Suomen Työväen Raittiusliitto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen Työväen Raittiusliitto (TRL) oli vuosina 1914–1930 toiminut työväenliikkeen raittiusjärjestö. Vuoteen 1920 asti järjestö tunnettiin nimellä Suomen Sosialidemokraattinen Raittiusliitto ja se toimi yhteistyössä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen kanssa. 1920-luvulla enemmistön saivat Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen kannattajat. Viranomaiset lakkauttivat liiton muiden sosialistien ja kommunistien hallitsemien järjestöjen tapaan vuonna 1930. Liitto julkaisi lehtiä Työväen Kuvalehti (1917–1918) ja Taisteluun! (1924–1930).

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväen järjestäytynyt raittiustoiminta alkoi 1800-luvun lopulla. Päihdetyötä tehtiin aluksi yhteistyössä porvareiden kanssa. Vuonna 1906 Oulun raittiuskokouksessa esitettiin työväen raittiusliikkeen oma yhteiskunnallinen ohjelma, jota porvarit eivät hyväksyneet. Keskusjärjestö Suomen Sosialidemokraattinen Raittiusliitto perustettiin 25. maaliskuuta 1914 Helsingin työväentalolla. Liiton tarkoitukseksi määriteltiin "luokkataistelun pohjalla seisten vastustaa juovutusjuomien käyttämistä ravinto- ja nautintoaineena sekä muuten toteuttaa raittiusaatetta yhteiskuntaelämässä".[1]

1920-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväenliike jakautui sisällissodan jälkeen ja myös raittiusliikkeessä vaikutti kaksi linjaa. Vuonna 1920 liiton nimeksi vaihdettiin Suomen Työväen Raittiusliitto. SDP:n ja SSTP:n kannattajat pyrkivät toimimaan yhdessä, mutta liitto hajosi viidennessä edustajakokouksessa huhtikuussa 1924. Vähemmistöön jääneet sosialidemokraatit perustivat kesäkuussa uuden Suomen Sosialidemokraattisen Raittiusliiton.[1]

1920-luvulla STR teki läheistä yhteistyötä Työväen Järjestönuorten Liiton kanssa. Liittojen toimistot sijaitsivat samassa huoneessa ja ne perustivat yhteisiä piirijärjestöjä sekä osastoja. Paikalliset olosuhteet ratkaisivat sen, kummalla nimellä toimintaa järjestettiin. Liitot julkaisivat yhdessä järjestönuorille suunnattuja lehtiä. 1920-luvun lopussa TJN:n toiminta radikalisoitui ja järjestönuoret irtautuivat raittiusliiton vaikutusvallasta.[2] Raittiusliitolla oli myös omia lasten osastoja.

Liitto järjesti 1920-luvulla muun muassa raittius- ja valistuskursseja, raittiuspäiviä ja kieltolakijuhlia.

STR:n toiminta lakkautettiin muiden sosialistien ja kommunistien hallitsemien järjestöjen tavoin kesällä 1930, kun Lapuan liikkeen painostuksen myötä syntyneet niin sanotut kommunistilait hyväksyttiin.[1]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Antti Honkonen: Vain muutos on ollut pysyvää. Hyvän elämäntavan jäljillä -liite, 2014, s. 1. Artikkelin verkkoversio. ; Helena Honka-Hallila: Työväen raittiusliike sata vuotta hyvien elämäntapojen jäljillä. Hyvän elämäntavan jäljillä -liite, 2014, s. 2-3. Artikkelin verkkoversio.
  2. Esa Ålander: Punaisen liinan lapset. Suomen Demokratian Pioneerien Liitto ja sen edeltäjät, s. 42–46. Helsinki: Suomen Demokratian Pioneerien Liitto, 1995.