Super Formula
| Super Formula | |
|---|---|
_logo.png){kind=logo} |
|
| Luokka | avopyöräiset |
| Maa |  Japani |
| Ensimmäinen kausi | 1973 |
| Kuljettajia | 23 |
| Talleja | 13 |
| Runkojen valmistajat | Dallara |
| Moottoreiden valmistajat | Honda, Toyota |
| Rengasvalmistaja(t) | Y Yokohama |
| Kuljettajien mestari | Sho Tsuboi |
| Tallien mestari | Docomo Dandelion Racing |
| Virallinen kotisivu | |
Super Formula, entinen Formula Nippon on korkein japanilainen formula-autojen kilpailusarja. Sarjan säännöt ja tekniikka muistuttaa hyvin paljon GP2-sarjaa.
Super Formula -sarjalla on ollut neljä nimeä aikaisemmin. Vuosina 1973–1977 sarja tunnettiin nimellä Japanin Formula 2000. Vuodesta 1978 alkaen sarjan nimeksi muutettiin Japanin Formula 2. Vuodesta 1987 eteenpäin sarjaa kutsuttiin nimellä Japanin Formula 3000 vuoteen 1995 saakka, jonka jälkeen sarja tunnettiin pitkään nimellä Formula Nippon vuoteen 2012 asti.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1973 Japanissa perustettiin kansallinen mestaruussarja, joka oli käytännössä Formula 2:ta vastaava ja kutsuttiin Japanin Formula 2000:ksi ensimmäiset viisi kautta johtuen moottorisäännöistä.[1] Vuonna 1978 sarja nimettiin Japanin F2:ksi, jolloin paikalliset valmistajat tulivat mukaan sarjaan. Vuonna 1987 sarja nimettiin Formula 3000:ksi. Vuonna 1996 sarjalle tuli uusi promoottori ja nimeksi tuli Formula Nippon. Vuonna 2003 Lola alkoi toimittaa autoja viritettyjen Mugen-moottorien kanssa. Kolme vuotta myöhemmin Toyota palasi sarjaan. Vuonna 2009 sarjasta tuli itsenäinen Swift Engineeringin toimittaman auton myötä. Vuonna 2013 sarjan nimi muuttui Super Formulaksi.[1]
Sarja siirtyi V8-moottoreista nelisylinterisiin moottoreihin vuonna 2014.[2]
Sarja on panostanut ympäristötietoisuuteen polttoaineessa, rengasmateriaaleissa sekä auton valmistukseen käytettävissä materiaaleissa. Kaudella 2023 osa rengasmateriaaleista on ekologisesti kestäviä materiaaleja ja auton rakenne käyttää perinteisen hiilikuidun lisäksi sveitsiläisen Bcompin tuottamaa materiaalia. Polttoaine on biomassasta tehtyä ja sen toimittaa saksalainen Haltermann Carless.[2]
Tekniikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Runko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjan autot käyttävät samaa runkoa, joka on ollut vuodesta 2009 Swift 017.n. Sitä seurasivat Dallara SF14 (2014) ja Dallara SF19 (2019).
Vuodesta 2023 alkaen käytössä on hiilikuitua käyttävä Bcompin kanssa valmistettu Dallara SF23.[3]
Moottorit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voimanlähteinä autoissa ovat joko Hondan tai Toyotan valmistamat moottorit. Nykyiset moottorit ovat turboahdettuja kaksilitraisia moottoreita, jotka tuottavat yli 540 hevosvoiman tehon.[1] Kuljettajat voivat käyttää kahta moottoria kauden aikana ja useamman käyttämisestä saa 20 lähtöpaikan rangaistuksen. Autoissa on OTS-järjestelmä (Overtaking System), joka lisää tehoa 20 sekunnin ajaksi ja voi käyttää ohittamiseen tai puolustamiseen.[4]
Autoissa on aiemmin käytetty V8-moottoreita, jotka olivat vapaasti hengittäviä ja iskutilavuudeltaan 3,4-litraisia. Ne tuottivat yli 600 hevosvoiman tehon ja suurin kierrosluku oli rajoitettu 10 300 kierrokseen minuutissa. Samalla moottorilla oli ajettava kolme kilpailua. Rangaistuksena moottorinvaihdosta seurasi kymmenen lähtöruudun pudotus aika-ajoissa. Rangaistukselta välttyi, jos moottori hajosi kesken kilpailun.lähde?
Renkaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjassa kaikki tallit käyttivät aiemmin Bridgestonen renkaita, joita Bridgestone on toimittanut vuodesta 1997 lähtien.
Kaudella 2023 rengastoimittaja on Yokohama.[3]
Kuljettajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarja on ammattilaistason sarja, joka on Japanin ja Aasian sarjojen huipulla. Yleisesti sarjan katsotaan sijoittuvan jonnekin Formula 2:n, Formula 1:n ja IndyCarin välille. Useat kuljettajat ovat käyttäneet sarjaa astinlautana Formula 1:een nousemiseen, muun muassa Stoffel Vandoorne ja Pierre Gasly ovat ajaneet Super Formulassa ennen Formula 1:een siirtymistä.[5][6][7] Suomalaisista myös Mika Salo ajoi Japanin Formula 3000 -sarjassa vuosina 1991–1994 ennen Formula 1 -sarjaan siirtymistä.[8]
Suomalainen ralliautoilun kaksinkertainen maailmanmestari Kalle Rovanperä on ilmoittanut kilpailevansa vuonna 2026 Super Formula sarjassa, ja jättää ralliautoilun toistaiseksi.[9]
Kilpailumuoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpailuja järjestetään eräinä viikonloppuina kaksi kappaletta. Kilpailun pituus on tyypillisesti 250 kilometriä ja kilpailussa on yksi pakollinen varikkopysähdys. Kilpailun aikana kuljettajan on käytettävä pehmeää ja medium-seoksen renkaita. Pisteitä annetaan aika-ajoista sekä kilpailuista. Aika-ajoista myönnetään kolme pistettä paalupaikasta, kaksi pistettä toiselle ja yksi piste kolmannelle. Kilpailusta pisteitä annetaan kymmenelle parhaimmailla, jossa kilpailun voittajalle annetaan 20 pistettä, 15 pistettä toiseksi sijoittuneelle ja 11 kolmannelle.[4]
Mestarit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Wood, Ida: What is Super Formula? formulascout.com. 13.4.2020. Viitattu 16.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Klein, Jamie: What’s motivating Super Formula’s carbon neutral push 3.6.2022. motorsport.com. Viitattu 16.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Super Formula set to go carbon-neutral with new 2023 Dallara 17.12.2022. racer.com. Viitattu 16.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Paul Keith: Kalle Rovanperä heads to a new challenge: Super Formula redbull.com. 5.12.2025. Viitattu 1.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Benyon, Jack: Where should F1 exiles go next year? 12.11.2020. the-race.com. Viitattu 28.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Klein, Jamie: Is winning in Super Formula really easier than in F2? 19.8.2022. autosport.com. Viitattu 28.11.2025. (englanniksi)
- ↑ O'Connell, RJ: Red Bull junior Lawson expects ‘tough’ first season as takes Super Formula path to F1 7.4.2023. racefans.net. Viitattu 28.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Mika Salo: Racedriver biography - career and success speedsport-magazine.com. Viitattu 24.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Tässä on Kalle Rovanperän uusi työ Iltalehti. Viitattu 28.11.2025.