Hannu Mustakallio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hannu Mustakallio
Henkilötiedot
Syntynyt22. kesäkuuta 1951 (ikä 72)
Ylitornio
Kansalaisuus Suomi
Ammatti professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (TT 1983, VTK 1985)
Tutkimusalue kirkkohistoria

Hannu Samuel Mustakallio (s. 22. kesäkuuta 1951 Ylitornio[1]) on suomalainen kirkkohistorioitsija, joka toimi vuosina 2003–2019 kirkkohistorian professorina Joensuun ja sittemmin Itä-Suomen yliopistossa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannu Mustakallio valmistui teologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1983 ja toimi sen jälkeen kirkkohistorian assistenttina 1984–2002. Tänä aikana hän hoiti myös professorin viransijaisuuksia ja toimi muissa tutkimustehtävissä. Hän aloitti Joensuun yliopiston kirkkohistorian professorin virassa vuonna 2003, ja vuodesta 2010 professuurin hoitaminen jatkui Itä-Suomen yliopistossa. Hän toimi teologian osaston varajohtajana 2010–2017. Mustakallio jäi eläkkeelle vuonna 2019. Hän on lisäksi toiminut Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosenttina Helsingin yliopistossa vuodesta 1984 ja Oulun yliopistossa vuodesta 1996.[1]

Mustakallion tutkimuskohteina ovat olleet herätysliikkeet, diakonian historia, kirkko ja politiikka, biografinen tutkimus sekä arkistot ja julkaiseminen. Kirkkohistorian professorina hän paneutui erityisesti alueellisen kirkkohistorian tutkimukseen ja opetukseen. Hän on erikoistunut itäisen ja pohjoisen Suomen kirkkohistoriaan.[2]

Mustakalliolla on ollut lukuisia tieteellisiä ja yhteiskunnallisia tehtäviä. Hän toimitti Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirjaa vuodet 1981–2003. Hän oli Suomen kirkkohistoriallisen seuran hallituksen jäsen vuosina 1986–2017. Tästä ajasta hän toimi seuran sihteerinä ja rahastonhoitajana vuodet 1989–2002. Mustakallio on ollut Karjalan teologisen seuran hallituksen jäsen vuodesta 2004 ja puheenjohtaja vuodet 2014–2018. Hän on toiminut myös sanomalehti Karjalaisen kolumnistina. Mustakallio on ollut Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 2012. Hänet on vihitty papiksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.[3][1]

Mustakallio sai Oulun Historiaseuran Olaus Magnus -palkinnon vuonna 2002. Vuonna 2018 hänet valittiin Itä-Suomen yliopiston Vuoden viestijäksi. Hän on Fides Ostiensiksen ja Suomen kirkkohistoriallisen seuran kunniajäsen.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannu Mustakallion isä oli Haapaveden ja myöhemmin Ylitornion seurakunnan kirkkoherra Lauri Mustakallio. Hannu Mustakallio on naimisissa kanttori, huilunsoiton opettaja Leena Mustakallion kanssa, ja heillä on kolme lasta.[3][1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäiset julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Säätypapista kansalaiseksi: papiston poliittis-yhteiskunnallinen rooli demokratisoitumisen murrosvaiheessa 1905–1907. Väitöskirja. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 126. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISSN 0356-0759. ISBN 951-9021-48-5.
  • Suomen kirkkohistoriallisen seuran julkaisut 1895–1991. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 155. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1991. ISSN 0356-0759. ISBN 951-9021-85-X.
  • Herätysliikkeen, maakunnan ja rajaseudun opisto: Ylitornion kristillisen kansanopiston perustaminen ja alkuvaiheet 1920-luvun lopulle saakka. Ylitornio: Ylitornion kristillinen kansanopisto, 1994. ISBN 952-90-6185-4.
  • Maanpakolaisesta Tampereen ensimmäiseksi kirkkoherraksi: tuomiorovasti Waldemar Wallin (Walli) Oulun-kautensa lopulla ja sen jälkeen. Oulu: Oulun diakonissalaitos, 1997. ISBN 951-95984-2-1.
  • Palvelun poluilla Pohjois-Suomessa: Oulun diakonissakoti 1896–1916. Oulu: Oulun diakonissalaitoksen säätiö, 2001. ISBN 952-91-3361-8.
  • Pohjoinen hiippakunta: Kuopion-Oulun hiippakunnan historia 1850–1939. Helsinki: Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-974-8.
  • Kaikki me olemme jostain kotoisin: puheita ja artikkeleita professori Hannu Mustakallion Joensuun-kaudelta 2003–2019. Karjalan teologisen seuran julkaisuja 3. Joensuu: Karjalan teologinen seura, 2019. ISSN 1798-7695. ISBN 978-952-67348-2-8.

Toimitettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mustakallio, Hannu (toim.): Kirkko ja politiikka: juhlakirja professori Eino Murtorinteen täyttäessä 60 vuotta 25.11.1990. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 153. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1990. ISSN 0356-0759. ISBN 951-9021-82-5.
  • Mustakallio, Hannu & Peura, Simo (toim.): Teologia kirkossa ja yhteiskunnassa. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 158. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura & Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1992. ISSN 0356-0759. ISBN 951-9021-88-4.
  • Mustakallio, Hannu (toim.): Terve sielu terveessä ruumiissa: juhlakirja professori Paavo Kettusen täyttäessä 60 vuotta 27.11.2009. Karjalan teologisen seuran julkaisuja 1. Joensuu: Karjalan teologinen seura, 2009. ISSN 1798-7695. ISBN 978-952-67348-0-4.
  • Mustakallio, Hannu (toim.): Kirkollisia vaikuttajia: Pyhästä Henrikistä nykyaikaan. Studia biographica 10. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISSN 1456-2138. ISBN 978-952-222-340-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Pappismatrikkeli Prästmatrikeln 2018, s. 573. Helsinki: Suomen kirkon pappisliitto, 2018. ISBN 978-952-94-0907-5.
  2. ↑ Huhta, Ilkka & Meriläinen, Juha (toim.): Kirkkohistorian alueilla: juhlakirja professori Hannu Mustakallion täyttäessä 60 vuotta, s. 7. Helsinki & Joensuu: Suomen kirkkohistoriallinen seura & Karjalan teologinen seura, 2011. ISBN 978-952-5031-64-5.
  3. ↑ a b Tuusvuori, Arja: Kirkon pitkässä matkassa Yliopisto-lehti. 15.7.2014. Helsinki. Viitattu 29.3.2020.
Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hannu_Mustakallio&oldid=21162480”