Suomen merimuseo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen merimuseo
Merikeskus Vellamo ja jäänmurtaja Tarmo.
Merikeskus Vellamo ja jäänmurtaja Tarmo.
Tyyppi erikoismuseo
Perustettu 1972
Sijainti Merikeskus Vellamo, Tornatorintie 99, Kotka
Koordinaatit 60°28′22″N, 026°56′42″E
Vierailijoita vuodessa 119 621[1]
Ylläpitäjä Museovirasto
Johtaja Pia Paukku[2]
Kotisivut Kotisivu

Suomen merimuseo on kansallinen merimuseo, jonka tehtävänä on Suomen merenkulun historian tallentaminen ja tiedon välittäminen. Suomen kansallismuseoon kuuluva Merimuseo kerää ja tallentaa merenkulkuun ja veneilyyn liittyvää esineistöä, kuvia, arkistoaineistoa ja kirjallisuutta. Museon kokoelmiin kuuluu noin 15 000 esinettä, tuhansia vanhoja merikarttoja, laivapiirustuksia ja 30 000 valokuvaa. Lisäksi museossa on laaja merihistoriallinen kirjasto.[3]

Suomen merimuseo oli ehdolla vuoden 2013 eurooppalaiseksi museoksi. Voittaja julkistettiin toukokuussa 2013.[4] Palkinto meni kuitenkin Glasgowissa, Skotlannissa sijaitsevalle Riverside Museumille.[5]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merimuseon näyttelytiloja Kotkassa.

Suomen merimuseo toimii Kotkassa sijaitsevassa Merikeskus Vellamossa. Nykyinen päänäyttely ”Pohjantähti, Etelän risti” avattiin Kotkan kantasatamassa 11. heinäkuuta 2008. Samassa rakennuksessa toimii myös Kymenlaakson museo. Vellamossa toimii myös Kotkan kulttuuriasiainkeskus, arkisto- ja kirjastopalveluita tarjoava Tietokeskus Vellamo, ravintola Laakonki ja museokauppa Plootu. Lisäksi rakennuksessa on muun muassa opetus- ja seminaaritiloja sekä yli 200-paikkainen auditorio.[6]

Suomen merimuseon päänäyttely kertoo merenkulun historiasta teemoittain. Näyttelyn pääteemoja ovat laivat, navigointi, talvimerenkulku, merenkulkija, laivamatkustaminen ja merikauppa.[6] Noin tuhannen esineen lisäksi näyttelyssä on paljon valokuvia, liikkuvaa kuvaa, multimedioita sekä toiminnallisia pisteitä, joissa voi muun muassa tehdä solmuja, viestittää viestilipuilla tai tutustua purjelaivan osiin.

Suomen merimuseolla on myös vaihtuvien näyttelyiden tilat. Lisäksi Merikeskus Vellamon museoaluslaiturissa voi kesäisin tutustua esimerkiksi jäänmurtaja Tarmoon.[7]

Suomen merimuseon historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luotsikasarmi jossa Merimuseo ennen sijaitsi.

Vuonna 1962 perusti Opetusministeriö merimuseotoimikunnan jonka oli tarkoitus tutkia valtiollisen merimuseon perustamista, mutta toimikunnan mietintö siirrettiin myöhempään. Vuonna 1963 perustettiin Suomen Merimuseoyhdistys keräämään yhteen merimuseosta kiinnostuneet ihmiset ja yhteisöt. Vuonna 1964 Merenkulkulaitos tarjosi Hylkysaaressa sijaitsevaa vanhaa luotsikasarmia sijoituspaikaksi merimuseolle. Asiaa mietittiin taas mutta Merimuseo jäi edelleen pöydälle. Vuonna 1968 perustettiin Muinaistieteellisen toimikunnan toimesta meriarkeologinen toimisto. Kun muinaismuistohallintoa uudistettiin vuonna 1972 sen asema vahvistettiin uudessa museovirastossa ja siitä tuli merihistorian tutkimuksen keskusorganisaatio.[6]

Vuonna 1973 Merihistorian toimisto muutti luotsikasarmiin. Vuonna 1981 siellä avattiin Suomen merimuseon perusnäyttely.[6] Hylkysaaren rannassa oli laiturissa myös majakkalaiva Kemi joka poistettiin käytöstä vuonna 1975 viimeisenä majakkalaivana Suomessa.[8]. Kävijöitä siellä oli suhteellisen vähän sen syrjäisyyden ja vaikeapääsyisyyden vuoksi. Aluksi uudesta sijaintipaikasta kilpailivat myös Turku ja Helsinki, mutta voiton vei lopulta Kotka.[9] Suomen merimuseon toiminnan käynnistyttyä Merikeskus Vellamossa on museon kävijämäärä noussut moninkertaiseksi aiempaan verrattuna.[10] Vuonna 2019 kävi Kotkassa Merikeskus Vellamossa sijaitsevassa Suomen merimuseossa sekä jäänmurtaja Tarmossa yhteensä 119 621 kävijää.[1]

Merimuseon Kotkaan siirtymisen jälkeen meriarkeologinen toiminta ja vettyneen materiaalin konservointilaitos jäivät Hylkysaareen.[11][6] Sittemmin sekin on muuttanut Hylkysaaresta pois ja saari rakennuksineen on Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa.[12][13]

Suomen merimuseo on yksi Trafiikki-museoista jotka ovat liikenteen ja viestinnän alan erikoismuseoita.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen merimuseon siirtyiminen Kotkaan. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:4. Helsinki: Opetusministeriö, 2004. ISBN 952-442-703-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.5.2020).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen kansallismuseon kohteet jälleen kävijäennätykseen vuonna 2019  Suomen kansallismuseo . 3.1.2020 . Viitattu 7.5.2020.
  2. Yhteystiedot Suomen merimuseo. Viitattu 7.5.2020.
  3. Suomen merimuseon siirtyiminen Kotkaan, 2004, s. 12.
  4. Kykkänen, Valtteri: Suomen merimuseo ehdolla Euroopan parhaaksi museoksi Yle Uutiset. 18.3.2013. Viitattu 7.5.2020.
  5. Riverside Museum wins European Museum of the Year 2013 Arch20. Viitattu 7.5.2020. (englanniksi)
  6. a b c d e Suomen merimuseo nyt ja ennen Suomen Merimuseo. Viitattu 7.5.2020.
  7. Jäänmurtaja Tarmo, 12.5.-16.8.2020 Merikeskus Vellamo. Viitattu 7.5.2020.
  8. Majakkalaiva Kemi Suomen Merimuseo. Viitattu 7.5.2020.
  9. Kotkassa muurattiin uuden merimuseon peruskivi Yle Uutiset. 15.9.2006. Viitattu 7.5.2020.
  10. Museotilastot Museovirasto. Viitattu 5.8.2012.
  11. Suomen merimuseon siirtyiminen Kotkaan, 2004, s. 22.
  12. Autio Hylkysaari saa uuden alun Senaatti. Viitattu 7.5.2020.
  13. Helsingin saariston kesäkeitaat avautuvat retkeilijöille Senaatti. Viitattu 7.5.2020.
  14. Trafiikki-museot ry Suomen merimuseo. Viitattu 7.5.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]