Stanislav Šuškevitš
| Stanislau Šuškevitš | |
|---|---|
| Станіслаў Шушкевіч Станислав Шушкевич Stanislav Šuškevitš |
|
 Stanislav Šuškevitš vuonna 2009. |
|
| Valko-Venäjän valtionpäämies | |
| Edeltäjä | - |
| Seuraaja | Mjetšyslau Hryb |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. joulukuuta 1934 Minsk, Valko-Venäjän SNT, Neuvostoliitto (nyt Valko-Venäjä) |
| Kuollut | 3. toukokuuta 2022 (87 vuotta) |
| Tiedot | |
| Puolue |
Valko-Venäjän kommunistinen puolue (1990–1991) Itsenäinen (1991–) |
| Uskonto | katolinen kirkko |
 Nimikirjoitus |
|
Stanislau Stanislavavitš Šuškevitš (valkoven. Станісла́ў Станісла́вавіч Шушке́віч, łacinkaksi Stanislaŭ Stanislavavič Šuškievič, ven. Станисла́в Станисла́вович Шушке́вич, Stanislav Stanislavovitš Šuškevitš, 15. joulukuuta 1934 Minsk – 3. toukokuuta 2022[1]) oli Valko-Venäjän korkeimman neuvoston puhemies ja virallinen valtionpäämies 1991–1994. Hän tuki markkinatalousuudistuksia ja oli avainhenkilönä luotaessa Itsenäisten valtioiden yhteisöä.[2]
Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Šuškevitšin vanhemmat olivat opettajia. Hänen isänsä Stanislav Petrovitš oli julkaissut myös runokokoelman. Isä pidätettiin 1930-luvun lopulla ja vapautettiin vuonna 1956 ja armahdettiin lopullisesti vasta vuonna 1975. Myös hänen äitinsä, Helena Romanowska, oli julkaissut runoja. Äiti oli kansallisuudeltaan puolalainen ja taustaltaan suurmaanomistajaperheestä. [3]
Šuškevitš kouluttautui fysiikan ja matematiikan tohtoriksi, pääsi Valko-Venäjän akatemian jäseneksi, oli useiden oppikirjojen kirjoittaja ja julkaissut yli 150 artikkelia. Nuorena opettajana ollessaan hän opetti tuolloin Minskissä oleskellutta Lee Harvey Oswaldia. Älykkäänä henkilönä hän oli huomannut neuvostojärjestelmän monet puutteet ja suoranaiset mielettömyydet. [4]
Valko-Venäjän korkeimman neuvoston puheenjohtajaksi Šuškevitš tuli puolivahingossa. Hänen edeltäjänsä Mikalai Dzemjantsei erotettiin, kun hän ryhtyi tukemaan vallankaappausta yrittänyttä Janajevin junttaa. [4]
Šuškevitš allekirjoitti Venäjän Boris Jeltsinin ja Ukrainan Leonid Kravtšukin kanssa 8. joulukuuta 1991 Białowiezan metsässä Belavežan sopimuksen, jossa Neuvostoliitto julistettiin hajonneeksi ja korvattiin Itsenäisten valtioiden yhteisöllä. Šuškevitš soitti kokouksesta Mihail Gorbatšoville, että kolmen tasavallan johtomiehet ovat päättäneet hajottaa Neuvostoliiton. Šuškevitš muistelee Gorbatšovin saaneen puhelimessa massiivisen raivokohtauksen, eikä tilannetta parantanut lainkaan se, että heti perään hän kertoi Jeltsinin soittaneen jo George W. Bushille, että Neuvostoliitto on lakkautettu. [2] [4]
Uudella Valko-Venäjällä oli edessään vaikeita vuosia. Neuvostotalouteen sidotun maan talous romahti. Teollisuustuotanto hiipui. Muut entiset neuvostotasavallat olivat Valko-Venäjälle velkaa miljardeja ruplia, mutta eivät kyenneet maksamaan velkojaan. Kansalaisten elintaso romahti ja he syyttivät tilanteesta uutta johtoa. Vaatimaton ja uudistusmielinen Šuškevitš ei osannut pelata poliittista peliä vaan joutui sivuraiteelle. [4]
Vuoden 1993 lopulla parlamentin korruption vastaisen komitean puhemies Aljaksandr Lukašenka syytti 70 hallituksen virkamiestä, mukaan lukien Šuškevitšia korruptiosta ja valtion varojen kavaltamisesta. Lukašenkan syytökset johtivat epäluottamusäänestykseen, jonka Šuškevitš hävisi. Häntä seurasi pääministeri Vjatšaslau Kebitš. Myöhemmissä tutkimuksissa syytökset Šuškevitšia vastaan osoitettiin vääriksi.[2]
Heinäkuussa 1994 järjestetyissä ensimmäisissä presidentinvaaleissa kuudesta ehdokkaasta Kebitšiä pidettiin voittajaehdokkaana. Ensimmäisellä kierroksella Lukašenka sai kuitenkin 45 % äänistä, Kebitš 15 % ja Šuškevitš 10 %.
Vaalien jälkeen Lukašenka marginalisoi Šuškevitšin ja käytännössä pakotti tämän elämään mitättömällä eläkkeellä. Šuškevitšin saavutukset poistettiin historian oppikirjoista. Häntä syytettiin vuonna 2006 laittoman poliittisen mielenosoituksen järjestämisestä, mutta minskiläinen tuomioistuin hylkäsi syytteen.[5]
Šuškevitš johti vuoteen 2018 asti pientä oppositiopuoluetta ja oli vuoden 2011 protestien aikaan useasti pidätettynä. Šuškevitš kertoi seuraava vuonna Valko-Venäjän hallituksen kieltäneen häneltä mahdollisuuden lähteä maasta.[6] Lukašenko oli syyttänyt Šuškevitšia viidennen kolonnan edustajaksi.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ex-Belarus leader Shushkevich, the man who sacked Gorbachev, dies at 87 reuters.com. Viitattu 4.5.2022.
- ↑ a b c "Neuvostoliiton hajottaja", Helsingin Sanomat 24.5.2010, s. B1
- ↑ https://www.svaboda.org/a/31822342.html
- ↑ a b c d Niemeläinen, J.: Valko-Venäjä, haava Euroopan sydämessä, 55, 2022
- ↑ Stanislav Shushkevich, who led Belarus to independence, dies at 87 4.5.2022. The Washington Post. Viitattu 4.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Belarus' first president Stanislav Shushkevich dies aged 87 Euronews. 4.5.2022. Viitattu 4.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Ex-Belarus leader Stanislav Shushkevich, who helped dissolve USSR, dies at 87 France24. 4.5.2022. Viitattu 4.5.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rulers - Belarus (englanniksi) (rulers.org)
- Rulers - Belarus, Parliament (englanniksi) (rulers.org)
- Worldstatesmen.org - Belarus (englanniksi) (worldstatesmen.org)
.svg){kind=small}
|
Edeltäjä: - |
Valko-Venäjän valtionpäämies 1991–1994 |
Seuraaja: Mjetšyslau Hryb (vt.) |
| ||||||||||||||||||
