Siirry sisältöön

Suomen rahajärjestelmän historian aikajana

Wikipediasta

Suomen rahajärjestelmän historian aikajana kuvaa Suomen valtion alueella käytettävään rahajärjestelmään liittyviä historiallisia vuosilukuja ja ajankohtia.

Ruotsin vallan aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1000-luvulla Ruotsin vaikutuksen lisääntyessä Suomen alueella myös sen rajajärjestelmä levisi alueelle
  • Ruotsin raha yleistyi Ahvenanmaalla 1200-luvulla ja mantereella 1300-luvulta alkaen, sisämaassa 1400-luvulla.
  • Etelä-Suomessa käytettiin ruotsalaisen rahan rinnalla keskiajalla yleisesti myös liivinmaalaista rahaa, joka oli lyöty useimmin Tallinnassa.

Suomen suuriruhtinaskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1809 Suomi siirtyi Ruotsista osaksi Venäjää. Lailliseksi rahayksiköksi tuli hopearupla, mutta ruotsalainen raha pysyi vielä pitkään liikenteessä.[1]
  • 1811 Suomen ensimmäinen pankki, Waihetus- Laina- ja Depositioni -Contori, perustettiin Turkuun keisari Aleksanteri I määräyksestä. Ajan myötä pankista kehittyi Suomen Pankki, joka muuttui edelleen keskuspankiksi 1800-luvun loppupuolella.[2]
  • 1840 raharealisaatio: Suomessa palattiin hopeakantaan, eli hopearuplaan. Muutaman seuraavan vuoden aikana ruotsalainen raha lunastettiin pois liikenteestä. [1]
  • 1854 Venäjällä ja samalla Suomessa irtauduttiin hopeakannasta. [1]
  • 1860 oma raha markka, jonka arvo oli ¼ paperiruplasta. Julistus markasta annettiin 4. huhtikuuta. [3]
  • 1865 markka sidottiin hopeaan. Julistus arvon sitomisesta hopeaan luettiin Suomen kaikissa kirkoissa 12. marraskuuta. [3]
  • 1875 Suomen Pankki siirtyi osakatejärjestelmästä kontingenttijärjestelmään, jonka ansiosta liikkeellä ollut setelistö ei enää reagoinut yhtä herkästi valuuttavarannon muutoksiin. [4]
  • 1878 kultamarkka korvasi hopeamarkan vuoden alussa. Suomessa siirryttiin kultakantaan monien muiden eurooppalaisten valtioiden tavoin. [4]
  • 1905 Venäjän keisarikunnan valtionpankin haarakonttori aloitti elokuussa toimintansa Helsingissä[5]

Suomen itsenäisyyden aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1926 takaisin kultakantaan. $1 = 39,70 markkaa, kun se oli ollut vuonna 1913 5,23 markkaa eli devalvoituminen oli 87 %.

Toisen kultakannan hajoaminen ja siirtyminen kelluviin kursseihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotatalouden vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bretton Woodsin–järjestelmä murtuu – tilalle valuuttaindeksijärjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kellunnan kautta Euroon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1980-luvulla Suomen taloudessa epätasapaino
  • 1991 kesäkuussa markka sidottiin ecuun (EMS)
  • 1991 devalvaatio 14 % (15. marraskuuta)[6]
  • 1992 markka kellumaan 8. syyskuuta. Menetti ecuun nähden arvoaan 27 %.
  • 1995 Suomi liittyi EU:hun
  • 1996 lokakuussa markka kytkettiin ERM:iin
  • 1998 annetun lain mukaan Suomen pankin "tehtävänä on toteuttaa osaltaan Euroopan keskuspankin neuvoston määrittelemää rahapolitiikkaa."
  • 1999 markka sidottiin kiinteällä vaihtokurssilla (1 : 5,94573) euroon, jota käytettiin markan ohella tilisiirroissa
  • 2002 euro syrjäytti markan myös käteisrahana
  • Kuustera, Antti: Markan matkassa - Suomen rahajärjestelmän historiaa 1840-1997. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1997, 93. vsk, nro 2/1997. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (suomeksi)
  1. a b c Kuustera s. 286-287
  2. Suomen Pankki: Historia (Arkistoitu – Internet Archive) Suomenpankki.fi. Viitattu 14.6.2018
  3. a b Kuustera s. 287-288
  4. a b Kuustera s. 289-290
  5. Polvinen, Tuomo: Valtakunta ja rajamaa. N. I. Bobrikov Suomen kenraalikuvernöörinä 1898-1904, s. 255. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12660-8
  6. a b c Vihola, Teppo: Rahan ohjaaja, s. 14–15. Merita Pankki Oyj, 2000. ISBN 951-889-103-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]