaan, eli ”absoluuttisen oppineisuuden” tai ”täydellisen jumalan kaltaiseen” kehityksen huipentumaan. Gassan-ryū ja Tendō-ryū naginatajutsu- koulukunnilla oli edellisiä vaatimattomampi päämäärä, rajaton viisaus.[2]

Japanissa harjoitellaan yhä monia perinteisiä (koryū) peitsenkäyttökoulukuntia (naginatajutsu ryū-ha). Kokelaita näihin perinteisiin otetaan yleensä atarashii naginata harjoittelijoiden piiristä kun kyseenomaisen asetaidon alkeet on jo sisäistetty ja jos oppilas osoittaa kiinnostusta perinteitä kohtaan sekä on muuten kelvollinen.[1]

Moderni naginata-harjoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nakano-sensei esittää naginatalla jodan-valmiusasentoa

Koska japanilaiset peitsi naginata ja keihäs yari olivat tositilanteisiin kehitettyjä sota-aseita, ei Tokugawa-rauhan aikana naginatasta kehittynyt varsinaista (kuten naginatadō) muotoa, vaan naginatajutsu ryū-hat alkoivat vähitellen kuihtua ja kuolla ja harjoittelu säilyi lähinnä samurai-naisten keskuudessa. Tällöin naginata aseenakin keveni paremmin naisten käsiteltäväksi.[6] Kenraali Douglas MacArthurin johtaman SCAPin eli liittoutuneiden valvontakomission Japanissa, kumottua budoharjoittelupannan vuonna 1953, poistui este perustaa Japanin naginata-liitto (Zen Nihon naginatadō renmei),[2] Japanin opetusministeriön tuella. Atarashii naginata otettiin mukaan Japanin koulujen tyttöjen liikunnanopetukseen II maailmansodan jälkeen.[2]

Nykyisessä naginata-harjoittelussa on käytössä kendosta tutut viisi perusasentoa eli kamaeta: chūdan (keski-), jōdan (ylä-), gedan (ala-) ja hassō (kehon viereinen-) no kamaet sekä wakigamae (kehon takana piilotteleva-). Tekniikkavalikoimaan kuuluvat lyönti (uchi), pisto (tsuki), vastustajan tekniikan torjuminen sekä erilaiset suojaus- ja väistötekniikat.[2]

Atarashii naginataharjoitteluun tarvittavat varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naginataharjoittelun asusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leveälahkeinen harjoitteluhousu eli Hakama on perinteinen japanilainen housumalli. Naginatadossa käytettävässä hakamassa (umanoribakama eli ratsastus-hakama) helma on jaettu kahdeksi lahkeeksi ratsastusta helpottamaan. Hakamassa on edessä viisi taitosta ja takana yksi. Lisäksi edessä on yksi taitos piilossa muiden alla.[7] Atarashii naginatassa käytettävän hakaman väri on musta.
  • Harjoittelutakki - eli keikogi on pitkäliepeinen, usein paksu, puuvillainen yleensä valkoinen takki, mutta myös indigonsiniseksi värjättyä takkia käytetään. Poiketen kendossa käytössä olevasta takista sen hihat ovat lyhyemmät ja hihansuut kapeat.[7]
  • Ohutta puuvillaista hikiliinaa (jap. 手拭い, Tenugui) käytetään suojakypärän men alla sekä pehmusteena että imemässä hikeä. Hikiliina kiedotaan päähän tietyllä tavalla, joka pitää sen paikoillaan kypärän alla kendoharjoittelun vauhdissa. Hikiliinat on usein koristeltu kanji-kirjaimin kirjoitetulla motolla tai seuran nimellä ja tunnuslauseella.[8]

Varsinaiset naginatadō-varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva atarashii naginata ottelusta (shiai) jossa oikealla oleva naginata-ottelija on saanut perille piston (tsuki) vastustajan kurkkua suojaavaan läppään (tsukitareen). Ottelijoiden suojavarusteet erottuvat hyvin ja ovat samankaltaiset kuin kendossa mutta lisäksi jaloissa ovat säärisuojat (sunet).
Furikaeshi lyönti jossa molemmat kädet viedään pään päälle lyönnin lähtövaiheessa
Lyönti suneen eli sääreen. Tässä tapauksessa säären etupuolelle
Lyönti suneen eli sääreen. Tässä lyödään säären takapuolelle

Suojukset eli dōgu, käytetään myös nimitystä bōgu, tarkoittaa sananmukaisesti suojavarusteita. Ilman suojavarusteita Atarashii naginatan harjoittelu täysipainoisesti on mahdotonta. Vaikkei harjoitteluun liitykään suoranaista väkivaltaa, harrastajan on suojauduttava hyvinkin voimakkailta lyönneiltä. Naginataharjoitteluun kuuluvat varusteet: men, kote, do, tare ja sune. Käytettävä rintapanssari, kypärä ja lantiosuoja ovat samanlaiset kuin kendossa, kotet poikkeavat hieman ja säärisuojat ovat lisä.[2]

  • Kypärä - eli Men, joka suojaa pään, kasvot sekä kurkun.[7]
  • Suojarukkaset - eli Kote - hanskat, jotka suojaavat ranteet sekä kämmenet. Kendossa käytettävistä suojahansikkaista (naginata kote) poikkeaa sinä että etusormi on erotettu peukalon lisäksi naginatan käsittelyn helpottamiseksi.[7]
  • Rintapanssari - eli Do, joka suojaa sekä rintakehän että kyljet.[7]
  • Lantiosuoja -eli Tare, joka koostuu kolmesta isosta läpästä (ō-dare) sekä kahdesta pienestä (ko-dare). Taren keskiläpässä on yleensä nimikyltti (zekken, nykyisin myös nafuda), jossa on tunnisteena maan, kaupungin tai seuran nimi, seuran logo tai nimi keskellä ja alalaidassa harjoittelijan nimi.[7]
  • Säärisuojat - eli säärten ympärille sidottavat säärisuojat eli Suneate, suojaavat säärten sisä ja ulkopuolen sivalluksilta.[2][7]

Lajin tekniikkaharjoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atarashii naginataan kuulu kendon tavoin sekä hyökkäys- että vastahyökkäystekniikoita. Jotta naginata-tekniikoita voisi syvemmin hallita, on ensin sisäistettävä naginatan ulottuvuus aseena ja aseen pituudesta johtuvat erilaiset lyöntien ja pistojen nopeudet alkuhetkestä maaliinsa. Tekniikat tulee tehdä paitsi oikealta etäisyydeltä (ma-ai) myös oikealla hetkellä.[9]

Pariharjoittelu - Uchikaeshi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uchikaeshi on atarashii naginatan perus-pariharjoituksia ja se voidaan tehdä sekä varusteissa että ilman. Harjoituksena se muistuttaa kendon kiri-kaeshia.[10] Uchikaeshi on etukäteen määritelty, parin kanssa harjoiteltava lyöntisarja. Uchikaeshissa tekijä eli kakari harjoitelee samanaikaisesti oikeaa etäisyyden (ma-ai) hallintaa, lyönnin ja kehon yhteistyön hallintaa (ki-ken-tai-itchi), jatkuvaa valppautta (zanshin), hengitystä sekä kiain hallintaa. Uchikaeshi voidaan tehdä hitaasti ja rauhallisesti lyönti kerrallaan tai nopealla tahdilla ja yhtenevällä kiailla.[10]

Hyökkäystekniikat eli Shikake-waza[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäystekniikoihin kuuluvat tekniikat joissa ollaan aloitteellisia ja vastustajaa edellä.[9]

  • Fumikomi-waza

Sisältää suorat hyökkäykset: lyönnit ja pistot eteen- tai taaksepäin.

  • Nidan-waza

Nidan-wazassa tehdään kaksi perättäistä lyöntiä eri kohteisiin samassa hyökkäyksessä.

  • Sandan-waza

Sandan-wazassa tehdään kolme perättäistä lyöntiä eri kohteisiin samassa hyökkäyksessä.

  • Harai-waza

Harai-wazassa lyödään vastustajan naginata pois uhkaamasta tai suojaamasta ja hyökätään siten paljastuneeseen lyönti tai pisto (suki) kohteeseen.

  • Debana-waza

Debana-wazassa pyritään hyökkäämään juuri ennen vastustajaa.

  • Hiki-waza

Sisältää lyönnit lähietäisyydeltä liikuttaessa taaksepäin. Hikiwaza ei kuitenkaan ole pakenemista, vaan se on hyökkäys, vaikka vastustajasta liikutaankin kauemmas.

Vastahyökkäystekniikat eli Oji-waza[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastahyökkäystekniikoihin kuuluvat tekniikat joissa ollaan aloitteellisia mutta käytetään vastustajan tekniikka hyväksi.[11]

  • Uke-waza

Uke-wazassa vastustajan hyökkäys ensin torjutaan omalla naginatalla, minkä jälkeen välittömästi hyökätään omalla tekniikalla. Torjunnan tulisi tapahtua sillä hetkellä, jolloin vastustaja osuisi omalla tekniikallaan.

  • Nuki-waza

Nuki-wazassa hyökätään vastatekniikalla samanaikaisesti vastustajan kanssa. Tarkoituksena on osua vastustajaan tämän hyökkäyksen oletetun osumisen hetkellä. Tähän liittyy vastustajan hyökkäyksen hallinta. Vastustaja pyritäänkin usein pakottamaan hyökkäämään tätä tarkoitusta varten.

  • Maki-otoshi-waza
  • Uke-nagashi-waza

Japanin naginataliiton kata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atarashii naginatassa on kaikkiaan seitsemän kataa. Naginata-katasarja on kehitetty vasta 1977 monen vanhan naginatajutsu ryū-han katakaanoneista. Toisin kuin kendossa, naginatassa kataa suoritetaan vasta 4. danin vyökokeessa eli graduoinnissa. Mitään estettä katan harjoittelun aloittamiseen jo aikaisemminki ei toki ole[12]

Naginata Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kendoseura Ki Ken Tai Icchi aloitti naginataharjoittelun Suomessa 15.02.2009. ja syyskuussa 2009 alkoi ensimmäinen atarashii naginatan peruskurssi.[13] 2010 kevättalvella pidettiin toinen peruskurssi ja kolmas peruskurssi syksyllä 2010. Atarashii naginata-do hyväksyttiin kevättalvella 2012 Suomen Kendoseurojen Keskusliiton neljänneksi viralliseksi lajiksi kendon, iaidon ja jodon ohella. Helsingin kendoseura KKTI järjesti 12. kesäkuuta 2012 ensimmäiset Atarashii naginata-do:n kyū tasokokeet eli graduoinnit Olympiastadionin dojolla. Tapanilan Erällä Atarashii naginatadon peruskurssi alkoi 4. syyskuuta 2013.

Naginatan koryuharjoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksystä 2011 lähtien Helsingissä on mahdollista harjoitella vanhaa Japanilaista naginata-koulua (jap. 直心影流薙刀術, Jikishinkageryu Naginatajutsua). Kyseistä koulukuntaa ja sen perinteitä johtaa Japanissa koulun 18. soke (jap. 園部正美様, Masami Sonobe).

Rytminen naginata-harjoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rytminen naginata -näytöksen loppuposeeraus El Camino Collegella 31.3.2006. Näytöksen esiintyjät ovat Japanin kansainvälisen budoyliopiston rytminen naginata -ryhmän jäseniä.

Naginataa harjoitellaan myös rytmisenä joukkuelajina. Tämä taitouintia tai muodostelmaluistelua muistuttava laji on näyttävää katseltavaa. Rytmistä naginataa esitetään lähinnä kansainvälisten kilpailujen yhteydessä mutta siinä voidaan myös kilpailla maailmanmestaruustasolle asti.[14] Tarkoituksena on saada aikaan esteettinen esitys jossa musiikin avulla tuodaan esille kata-tekniikkavariaatioita sulavasti ryhmänä. Lajina rytminen naginata ei ole uusi, sillä samankaltaisia esityksiä on Japanissa esitetty 1900-luvun alusta lähtien. Toisinaan esittäjät ovat lausuneet esityksensä aikana myös runoja.[14]

Rytmisen naginatan maailmanmestaruussäännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rytmisessä naginatassa kilpaillaan maailmanmestaruudesta.[14]

  1. Joukkueessa tulee olla vähintään kaksi jäsentä
  2. Ryhmän esitys ei saa kestää kauempaa kuin viisi minuuttia, mukaan lukien saapumiset ja poistumiset kilpailualueelta
  3. Esityksessä taustamusiikki on pakollinen
  4. Kilpailualue on kooltaan 15 kertaa 15 metriä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Donn F. Draeger: Classical bujutsu, The Martial arts and ways of Japan vol. 1. Weatherhill, 1973. ISBN 0-8348-0233-3.
  • Vuorinen Emilia, Paasonen Jukka: Atarashii naginatadon harjoittelijan henkilökuva. Tengu, Suomen kendoliiton jäsenjulkaisu, 2009, nro 1/2009, sivut 9–11.
  • Alexander Bennett: Naginata, the Definitive Guide. Kendo World Publications Ltd. Auckland, New Zealand, 2005. ISBN 4-9901694-4-1.
  • Timo Reenpää (päätoimittaja): BU - Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9.
  • Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8.
  • Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Bu Samurain ammatti, Reenpää, Hashi 20/1998,s. 57
  2. a b c d e f g Draeger, Modern Budo, vol.3, s.175-176. 1974
  3. Draeger, Classical Bujutsu, vol.1, s.77. 1973
  4. s.Bennet-Naginata, 2005 s.29-34
  5. Bu Samurain ammatti, Reenpää, Hashi 20/1998,s. 32-33
  6. Bu Samurain ammatti, Reenpää, Hashi 20/1998,s. 55-56
  7. a b c d e f g s.Bennet-Naginata, 2005 s.119-128
  8. s.Bennet-Naginata, 2005 s.258-260
  9. a b s.Bennet-Naginata, 2005 s.173-181
  10. a b s.Bennet-Naginata, 2005 s.165-172
  11. s.Bennet-Naginata, 2005 s.182-188
  12. s.Bennet-Naginata, 2005 s.103-106
  13. Tengu, Atarashii naginatado 1/2009,s.9–11
  14. a b c Bennett: Naginata, 2005, s.110-112

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]