Sukraloosi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sukraloosi
Sucralose2.svg
Tunnisteet
CAS-numero 56038-13-2
IUPAC-nimi (2R,3R,4R,5R,6R)-2-[(2R,3S,4S,5S)-2,5-bis(kloorimetyyli)-3,4-dihydroksioksolan-2-yyli]oksi-5-kloori-6-(hydroksimetyyli)oksaani-3,4-dioli
SMILES C(C1C(C(C(C(O1)OC2(C(C(C(O2)CCl)O)O)CCl)O)O)Cl)O
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C12H19Cl3O8
Moolimassa 397,64 g/mol
Tiheys 1,69 g/cm³
Sulamispiste 125–130 °C
Liukoisuus 283 g/l
Tavallisen sokerin, sakkaroosin rakenne

Sukraloosi (E-koodi: E955) on keinotekoinen makeutusaine. Makeudeltaan se on noin 600–650-kertainen sakkaroosiin verrattuna.[1] Sukraloosin käyttökohteita ovat muun muassa ruoat, juomat ja leivonnaiset.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maultaan sukraloosi muistuttaa paljon sokeria. Sen ADI-arvo on 0–15 mg painokiloa kohti.[1] Toisin kuin aspartaami, se kestää hyvin kuumentamista ja pitkiä säilytysaikoja.

Sukraloosia voivat käyttää myös diabeetikot ja harvinaista fenyyliketonuriaa sairastavat, joille aspartaami ei sovi.[2]

Kemiallinen synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukraloosia valmistetaan klooraamalla hallitusti sakkaroosia eli tavallista sokeria. Tällöin sakkaroosista korvataan kolme hydroksyyliryhmää klooriatomeilla [3] (ks. kuva).

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukraloosi keksittiin 1976 Tate & Lyle Corporationin ja Queen Elizabeth Collegen (University of London) yhteistyönä kehitettäessä uutta hyönteismyrkkyä. Aineen makeuden havaitsi intialainen opiskelija Shashikant Phadnis, joka väärin ymmärtämänsä toimintaohjeen mukaan maistoi (engl. taste) sukraloosia, kun hänen oikeastaan piti testata (engl. test) sitä.[4] Kanada oli ensimmäinen maa, jossa sukraloosin (kauppanimi Splenda) käyttö makeutusaineena hyväksyttiin vuonna 1991. Kanadan jälkeen yli 60 maata on hyväksynyt sukraloosin käytön, näiden joukossa muun muassa Australia vuonna 1993, Uusi-Seelanti 1996, Yhdysvallat 1998, Euroopan unioni vuonna 2004 ja myös Suomi. Tate & Lyle valmistaa sukraloosia tehtaallaan McIntoshissa, Alabamassa, Yhdysvalloissa. Lisävalmistuskapasiteettia on rakenteilla Singaporeen.

Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukraloosia on tutkittu lukuisilla eläin- ja ihmiskokeilla. Ihmiskokeissa havaittiin, että 11–27 % sukraloosista imeytyy, josta kuitenkin 70–80 % poistuu muuttumattomana virtsaan.[5] Noin 5 % sukraloosista hajoaa elimistössä kahdeksi monosakkaridiksi.[3] Ihmiskokeissa sukraloosilla ei kuitenkaan havaittu kielteisiä terveysvaikutuksia, ja muun muassa Euroopan komission tieteellinen komitea on katsonut aineen turvalliseksi.[1]

Eräissä eläinkokeissa erittäin suurten annosten (2000 mg/kg) havaittiin aiheuttavan DNA-vaurioita hiirissä.[6] Vielä suurempien annosten (3000 mg/kg) sukraloosia on myös havaittu kutistavan rottien kateenkorvaa.[7]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukraloosin on havaittu joissakin tapauksissa laukaisevan migreeniä.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Scientific Committee on Food: Opinion of the Scientific Committee on Sucralose 12. syyskuuta 2000. Euroopan komissio. Viitattu 19. toukokuuta 2007.
  2. http://www.coca-cola.fi/action/Go/page/ainesosat3
  3. a b Elintarviketurvallisuusvirasto: Sukraloosi Elintarviketurvallisuusvirasto. Viitattu 21. syyskuuta 2012.
  4. Corti, A.(Editor). Low-Calorie Sweeteners: Present and Future (Vol. 85, Wrund). Basel, Switzerland: Karger Publishers, 1999. p 34; Earles, Jim 2003. Sugar-Free Blues - Everything You Wanted to Know About Artificial Sweeteners (Wise Traditions in Food, Farming and the Healing Arts, Winter 2003)
  5. http://www.cfsan.fda.gov/~lrd/fr980403.html
  6. Sasaki YF ym.: The comet assay with 8 mouse organs: results with 39 currently used food additives. (”Among the five tested sweeteners, sodium cyclamate induced a statistically significant DNA damage increase in the glandular stomach, colon, kidney, and urinary bladder, saccharin in the colon, sodium saccharin in the glandular stomach and colon, and sucralose in the glandular stomach, colon, and lung. The lowest dose that induced DNA damage was 1000 mg/kg for saccharin and its sodium salt and 2000 mg/kg for sodium cyclamate and sucralose.”) Mutation Research/Genetic Toxicology and Environmental Mutagenesis, , 519. vsk, nro 1–2, s. 103–119. Artikkelin verkkoversio.
  7. National Industrial Chemicals Notification And Assesment Scheme – Full Public Report: 1,6-dichloro-1,6-dideoxy-β-D-fructofuranosyl-4-chloro-4-deoxy-α-D-galactose (PDF) (”The notified chemical was not teratogenic or neurotoxic and had no effect on reproduction, insulin secretion and carbohydrate metabolism. Sucralose was found to induce a reduction in thymus weight in rats dosed orally with 3000 mg/kg bw/day.”) marraskuu 2001. Viitattu 4.5.2008.
  8. Journal of Head and Face Pain - September 2006

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]