Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuosikirjan ensimmäinen toimittaja Jaakko Gummerus.

Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja – Finska kyrkohistoriska samfundets årsskrift on vuodesta 1912 lähtien ilmestynyt kirkkohistorian alan tieteellinen aikakauskirja, jota julkaisee Suomen kirkkohistoriallinen seura.[1] Vuosikirjassa julkaistaan vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita sekä katsauksia ja arvosteluja. Kielinä ovat suomen ja ruotsin ohella lähinnä englanti ja saksa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikirjaa edelsi vuosina 1892–1910 aikakauskirja Suomen kirkkohistoriallisen seuran pöytäkirjat liitteineen – Finska kyrkohistoriska samfundets protokoll och meddelanden, jossa julkaistiin Suomen kirkkohistoriallisen seuran kokousten pöytäkirjat sekä kokouksissa pidetyt esitelmät. Seuran sihteeri, professori Jaakko Gummerus esitti johtokunnan kokouksessa toukokuussa 1911, että aikaisempi lukuvuosittain ilmestynyt julkaisusarja muutettaisiin vuosikirjaksi, joka ilmestyisi kalenterivuosittain. Johtokunta hyväksyi esityksen, minkä johdosta esitelmät ja tutkimusartikkelit siirtyivät liitteistä kirjan alkuun pääasiaksi ja pöytäkirjat vastaavasti liitteiksi.[2]

Vuosikirjan historiassa 1920-luku oli synkkä kausi. Vuosina 1921–1929 ei painettu kirjasarjaa lainkaan, koska vähäiset taloudelliset resurssit pakottivat seuran keskittymään itsenäisten tieteellisten teosten kustantamiseen. Lisäksi Gummeruksen siirtyminen piispaksi ja uuden sihteerin, professori Martti Ruuthin lukuisat muut tehtävät haittasivat seuran julkaisutoimintaa.[3]

Seuran apulaissihteerinä toiminut ylioppilas Martti A. Ruuth, sittemmin tohtori Martti Ruutu, auttoi julkaisusarjan uuteen nousuun 1930-luvun aikana. Hän toimitti nopeassa tahdissa 1920-luvulla rästiin jääneitä niteitä.[4] Martti Ruudun kauden jälkeen vastuu julkaisusarjan toimittamisesta palasi muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pitkäksi aikaa seuran sihteerille. Erityisen pitkään, lähes neljännesvuosisadan, toimittajana oli seuran sihteeri Hannu Mustakallio, joka jätti tehtävän vuonna 2003 siirtyessään Joensuun yliopiston kirkkohistorian professoriksi.[5]

Kirja-arvostelut tulivat vuosikirjaan 1970-luvulla, ja sittemmin niiden merkitys on tasaisesti kasvanut.[6] Ne saivat rinnalleen myös historiaa koskettavia kulttuuriarvioita 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, kun dosentti Mikko Ketola ja dosentti, sittemmin professori Tuija Laine toimittivat vuosikirjaa. Seuran sihteerin ja vuosikirjan toimittajan tehtävät ovat olleet jälleen erilliset vuodesta 2007.[7] Vuosikirjan historian aikana monet niteet ovat ilmestyneet kaksois- tai kolmoisnumerona, mutta vuosikirjasta 2002 lähtien julkaisu on ilmestynyt vuosittain. 2010-luvulla vuosikirjalle on useimpina vuosina määritelty teema, joka nivoo yhteen artikkelit.

Vuosikirjan nykyiset toimittajat ovat teologian tohtori Petra Kuivala (vastaava toimittaja, artikkelit) ja teologian maisteri Annaleena Sevillano (kirja-arviot ja katsaukset).[1]

Julkaisuvuodet ja toimittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikirjan 2011 kansi.
Numerot[1][8] Ilmestymisvuodet[1][8] Toimittajat[8][9] Teema
1–10 1912–1930 Jaakko Gummerus
11–20 1936–1937 Martti Ruutu
21–23 1933–1934 Martti A. Ruuth (Martti Ruutu)
24–32 1936–1945 Martti Ruutu
33–36 1946–1948 Aarne Turkka
37–44 1949–1956 Aaro Siljamäki
45–47 1959 Kauko Pirinen
48–57 1963–1968 Martti Parvio
58–59 1970 Eino Murtorinne
60–63 1972–1974 Pentti Lempiäinen
64–69 1977–1979 Pekka Raittila
70–71 1981 Hannu Mustakallio & Pekka Raittila
72–92 1982–2003 Hannu Mustakallio
93–100 2004–2010 Mikko Ketola & Tuija Laine
101 2011 Jaakko Olavi Antila & Tuija Laine
102–103 2012–2013 Jaakko Olavi Antila & Milla Bergström
104 2014 Jaakko Olavi Antila & Piia Latvala 2014: Kristityt, juutalaiset ja muslimit
105–107 2015–2017 Piia Latvala & Olli Lampinen-Enqvist 2016: Reformaatio 500 vuotta
2017: Sota ja pakolaisuus
108–110 2018–2020 Sini Mikkola & Olli Lampinen-Enqvist 2018: Vapaaehtoisuus ja osallisuus
2019: Tunteet, aistit ja uskonnollinen kokemus
2020: Valta ja vastarinta
111 2021 Petra Kuivala, Annaleena Sevillano & Olli Lampinen-Enqvist Kriisit kristinuskon historiassa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mustakallio, Hannu: Suomen kirkkohistoriallisen seuran julkaisut 1895–1991. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1992. ISBN 951-9021-85-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Vuosikirja Suomen kirkkohistoriallinen seura. Viitattu 6.12.2021.
  2. Mustakallio 1992, s. 29–30.
  3. Mustakallio 1992, s. 34.
  4. Mustakallio 1992, s. 34–35.
  5. Suomen teologit – Finlands teologer 2010, s. 650. Helsinki: Suomen kirkon pappisliitto, 2010.
  6. Mustakallio 1992, s. 37–38.
  7. Mustakallio, Hannu: Suomen kirkkohistoriallinen seura – Finska kyrkohistoriska samfundet ry skhs.fi. Arkistoitu 13.6.2007. Viitattu 4.1.2011.
  8. a b c Mustakallio 1992, sivut 102–105.
  9. Suomen kirkkohistoriallisen seuran julkaisut (pdf) Suomen kirkkohistoriallinen seura. Viitattu 6.12.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]