Strömsin kartano

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Strömsin kartanon päärakennus nykyisessä asussaan, rakennuksessa toimii Helsingin kuvataidekoulu
Strömsin kartano 1800-luvun alussa, kun se edusti kustavilaista tyyliä
Strömsin kartano 1800-luvun alussa merenpuolelta nähtynä

Strömsin kartano sijaitsee Strömsinlahden rannalla, Helsingin Roihuvuoressa. Se sai alkunsa 1793, kun Herttoniemen kartanon omistaja, Saaristolaivaston majuri Johan Olander myi kartanon vara-amiraali Carl Olof Cronstedtille, jättäen kaksi kartanon torppaa itselleen asuttavaksi. Näistä torpista muodostettiin Strömsin tila. Johan Olander oli saanut Herttoniemen kartanon itselleen ja vaimolleen Hedvig Olanderille, apeltaan kauppias Johan Sederholmilta 1791. Kartanon tilalle rakennettiin kustavilaista tyyliä edustava päärakennus 1794.[1] Varsin nopeasti Strömsin tilaa ryhdyttiin kutsumaan kartanoksi. Olanderin perhe muutti Suomen sodan jälkeen Ruotsiin Johan Olanderin vapauduttua sotavankeudesta.[2]

Kadetti Johan Olander 1757-1818 (Nils Schillmarkin maalaus)
Strömsin kartanon lähiympäristöä kartassa vuodelta 1855, kartassa tila on merkitty jo kartanoks.

Kartanon päärakennus on saanut nykyisen ulkoasunsa 1910, jolloin talon yläkertaa on korotettu ja katto on muutettu mansardikatoksi.

Viimeisen yksityisen omistajan varatuomari Gustaf von Wintherin kuoltua 1950 kartano maineen päätyi Kulutusosuuskuntien Keskusliitolle 1952, joka rakensi vuonna 1953 kartanon talousrakennuksen tilalle Osuuskauppakoulun (myöh. E-instituutti) kouluttamaan Osuustukkukaupan ja sen omistaneiden osuusliikkeiden työntekijöitä. Alueelle tuli myös Tampereelta siirretty, 1852 rakennettu talo. Tässä ensimmäisenä osuustoiminnallisena kauppana toimíneesta talosta tehtiin osuuskauppamuseo. Kartanon päärakennus toimi instituutin rehtorin asuntona.

Nykyisin tiloissa toimii Itä-Helsingin musiikkiopisto. Kartanon päärakennuksessa toimii Helsingin kuvataidekoulu. Osuuskauppamuseon rakennus on myyty yksityiseksi omakotitaloksi. Rantapolku Strömsinlahden ympäri on nimetty Johan Olanderin vaimon Hedvigin mukaan Hedvigin rantapoluksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Narinkka 1995, (Helsingin kaupunginmuseo) ISBN 951-772-759-3 s.252-255
  2. Sederholmska huset, utställningskatalog 1996, (Helsingin kaupunginmuseo)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]