Särkijärvi (Tohmajärvi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Särkijärvi
Valtiot SuomiView and modify data on Wikidata
Paikkakunta TohmajärviView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 62°20′27″N, 30°04′26″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Särkipuro [1]
Järvinumero 04.376.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 86,8 m [1]
Rantaviiva 25,195 km [2]
Pinta-ala 10,7464 km² [2]
Tilavuus 0,079292 km³ [2]
Keskisyvyys 7,38 m [2]
Suurin syvyys 20,8 m [2]
Valuma-alue 21,9 km² [3]
Saaria 10 [2]
Kartta
Särkijärvi

Särkijärvi [1][2] on Pohjois-Karjalassa Tohmajärvellä sijaitseva järvi. Tämä järvi on suurin Suomen Särkijärvistä ja sen valuma-alueen järvisyys on 49,02%. Silloin järvi on melkein yhtä suuri, kuin valuma-alueensa maa-ala. Tämä järvisyysprosenttiarvo on Suomen suurin.[2][1][3]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 1 100 hehtaaria eli 11 km². Se on 6,4 kilometriä pitkä ja 2,7 kilometriä leveä. Järven muoto on soikea ja siin on vain kolme pientä, mutta erottuvaa niemeä. Ne ovat Karinniemi, Haapaniemi ja Suur-Kalkku. Karinniemen takana on Sahinlahti ja Suur-Kalkun sivuilla on leveä Mustalahti ja etelässä pari kilometriä pitkä Kannuslahti.[2][1]

Järvessä on laskettu olevan 10 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 5,0 ha, mikä on noin 0,5 % järven kokonaispinta-alasta. Saarista Pyhäjärvi, Mokinsaari ja Rovesaari ovat yli hehtaarin suuruisia ja loput 7 ovat alle aarin kokoisia. Yksikään saari ei ylitä neliökilometriä. Pyhäsaari on 440 metriä pitkä ja 80 metriä leveä.[2][1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 79 miljoonaa eli 0,079 km³. Järven keskisyvyys on 7,4 metriä ja suurin syvyys on 20,8 metriä.[2][1]

Järven itäpuolella sijaitsee Salpausselän päätemoreen ja sen länsipuolella jäätikköjoen purkausalue, jonka joukossa on muinaisia sandureja ja suppamuodostelmia. Sandurialueen syöttöharjuna on toiminut Korhosensärkkä, jonka toinen harjujaksi Heposärkkä patoaa järven pohjoisrantaa ja kolmas jaksi Retusärkkä patoaa järven luoteisrantoja. Harjujakson länsiosat alkavat Kostamonsärkkänä, joka työntyy maisemanmuotona Pieni-Onkamon ja Suuri-Onkamon välistä Vuoniemenä Pyhäselän poikki ja jatkuu havaittavana muodostelmana Liperin kirkonkylälle saakka.

Järven rantaviivan pituus on 25 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 2 kilometriä. Järven itärannat ovat tiheämmin asuttuja kuin länsirannat. Tikkala muodostaa asutustihentymän, vaikka kiinteää asutusta on muuallakin haja-asutuksena. Kaikilla rannoilla on vapaa-ajan asuntoja. Niille pääsee valtatieltä 6 ja yhdysteiltä 15583 ja 15583 poikkeavilta teiltä.[2][1][4]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Vuoksen vesistössä (vesistöaluetunnus 04) Oriveden - Pyhäselän alue (04.3) Onkamojärven valuma-alue (04.37), jonka Särkijärven valuma-alue (04.376) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 86,8 metriä mpy.[1][3]

Valuma-alue on vesistöalueensa latvavesiä ja se saa pääosan vedestään omalta valuma-alueelta. Järven laskuoja on Särkipuro, joka lähtee järven pohjoispäästä. Siihen yhtyy Kostamosta tuleva laskuoja ja puro virtaa tiheästi ojitetun Särkisuon poikki, jonka jälkeen sen nimi muuttuu ensin Särkijoeksi, sitten Lotokanjoeksi ja lopuksi Nivanjoeksi. Viimeinen nimenvaihto tapahtuu Pieni-Onkamon laskujokeen yhtyessään. Sitten se laskee Pyhäselän itärantaan Nivan kylässä. Särkijärven valuma-alueella on kolme muuta yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Ne ovat Häpiälampi (6 ha), Laihalampi (4 ha) ja Mustalampi (3 ha).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Särkijärvi, Tohmajärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.10.2019.
  2. a b c d e f g h i j k l Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 7.8.2017.
  3. a b c d Särkijärvi (04.376.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.8.2017.
  4. Särkijärvi, Tohmajärvi (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.10.2019.