Suomalais-saamelainen sanasto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen kielen sanastossa on osa, jonka levikki rajoittuu suomeen (myös laajemmin itämerensuomeen) ja saameen. Tällaiset sanat kuuluvat suomalais-saamelaiseen sanakerrostumaan, ja uralilaisten kielten perinteisen sukupuumallin mukaan ne palautuvat varhaiskantasuomeksi kutsuttuun yhteiseen kantakieleen.

Rohkean teorian mukaan tällaiset sanat olisivat jääneet joltakin tuntemattomalta kansalta, joka on asunut nykyisen Suomen alueella. Samanlaisia mutta vieläkin suppeamman alueen sanoja on itämerensuomalaisissa kielissä ja pelkästään suomen kielessä.

Alla olevan luettelo perustuu etenkin Terho Itkosen (1997) ja Pekka Sammallahden (1999) esityksiin. Sanoille ei ole osoitettu laina-alkuperää. Mukaan on otettu pohjoissaamessa esiintyviä sanoja. Myös muissa saamen kielissä olisi sanamateriaalia.

suomi – pohjoissaame

  • ahmia, ahmavuosmmis 'persoileva (raskaana olevasta)'
  • ahvenvuoskku
  • appaa 'ahmia' — vuopput 'ahmia'
  • ehtooikte 'eilen'
  • jalo (alk. ’suuri’) – juolled ’laaja’
  • jatkaajoatkit
  • jyhkeäjaskat 'hiljainen'
  • kannus ’noitarumpu’ – govdes
  • kyllä(inen)gallis
  • likilahka ’lähellä’
  • lujaloddji
  • luta ’puikko’ – lohti ’kiila’
  • mäkärämuogir
  • nenänjunni
  • pensasbeassi 'tuohi'
  • poteabuohcat ’sairastaa’
  • pälvibievla
  • repiärahpat 'avata'
  • rikeä 'tiheä' — rahkat
  • rykiärahkat 'astua (poro)'
  • sakeasuohkat
  • salmičoalbmi
  • sammakkocuobbu
  • saunasuovdnje ’lumeen kaivettu (lämmittely)kuoppa’
  • selkeäčielggas
  • siihirsi 'tasakertahirsi' — cakŋa 'poikkipuu'
  • siivotadivvut 'korjata'
  • sileä - čallat 'silottaa (sarvia)' (→ suomen keloa)
  • sitkeädađgat 'kiinteä, luja'
  • sukusohka
  • suvantosavu
  • tahtoaduostut ’mennä vastaan’
  • tannerduoddar ’tunturi’ (→ suomen tunturi)
  • taukoduovgut 'vieroittua, vieroksua'
  • tähdedákti 'luu'
  • täplädávli
  • törmädearbmi
  • udella (kanta ute-) — ohcat 'etsiä'
  • virkeäfargad ’nopea’
  • vakavuohki ’tapa’ (→ suomen vuoka)
  • vannoavuordnut
  • veliviellja
  • viiltää (kanta vii- < *vije-) — vaddjat 'leikata'
  • vähävassit 'mennä ohi'
  • väsyäviessat
  • yskä (alk. ’syli, rinta’) – aski ’syli’

Etymologian tutkimuksen edetessä suomalais-saamelaisille sanueille on toisinaan osoitettu vastineita myös kaukaisemmista sukukielistä. Itkosen aineistossa tavattava esimerkki on sm. matka – psaam. muotki ’taival’: Aikio (2015) yhdistää tämän vastineisiin pohjoishantissa (mŏχət 'sivu-uoma') ja selkupissa (mi̮ti̮ 'tie, reitti'), jotka osoittavat sanan olevan peräisin jo uralilaisesta kantakielestä. Useimmat muutkin suomalais-saamelaiset sanat voivat teoriassa selittyä myös näin: vanhoiksi perintösanoiksi, joiden vastineet ovat muista sukukielistä sittemmin kadonneet.

Lainasanoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo varhain on osoitettu saamelaiskielissä olevan runsaasti itämerensuomesta peräisin olevia lainasanoja. Näiden laskeminen varhaiskantasuomen sanastoon ei yleensä tule kyseeseen, vaan korkeintaan myöhäiskantasuomeen.

Myös päinvastainen suunta tulee kyseeseen. Nykytutkimuksen mukaan tällaisia sanoja on aikaisemmin tunnettua enemmän. Ante Aikion (2009) mukaan esimerkiksi seuraavat, vielä Itkosen esittämät sanarinnastukset ovat todennäköisesti tai luultavasti vanhoja lainasanoja saamelaiskielistä suomeen:

  • juntu 'rivi, polku' — joddu 'verkko'
  • kuusanka, kuukkeliguovssat
  • sättä ’täky’ – seakti ’myrkkysyötti’

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aikio, Ante. 2009. "The Saami loanwords in Finnish and Karelian". Väitöskirja, Oulun yliopisto.
  • Aikio, Ante. 2015. "Studies in Uralic etymology IV: Ob-Ugric etymologies". — Linguistica Uralica 2015/1: s. 1–20.
  • Itkonen, Terho. 1998. "Reflections on Pre-Uralic and the 'Saami-Finnic Protolanguage'". — Finnisch-Ugrische Forschungen 54: s. 229–266.
  • Sammallahti, Pekka. 1999. "Saamen kielen ja saamelaisten alkuperästä". — Pohjan poluilla: Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan, toim. Paul Fogelberg: s. 70–90. Helsinki: Suomen tiedeseura. ISBN 951-653-294-2