Aarne Turkka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aarne Ilmari Turkka (vuoteen 1930 Durchman, 18. maaliskuuta 1906 Kannus29. toukokuuta 1973)[1] oli opettaja, kirkkohistorioitsija ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori.[1]

Turkka valmistui Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta vuonna 1932, ja hänet vihittiin papiksi samana vuonna. Hän sai filosofian maisterin arvon Turun yliopistolta vuonna 1951. Vuodesta 1936 hän työskenteli opettajana, viimeiseksi Helsingin yhteislyseossa ennen jäämistään eläkkeelle vuonna 1969.[1]

Hän toimi Suomen kirkkohistoriallisen seuran sihteerinä vuosina 1944–1947 ja toimitti seuran vuosikirjaa vuodet 1946–1948.[1][2]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran julkaisut 1892–1942. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 1941–1942, 1945, s. I–XLVII. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura.
  • Gummerus, JaakkoMikael Agricolan rukouskirja ja sen lähteet. 1 nide. toim. Aarno Maliniemi & Aarne Turkka. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1941.
  • Gummerus, Jaakko: Mikael Agricolan rukouskirja ja sen lähteet. 2 nide. toim. Aarno Maliniemi & Aarne Turkka. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1947.
  • Gummerus, Jaakko: Mikael Agricolan rukouskirja ja sen lähteet. 3 nide. toim. Aarno Maliniemi & Aarne Turkka. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1956.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suomen teologit ja kirkkomuusikot – Finlands teologer och kyrkomusiker, s. 502. Helsinki: Suomen kirkon pappisliitto, 1974.
  2. Mustakallio, Hannu: Suomen kirkkohistoriallisen seuran julkaisut 1895–1991, s. 103–104. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1992.